tag:blogger.com,1999:blog-20585073949190099832024-03-13T21:54:45.201+02:00Olen usein ihmetellytmaritahttp://www.blogger.com/profile/14646068639494705638noreply@blogger.comBlogger272125tag:blogger.com,1999:blog-2058507394919009983.post-35576853328756888562020-01-16T19:59:00.000+02:002020-01-16T19:59:11.116+02:00KiitosAikoinaan perustin tämän blogin pelkästä kirjoittamisen ilosta, mutta vuosien mittaan on ollut aina vain vaikeampaa perustella itselleni, miksi tänne kirjoitan. Kirjoittamistahtikin on käynyt niin hitaaksi, että kai siinä lukijatkin turhautuvat, kun uusia tekstejä ei ilmesty. Lopetan siis tämän blogin ja esitän lämpimät kiitokset kaikille lukijoilleni.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-v3DgspOzo4g/XiCkKK7t4YI/AAAAAAAABKE/fPEyUwFLolUU84nj3YzV3tjJax0CZfWzwCNcBGAsYHQ/s1600/IMG_3937.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="480" src="https://1.bp.blogspot.com/-v3DgspOzo4g/XiCkKK7t4YI/AAAAAAAABKE/fPEyUwFLolUU84nj3YzV3tjJax0CZfWzwCNcBGAsYHQ/s640/IMG_3937.JPG" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ruusu jokaiselle lukijalle. </td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />maritahttp://www.blogger.com/profile/14646068639494705638noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2058507394919009983.post-34882578226019329162020-01-07T11:36:00.001+02:002020-01-07T11:36:21.709+02:00Tapahtui jo 1955?<br />
Tyttö meni kauppaan ostamaan kangasta. Myyjä esitteli erilaisia vaihtoehtoja, joista tyttö valitsi sinikuvioisen. Sillä aikaa kun myyjä mittasi pakasta oikean määrän, tyttö otti älypuhelimellaan kankaasta kuvan ja jakoi sen somessa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-ZI2SGymNQsI/XhRQEQAqtCI/AAAAAAAABJU/5ZH4uPlKXzwdkkG05ZXbll9olaPPjIgMwCKgBGAsYHg/s1600/IMG-20200107-WA0000.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1599" data-original-width="1200" height="400" src="https://1.bp.blogspot.com/-ZI2SGymNQsI/XhRQEQAqtCI/AAAAAAAABJU/5ZH4uPlKXzwdkkG05ZXbll9olaPPjIgMwCKgBGAsYHg/s400/IMG-20200107-WA0000.jpg" width="300" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />maritahttp://www.blogger.com/profile/14646068639494705638noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2058507394919009983.post-19120600389424246852020-01-04T19:33:00.000+02:002020-01-04T19:33:32.970+02:00Ajatuksia nimistä<!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
</w:Compatibility>
<w:BrowserLevel>MicrosoftInternetExplorer4</w:BrowserLevel>
</w:WordDocument>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:LatentStyles DefLockedState="false" LatentStyleCount="156">
</w:LatentStyles>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 10]>
<style>
/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:"Normaali taulukko";
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-parent:"";
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin:0cm;
mso-para-margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-ansi-language:#0400;
mso-fareast-language:#0400;
mso-bidi-language:#0400;}
</style>
<![endif]-->
<br />
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;">Hesarissa oli juttu kolmesta ihmisestä, jotka olivat kukin
omista syistään päätyneet vaihtamaan etunimensä. Itselleni nimenvaihdos on aika
vieras ajatus, sillä olen aina kokenut olevani Marita riippumatta siitä,
pidänkö nimestäni vai en. (Joskus en pidä, mutta useimmiten se on ihan ok.) Jonkinlaista
nimiongelmaa olen kokenut sen takia, että Marita vakiintui kutsumanimekseni jo
lapsena, vaikka virallisesti se on vasta toinen nimeni. En tiedä, miksi
lyhyempi, ensimmäinen nimi jäi pois käytöstä. Nykyään se pompsahtaa esiin
lähinnä virallisissa yhteyksissä, esimerkiksi verotiedoissa, terveysasemalla ja sairaalassa. Pitkään
koin sen häiritsevänä, sillä olin jotenkin oppinut sitä häpeämään; eiväthän edes
vanhempani olleet halunneet sillä minua kutsua, ja kouluaikana vain ystävän
mummolla oli sama nimi. Viime aikoina olen kuitenkin alkanut tuntea, että sehän
on ihan hyvä nimi. En silti aio ruveta sitä käyttämään, paitsi ehkä sitten, kun
julkaisen jotain salanimellä...</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><br />
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"> Nykyään
minulla ei ole lempinimiä. Takanapäin käytettävistä haukkumanimistä en tiedä,
mutta tuskin niitä näin mukavalla ihmisellä on:) Äiti käytti joskus Mari-nimeä,
mutta useammin olin perheen kesken Maeta. Mikä ihana savolainen nimi! ”Maeta,
onko sulla paeta?” minulta leikkisästi kyseltiin. </span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><br />
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"> Kun
vuonna 1984 menin naimisiin, oli vaihtoehtoina ottaa miehen sukunimi tai
kaksoisnimi. Valitsin kaksoisnimen, mutta käytin sitä vain virallisissa yhteyksissä.
Kun uusi sukunimilaki 1986 vihdoin salli oman nimen käyttämisen, vaihdoin takaisin
omaan sukunimeen. Aika usein sitä joutui joillekin tahoille perustelemaan,
vaikka eihän minun olisi tarvinnut selittää yhtään mitään. Jälkeenpäin voi vain ihmetellä, että Suomessa kesti
noinkin pitkään, ennen kuin oman nimen säilyttäminen tuli mahdolliseksi.</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><br />
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"> Nimi
on ihmiselle niin tärkeä, että sitä voi käyttää jopa vallankäytön välineenä tai
statuserojen osoittamiseen. Muistan opiskeluajoilta seminaari-istunnot, jotka
kestivät syksystä kevääseen, ja joka ikinen kerta jouduin kertomaan nimeni
professorille, joka ei suostunut sitä ”muistamaan”, vaikka muiden
opiskelijoiden nimet hän oppi heti kättelyssä eli huonosta nimimuistista ei ollut kyse. Minulle ei koskaan selvinnyt
eikä edes kiinnosta tietää, mistä sitten kiikasti, mutta olen itse yrittänyt suhtautua
omiin opiskelijoihini ja muihinkin ihmisiin hiukan arvostavammin. </span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><br />
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"> Nimen
tärkeys tulee ilmi myös silloin, kun nimi on väärin. Maritasta tulee helposti Maritta
ja joskus jopa Marjatta. Kun ystävä vuodesta toiseen kirjoittaa nimeni väärin,
mietin, mitä hän sillä yrittää viestittää. Olen hänelle joskus asiasta huomauttanut,
mutta taas oli joulukortissa väärä nimi. Kirjain sinne tai tänne, mitä väliä sillä on,
voisi syystäkin kysyä, mutta kun kyse on nimestä, sillä todella on väliä,
ainakin minulle. </span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><br />
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"> Myös
nimettömyys voi herättää ristiriitaisia tunteita. Viime syksynä osallistuin runokurssille,
joka kokoontui muistaakseni viisi kertaa ja päättyi runomatineaan. Siellä me
kurssilaiset ja ohjaaja luimme kurssin aikana syntyneitä runojamme paikalliselle
yleisölle. Ilta oli oikein mukava ja tunnelmallinen, ja heti seuraavana päivänä
kerroin siitä yksityiskohtaisesti ystävälleni, joka ei kiinnostuksestaan
huolimatta ollut päässyt paikalle. Kun hän kysyi, miten meidät esiteltiin,
tajusin, mikä minua oli illassa jäänyt hiukan vaivaamaan: meitä runoilijoita ei
esitelty mitenkään. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"> En ollut mukana runokurssin ensimmäisessä kokoontumisessa,
missä tästä nimettömyydestä oli ilmeisesti sovittu, mutta olisinko siellä uskaltanut
asettua poikkiteloin ja sanoa, että kyllä minä ainakin haluan, että meidät
esitellään? Olisiko se ollut pelkästään omahyväistä? Selitin ystävälleni, että
meitä ei esitelty ilmeisesti siksi, että pienellä paikkakunnalla kaikki joka
tapauksessa tuntevat toisensa. Sehän ei pitänyt paikkansa, sillä minultakin
tultiin jälkeenpäin kyselemään, että kuka mahtoi olla se ja se runoilija. Itse
asiassa kaikki kuuntelijat eivät edes tienneet, että esitimme omia runojamme, joten
monet hengentuotteemme taisivat mennä Eino Leinon ja kumppaneiden piikkiin:) </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;">Ystäväni
ei niellyt selitystä, joten kysyin asiaa suoraan ohjaajalta. Hänen mukaansa
nimettömyys on käytäntö näissä matineoissa, ja mehän olemme ennen kaikkea ryhmä. Okei,
minä sanoin mutta jäin miettimään, miksi en ollut kurssin aikana kokenut olevani
minkään ryhmän jäsen. Ja varsinkaan en koe, että runomme olisivat olleet mitään
ryhmätyön tuloksia. Itse arvostan sitä, että esimerkiksi esiintyvän musiikkiryhmän
jäsenet jossain vaiheessa esitellään, vaikka kaikki heidät tuntisivat ja vaikka
he ovat ryhmä monin verroin vahvemmin kuin meidän väliaikainen runoporukkamme. </span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><br />
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"> Runokurssin
teemat liittyivät nähdyksi tulemiseen, joten siinä mielessä matinean nimettömyys
oli itselleni vahva ja tärkeä kokemus: tältä siis tuntuu, kun en tule nähdyksi
omana itsenäni vaan vain nimettömän ryhmän nimettömänä muka-jäsenenä. Ihan
varmasti ryhmässä oli toisenlaisiakin kokemuksia, ja monille nimettömyys
saattoi olla jopa huojentavaa, mikä kertoo vain siitä, miten eri tavalla me suhtaudumme
nimiin. </span><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
</div>
<span style="font-size: small;">
</span><br />
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"> <table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-sX37ONKeLIY/XhDIz2Qx8AI/AAAAAAAABIA/QFMyynn2oq4WL_voTT33qIHrR0Z46hoLwCNcBGAsYHQ/s1600/IMG_0558.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="300" src="https://1.bp.blogspot.com/-sX37ONKeLIY/XhDIz2Qx8AI/AAAAAAAABIA/QFMyynn2oq4WL_voTT33qIHrR0Z46hoLwCNcBGAsYHQ/s400/IMG_0558.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Luulin, että ikkunallani oli pelargonia, mutta se olikin pelargoni. </td></tr>
</tbody></table>
</span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
</div>
<span style="font-size: small;">
</span><br />
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"> </span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><br />
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"> </span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><br />
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"> </span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><br />
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"> </span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><br />
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"> </span></div>
maritahttp://www.blogger.com/profile/14646068639494705638noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2058507394919009983.post-1493422480781385692019-10-10T12:52:00.000+03:002019-10-10T12:52:16.517+03:00Jaettu sato, paras satoAlkukesästä ihailin puutarhamme perukoilla pieniä kirsikkapuita, joissa oli harvinaisen paljon kukkia. Kirsikat ovat jotain ikivanhaa lajiketta, peräisin erään vanhan talon puutarhasta, missä ne kasvavat korkeina puina ja tuottavat runsaasti satoa. Meillä kirsikka ei alkuun viihtynyt kovin hyvin, vaan ränsistyi nopeasti ja tuotti vain vähän satoa, mutta uusia taimia on syntynyt kuitenkin sen verran, että olen saanut kasvatettua niistä muutamia pikkupuita. Vähäinen sato on mennyt suoraan linnuille.<br />
<br />
Runsas kukinta tuotti runsaasti raakileita. Ensimmäistä kertaa tuli mieleen, että voisin tehdä hilloa omista kirsikoista. Rastaatkaan eivät olleet niistä kiinnostuneita, sillä herukat maistuivat paremmin. Herukoita ja karviaisia meillä on yli oman tarpeen, joten niistä riittää myös linnuille, ketuille ja peuroille. Kesällä näimme myös sen ihmeen, että koppelo tuli puutarhaan marjojen perässä. Eräänä iltana se söi valkoherukoita ja toisena päivänä oli kirsikkapuussa herkuttelemassa. Silloin päätin, että syököön, minä kyllä pärjään ilman kirsikkahilloakin. Mutta eihän raskas lintu voinut hento-oksaista puuta tyhjentää, joten jäi niitä kirsikoita minullekin niin paljon, että pääsin hilloa keittämään, nams!<br />
<br />
Koska meillä ei ole kotieläimiä eikä lähellä muuta asutusta, metsän
eläimet uskaltautuvat pihapiiriin, ja se on minusta aika hienoa! <br />
<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-s4ZYYfgekgc/XZ76kGIWI6I/AAAAAAAABF0/Qq8oVOg9Lk8-yX74rWQ5BbWRL5SZTSy4gCNcBGAsYHQ/s1600/DSC_0932%255B1%255D.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="900" height="400" src="https://1.bp.blogspot.com/-s4ZYYfgekgc/XZ76kGIWI6I/AAAAAAAABF0/Qq8oVOg9Lk8-yX74rWQ5BbWRL5SZTSy4gCNcBGAsYHQ/s400/DSC_0932%255B1%255D.JPG" width="225" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />maritahttp://www.blogger.com/profile/14646068639494705638noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2058507394919009983.post-68275229189115721382019-02-10T12:14:00.001+02:002019-02-10T12:14:28.516+02:00sirkkakarikarisirkka<!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
</w:Compatibility>
<w:BrowserLevel>MicrosoftInternetExplorer4</w:BrowserLevel>
</w:WordDocument>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:LatentStyles DefLockedState="false" LatentStyleCount="156">
</w:LatentStyles>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 10]>
<style>
/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:"Normaali taulukko";
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-parent:"";
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin:0cm;
mso-para-margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-ansi-language:#0400;
mso-fareast-language:#0400;
mso-bidi-language:#0400;}
</style>
<![endif]-->
<br />
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: large;">Neiti Sirkka Kari ja herra Kari Sirkka tapasivat,
rakastuivat ja päättivät mennä naimisiin. Sirkka Kari oli aina ajatellut
ottavansa miehensä sukunimen, jos joskus naimisiin menee, mutta nyt hän ei
ollut enää varma. Tämän avioliiton myötä hänestähän tulisi Sirkka Sirkka.
Olisiko sittenkin parempi, jos hänen omasta sukunimestään tulisi perheen yhteinen
sukunimi? Herra Kari Sirkka oli avoin kaikille vaihtoehdoille, mutta hetken aprikoituaan
hän totesi, ettei halua olla Kari Kari. Kaksoisnimiäkin he miettivät, mutta kun
Sirkka ei halunnut olla Sirkka Kari-Sirkka eikä Kari halunnut olla Kari Sirkka-Kari,
he päättivät pitää kumpikin oman nimensä. </span></div>
<span style="font-size: large;">
</span><div class="MsoNormal">
<br /></div>
<span style="font-size: large;">
</span><div class="MsoNormal">
<span style="font-size: large;">Sirkka Kari ja Kari Sirkka ostivat sievän pikkutalon
Koivukadulta. Muuttotohinoiden keskellä he muistivat, että kadunreunassa
olevaan postilaatikkoon on laitettava nimet. Koska tilaa oli vain sukunimille, laatikon
ohi kulkenut naapuruston väki sai pian huomata, että taloon olivat muuttaneet
KARI ja SIRKKA. Miksi ihmeessä pelkät etunimet ovat näkyvissä, ihmiset
miettivät. Kukaan ei tohtinut kysyä asiaa uusilta asukkailta, mutta naapuruston
kesken pohdinta kävi vilkkaana. Lopulta tultiin siihen tulokseen, että kyse oli
jostain tietosuojaan liittyvästä uhasta. Pitäisiköhän muidenkin ottaa se tosissaan?</span></div>
<span style="font-size: large;">
</span><div class="MsoNormal">
<br /></div>
<span style="font-size: large;">
</span><div class="MsoNormal">
<span style="font-size: large;">Seuraavalla viikolla postinjakaja ihmetteli, kun Koivukadun
varrella ei asunutkaan enää Virtasia, Jokisia, Lahtisia, Purosia ja Järvisiä, vaan
Väinöjä, Sylvejä, Ainoja, Leenoja, Helenoita, Iikkoja, Janeja, Kaarinoita ja
Mikkoja. Postinjakaja mietti, pitäisikö hänen jättää kaikille vaatimus palauttaa sukunimet laatikoihin. Hetken mietittyään hän antoi asian olla. Pelkät etunimet
laatikoissa kertoivat vain Koivukadun kotoisasta yhteisöllisyydestä, eikä
hänellä ollut sydäntä mennä sitä Postin ohjeilla rikkomaan. Tietysti välillä tapahtui
sekaannuksia, etenkin tuuraajien jakaessa postia. Väinön kirje meni Leenalle,
Kaarina sai Mikon paketin, Jani kävi iltalenkillään viemässä Helenalle tämän
saaman kortin. Eivät ihmiset olleet moksiskaan, eikä kukaan tehnyt valituksia
postiin. Siinähän sitä oli hyvä tilaisuus jutusteluun, kun toimitettiin postia oikeisiin osoitteisiin. Tarjottiin teetä vaivanpalkaksi, löydettiin yhteisiä harrastuksia, tutustuttiin ja tykästyttiin. </span></div>
<span style="font-size: large;">
</span><div class="MsoNormal">
<br /></div>
<span style="font-size: large;">
</span><div class="MsoNormal">
<span style="font-size: large;">Kun muuttokiireet olivat hellittäneet ja koti oli saatu
kuntoon, Sirkka Kari ja Kari Sirkka lähtivät iltakävelyn merkeissä tutustumaan
lähistöön. Kaunista ja idyllistä, he totesivat tyytyväisinä. Vain yksi asia
kummastutti. Miksi postilaatikoissa oli asukkaiden etunimet? Sen täytyy olla
jokin paikallinen vitsi, he ensin arvelivat, mutta halu kuulua joukkoon oli
niin vahva, että he päättivät noudattaa tapoja. KARI ja SIRKKA sai lähteä, ja
tilalle tuli SIRKKA ja KARI. </span></div>
<span style="font-size: large;">
</span><div class="MsoNormal">
<br /></div>
<span style="font-size: large;">
</span><div class="MsoNormal">
<span style="font-size: large;">Sirkka Kari ja Kari Sirkka olivat aktiivisia ja ahkeria
ihmisiä, joiden työt kulkivat kotiin asti. Puhelimet pirisivät ja piipittivät
aamusta iltaan. Sirkka Karilla oli tapana vastata työkännykkään Kari ja privaattipuhelimeen
Sirkka. Samoin Kari Sirkka vastasi tilanteen mukaan välillä Kari ja välillä
Sirkka. Joskus he joutuivat vastaamaan toistensa puheluihin: </span></div>
<span style="font-size: large;">
</span><div class="MsoNormal">
<span style="font-size: large;"><span> </span>–
Kari Sirkan puhelimessa Sirkka Kari. </span></div>
<span style="font-size: large;">
</span><div class="MsoNormal">
<span style="font-size: large;"><span> </span>–
Sirkka Karin puhelimessa Kari Sirkka. </span></div>
<span style="font-size: large;">
</span><div class="MsoNormal">
<span style="font-size: large;">Talossa tiskikonetta asentanut putkimies olikin pian ihan
sekaisin. Tuhannet sirkat ja karit ja karisirkat ja sirkkakarit surisivat kuin
mehiläiset hänen korvissaan, kun hän urakan päätteeksi syöksyi ulos, kiiruhti
autolleen ja ajoi pois. Kun hän myöhemmin yritti kirjoittaa käynnistään laskua,
hän sai elämänsä ensimmäisen migreenikohtauksen. Tiskikone hyrrää tasaisesti,
mutta Sirkka Kari ja Kari Sirkka eivät vielä tänäkään päivänä ymmärrä, miksi
putkimies ei koskaan lähettänyt laskua. <span> </span></span></div>
<span style="font-size: large;">
</span><div class="MsoNormal">
<br /></div>
<span style="font-size: large;">
</span><div class="MsoNormal">
<span style="font-size: large;">Sirkka Kari ja Kari Sirkka ovat kieltämättä työkeskeisiä
ihmisiä, mutta kyllä he osaavat myös lomailla. Tälläkin viikolla he ovat
Madeiran lämmössä ja pitävät visusti puhelimet suljettuina. Eivät he myöskään
jaa matkakuviaan ja -kuulumisiaan somessa, vaan ostavat tavallisia postikortteja
ja lähettävät niillä terveiset ystävilleen ja läheisilleen. Sirkka Karin
sukulaisille terveisiä lähettävät Sirkka ja Kari, ja Kari Sirkan sukulaiset
saavat maisemakortin Karilta ja Sirkalta. </span></div>
<span style="font-size: large;">
</span><div class="MsoNormal">
<br /></div>
<span style="font-size: large;">
</span><div class="MsoNormal">
<span style="font-size: large;">Aina silloin tällöin joku huomauttaa hyväntahtoisesti
naureskellen heidän nimistään. Itse he eivät näe niissä mitään erityistä, mutta
he noudattavatkin vanhan lorun ohjetta: <i>mitä
nimestä, olkoon mikä vaan, kunhan aina kullaksi kutsutaan. </i></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
maritahttp://www.blogger.com/profile/14646068639494705638noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2058507394919009983.post-17873142860267935012019-01-30T17:01:00.000+02:002019-01-30T17:01:31.662+02:00Matkustelua<!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
</w:Compatibility>
<w:BrowserLevel>MicrosoftInternetExplorer4</w:BrowserLevel>
</w:WordDocument>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:LatentStyles DefLockedState="false" LatentStyleCount="156">
</w:LatentStyles>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 10]>
<style>
/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:"Normaali taulukko";
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-parent:"";
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin:0cm;
mso-para-margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-ansi-language:#0400;
mso-fareast-language:#0400;
mso-bidi-language:#0400;}
</style>
<![endif]-->
<br />
<div class="MsoNormal">
Onpa taas tullut kierrettyä maailmaa! En erityisemmin
suunnitellut matkakohteita, vaan olen vain tarttunut tilaisuuksiin ja antanut
sattumankin johdatella. Parin viime kuukauden aikana olen käynyt muun muassa
Lähi-idässä, Albaniassa, Norjassa, Yhdysvalloissa, Afrikassa, Saksassa.
Australiassa ja Alaskassa, ja kaikkialla olen tavannut tosi mielenkiintoisia
ihmisiä. Helppoa elämää en ole juuri nähnyt, ja monen tapaamani ihmisen kohtalo
on kyllä ollut kohtuuttoman kova. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Alaskassa oli muuten pirusti lunta, pakkanen tunki
seinänrakosista sisään ja sitten ruokakin kävi vähiin. Jos ei sitä isoa hirveä
olisi kaadettu eivätkä naapurit tarjonneet apuaan, nälkäkuolema olisi tullut
ennen kevättä. Afrikan-matkalla iloani pilasi se, että jouduin kuuntelemaan törkeitä
ja ylimielisiä kommentteja paikallisista ihmisistä. Aina silloin yritin
keskittyä vain karttaan ja maisemien ihailuun. Reissun kokokohta oli se, kun aivan
yllättäen tapasin erään ahvenanmaalaisen merikapteenin ja hänen rouvansa, jotka olin vuosia
sitten tavannut matkallani Englannin kanaalissa, missä tuon kapteenin ohjaama
laiva haaksirikkoutui. Kuulin jo silloin, että he muuttaisivat Afrikkaan, ja
siellä he totta vieköön olivatkin!</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Norjassa tapasin nuoren sijaisopettajan. Olin tavannut hänen aiemmillakin reissuilla ja pitänyt kovasti, mutta nyt hän oli kyllä niin
ikävä ihminen, että monta kertaa meinasin häipyä kesken matkan. Kestin
kuitenkin loppuun saakka aivan kuin olisin halunnut varmistaa, ettei hän tekisi
mitään typerää, mutta eipä minulla ollut keinoja puuttua hänen tekemisiinsä ja
käytökseensä. Saattaa tosin olla, että hän huomasi paheksuvat katseeni ja sen
takia yritti kovasti selittää tekojensa oikeutusta. Hän oli kyllä poikkeus, sillä yleensä kyllä pidän
kohtaamistani ihmisistä. Niin viisaita, rohkeita, voimakkaita! Usein vahvistun
itsekin seuratessani, miten monet kulkevat pää pystyssä ja ihmisyyttään kadottamatta koettelemustensa läpi. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Viime aikoina olen matkoillani joutunut sodan melskeisiin
muun muassa Lähi-idässä, Albaniassa, Saksassa ja Kosovossa. En minä tieten tahtoen
sota-alueille matkusta. Joskus olen jopa torjunut tarjotun matkalipun, jos se olisi
vienyt konfliktien keskelle. Aina ei kuitenkaan matkaan lähtiessään tiedä,
minne joutuu, ja silloin olisi raukkamaista kääntyä kesken kaiken takaisin, jos
muu matkaseurue kulkee kohti maanpäällistä helvettiä. Enhän minä siellä ketään
voi auttaa, mutta toki myötätunto kasvaa ja ymmärrys maailmasta ja ihmisestä
lisääntyy. Sen verran minulla kuitenkin on itsesuojeluvaistoa, että yritän ihan
vain yöunia varjellakseni pysytellä poissa pahimmista paikoista. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Välillä on muutenkin hyvä ottaa kevyemmin, pysytellä
kotimaassa ja rupatella kiinnostavien ihmisten kanssa. Tykkään
itse pohdiskella kaikkea mahdollista, joten arvostan keskusteluja, jotka
avaavat asioihin uusia näkökulmia. Kaikesta ei aina tarvitse olla samaa mieltä,
tärkeämpää on kuunnella toista ja yrittää löytää erottavien tekijöiden sijaan
kaikki se, mikä meitä yhdistää. Mutta vaikka olen matkoillani nähnyt yhtä sun
toista, en kuitenkaan ole menettänyt uskoani ihmiseen. Päinvastoin! Mitä meillä
muka muuta on kuin toisemme? </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Seuraavaksi aion tehdä pienen matkan ihan täällä koto-Suomessa.
Hyllyssäni on näet matkaliput Pohjanmaalle, selluloosalta lemahtavaan
satamakaupunkiin. Olen aika innoissani, sillä Pohjanmaalla on aina ollut tosi
kiinnostavaa käydä. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Lisätietoja viime kuukausien matkakohteistani ja -kumppaneistani löytyy täältä: </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Rafael ja Jörn Donner, Ennen kuin olet poissa. Kirjeitä
pojalta isälle, isältä pojalle. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span></div>
<div class="MsoNormal">
Antti Hurskainen, Välinpitämättömyys. </div>
<div class="MsoNormal">
Liane Moriarty, Hyvä aviomies. </div>
<div class="MsoNormal">
Karl-Ove Knausgård, Poissa päiväjärjestyksestä. </div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="EN-GB" style="mso-ansi-language: EN-GB;">Moshin
Hamid, Exit West</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span class="st"><span lang="EN-GB" style="mso-ansi-language: EN-GB;">Pajtim Statovci, Tiranan sydän. </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span class="st">Irja Sievinen, Kalle, Adolf ja minä. Autolla
halki Afrikan. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span class="st">Alice Munro, Kerjäläistyttö</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span class="st">Hildegard Knef, Lahjahepo. </span></div>
<div class="MsoNormal">
Kosola, Susinukke, Varisto: tutkielma tyhjyydestä hyllyjen
takana</div>
<div class="MsoNormal">
Lars Sund, Kolme sisarta ja yksi kertoja: nelinäytöksinen
romaani</div>
<div class="MsoNormal">
Lars Sund, Missä musiikki alkoi</div>
<div class="MsoNormal">
Päivi Alasalmi, Koirapäinen pyöveli</div>
<div class="MsoNormal">
Nir Baram, Hyviä ihmisiä</div>
<div class="MsoNormal">
Ivey, Eowyn, Lumilapsi</div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://3.bp.blogspot.com/-OeFdZQPh7ao/XFG4AEoz8NI/AAAAAAAAArA/sE8hcva2ieI4ItENK-MtvCdNqUDHu6efgCLcBGAs/s1600/DSC_0765%255B1%255D.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="225" src="https://3.bp.blogspot.com/-OeFdZQPh7ao/XFG4AEoz8NI/AAAAAAAAArA/sE8hcva2ieI4ItENK-MtvCdNqUDHu6efgCLcBGAs/s400/DSC_0765%255B1%255D.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Matkalippuja ympäristöystävällisille reissuille.</td></tr>
</tbody></table>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
maritahttp://www.blogger.com/profile/14646068639494705638noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2058507394919009983.post-4327125402239161562019-01-15T19:41:00.000+02:002019-01-15T19:41:38.435+02:00Kirjoittajan elämää- Eipä ole sinuakaan näkynyt, tuttava totesi, kun pitkästä aikaa törmäsimme. (Blogini lukijat voisivat sanoa samaa.) Vastaan, että olen silti ollut koko ajan olemassa ja kokenut yhtä sun toista, vaikka en ole asioistani turuilla ja toreilla kertonut. <br />
<br />
- Vieläkö sinä kirjoitat? tuttava kohta jatkoi. <br />
<br />
Jos kirjoittaminen tarkoittaa uuden näytelmätekstin naputtelua, en ole kirjoittanut lähes vuoteen. Jos kirjoittaminen tarkoittaa edes näytelmän määrätietoista suunittelua, en ole tehnyt sitäkään. Viimeisin näytelmäni, Tyranni, valmistui reilu vuosi sitten, ja seuraavaan minulla oli jo idea valmiina. Ehdin kirjoittaa näytelmän alkua useamman kohtauksen verran, kunnes myönsin itselleni, ettei se ollut sitä, mitä tavoittelin. Sitten oltiinkin jo keväässä ja kesässä, ja minulla oli mielenkiintoisempaa tekemistä kuin rakentaa kohtauksia henkilöille, joista en edes pitänyt.<span style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 12.0pt; mso-ansi-language: FI; mso-bidi-language: AR-SA; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;"> Henkilöiden rakastaminen on ehdoton edellytys hyvän
tarinan luomiselle, joten oli silkkaa viisautta deletoida käsikirjoitus ja
keskittyä puutarhatöihin, ystävien tapaamiseen, metsissä kulkemiseen, kesään! Kun
muistelen viime vuotta, </span> mieleen nouseekin ensimmäisenä huippuhieno kesä, ihanat kohtaamiset ihmisten kanssa, marjametsät ja ne hellepäivät, jotka eivät olleetkaan kauheita, vaikka en ole koskaan kuumasta säästä tykännyt. <br />
<br />
Syksyllä ja loppuvuodesta elämään ilmantui sitten uudet kommervenkit, jotka estivät kirjoittamiseen keskittymisen. En kuitenkaan ole kokenut kirjoittamattomuuden tuskaa tai huonoa omaatuntoa, vaan olen ollut hyvin levollisin mielin. Tämä tauko on ollut tärkeä, ja nyt alan olla valmis kirjoittamaan "oikeasti" enkä vain pyörittelemään ideoita. Niitähän pääni tuottaa enemmän kuin tarvitsen tai ikinä pystyisin näytelmiksi jalostamaan. Itse asiassa ideoita syntyy niin paljon, että suhtaudun niihin turhankin huolettomasti enkä läheskään kaikkia kirjaa muistiin. Muistikirjoihinkin on viime aikoina kertynyt enemmän piirustuksia kuin tekstiä.<br />
<br />
Piirroksissa on toistunut sama aihe, jonka syntyä en osaa selittää: paksuihin vaatteisiin kerrospukeutunut nainen. Jos kuvassa on muita ihmisiä, he ovat pienissä porukoissa taustalla. Olen ajatellut, että kuvat kertovat ikuisesta ulkopuolisuuden tunteestani tässä ihmisten maailmassa, mutta siinähän on selvästi näytelmäkirjailija, joka etsii näytelmänsä henkilöitä. Tapahtumapaikkakin tuntuu olevan vielä hakusassa. <br />
<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-cpn3EAIF-uM/XD4IuoZ9TGI/AAAAAAAAAp0/luN0_3D5Fv0HxqhB_SH4RoyQHbLhOioggCLcBGAs/s1600/DSC_0760%255B1%255D.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="900" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-cpn3EAIF-uM/XD4IuoZ9TGI/AAAAAAAAAp0/luN0_3D5Fv0HxqhB_SH4RoyQHbLhOioggCLcBGAs/s640/DSC_0760%255B1%255D.JPG" width="360" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Eikö täällä autiomaassa todellakaan ole ketään? kirjailija ihmettelee.</td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://3.bp.blogspot.com/-BRtosw-8iSo/XD4JABMHwHI/AAAAAAAAAp8/59_hhzgiHM8EG8eJ9u2ztNttDT_6kBmbwCLcBGAs/s1600/DSC_0761%255B1%255D.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="900" height="640" src="https://3.bp.blogspot.com/-BRtosw-8iSo/XD4JABMHwHI/AAAAAAAAAp8/59_hhzgiHM8EG8eJ9u2ztNttDT_6kBmbwCLcBGAs/s640/DSC_0761%255B1%255D.JPG" width="360" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ei ristinsielua missään.</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-uJp9bge_0F4/XD4TF8syjJI/AAAAAAAAAqs/OUz4UwjUMHw4VvB84t71lB1Bf-qeHT02ACLcBGAs/s1600/DSC_0765%255B1%255D.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-uJp9bge_0F4/XD4TF8syjJI/AAAAAAAAAqs/OUz4UwjUMHw4VvB84t71lB1Bf-qeHT02ACLcBGAs/s640/DSC_0765%255B1%255D.JPG" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tuolla on pari tyyppiä, mutta niiden jutut ei nyt kiinnosta. </td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://2.bp.blogspot.com/-8CtHdgRf468/XD4TMHbeerI/AAAAAAAAAqw/rkXJZrzHb4Ip4gXQMC4T72OMnk1l81AnACLcBGAs/s1600/DSC_0766%255B1%255D.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="360" src="https://2.bp.blogspot.com/-8CtHdgRf468/XD4TMHbeerI/AAAAAAAAAqw/rkXJZrzHb4Ip4gXQMC4T72OMnk1l81AnACLcBGAs/s640/DSC_0766%255B1%255D.JPG" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Mutta mitäs tuolla tapahtuu? Ja keitä on nuo kaikki tyypit on? Nyt alkoi kiinnostaa. </td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"> </td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"> </td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"> </td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"> </td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"> </td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"> </td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"> </td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"> </td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"> </td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"> </td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"> </td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"> </td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"> </td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"> </td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"> </td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"> </td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"> </td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"> </td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"> </td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"> </td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"> </td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"> </td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"> </td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"> </td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"> </td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"> </td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"> </td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"> </td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"> </td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"> </td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"> </td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />maritahttp://www.blogger.com/profile/14646068639494705638noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2058507394919009983.post-54597092695794891012018-08-22T11:12:00.000+03:002018-08-22T11:12:36.245+03:00Tomaatteja, tomaatteja, joka puolella tomaatteja!<!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
</w:Compatibility>
<w:BrowserLevel>MicrosoftInternetExplorer4</w:BrowserLevel>
</w:WordDocument>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:LatentStyles DefLockedState="false" LatentStyleCount="156">
</w:LatentStyles>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 10]>
<style>
/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:"Normaali taulukko";
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-parent:"";
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin:0cm;
mso-para-margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-ansi-language:#0400;
mso-fareast-language:#0400;
mso-bidi-language:#0400;}
</style>
<![endif]-->
<br />
<div class="MsoNormal">
Keväällä puutarhaharrastajat kasvattivat ikkunalaudoillaan taimia
jos jonkinmoisia ja jakoivat niistä ihastuttavia kuvia somessa. Katselin kuvia, mutta innostus ei tarttunut. Olen kyllä taimikasvatusta aiemmin harrastanut, mutta luopunut
siitä ainakin toistaiseksi. Tietysti olisi ihanaa alkaa jo maaliskuussa
tiputella siemeniä multaan, mutta meillä ei ole edes ikkunalautoja
taimipurkeille eikä muutenkaan liikaa tilaa, joten viime vuosina olen ostanut
valmiina taimina ne vähät, mitä ei voi suoraan maahan siemenistä kylvää. Kasvihuoneeseen
olen ostanut tomaatin ja kasvihuonekurkun taimia ja kompostin päälle yhden
kurpitsan. Viime vuonna tomaatteihin iski rutto, joten tänä vuonna ostin vain
kolme tomaatintainta ja istutin ne kasvihuoneen ulkopuolelle, eteläseinustalle.
En haluaisi vetää hätäisiä johtopäätöksiä kasvihuoneviljelijän taidoistani,
mutta pakko todeta, että niistä kolmesta ulkona kasvaneesta tomaatista tulee
enemmän satoa kuin aiempina kesinä kasvihuoneen 6-8 taimesta. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Eikä siinä vielä kaikki! </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Heinäkuun alkupuolella valpas kesävieraamme Hanna ihmetteli ulkona
papupenkistä nousevia, parinkymmenen sentin mittaisia tomaatintaimia. En ollut
niitä siihen kylvänyt enkä istuttanut, mutta siinä ne kuitenkin kasvoivat. Sitten
huomasin niitä avomaankurkkupenkissä ja jopa pihakukkaruukuissa. Joitain revin
pois, monia jätin ajatellen, että mahtuuhan ne siinä koristeena olemaan. Ei
tullut mieleenkään, että niistä ehtisi satoa tulla, mutta noin kuukauden kuluttua
niissä oli jo raakileita, ja nyt vain odottelen pyytämättä ja yllättäen
tulleiden tomaattien kypsymistä. Luultavasti olen heittänyt vanhentuneiksi olettamani
tomaatinsiemenet puutarhakompostiin, mistä ne sitten ovat mullan mukana
päätyneet pitkin pihaa ja kasvimaita. Tavallisena kesänä ne tuskin olisivat
satoa ehtineet tehdä, mutta hellekesä on vauhdittanut kasvua. Lämmin sää
selittänee ainakin osin myös sen, että taivasalla kasvaneet tomaatin
menestyivät tänä kesänä niin hyvin. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Muutenkin voin kotitarveviljelijänä olla tyytyväinen kuluneeseen
kesään. Pientä vastoinkäymistä oli lehtikaalin ja lantun kanssa, kun otin
harson liian aikaisin pois ja ötökät iskivät. Niitin lehtikaalit viikatteella
enkä odottanut enää satoa, mutta nyt niissä kasvaa uusia, terveitä lehtiä. Punajuuri,
pavut, sipulit, palsternakka, peruna, porkkana ja kurkut ym. kasvoivat kuivasta
kesästä huolimatta hyvin. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
En tiedä, mihin oikein vertaan, kun aina sanon, että minulla
on vain pieni kasvimaa. Ehkä on parempi sanoa, että se on just sopivan
kokoinen: sen hoitaminen tuottaa pelkkää iloa ja sen sadon jaksaa syödä. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-81Bxmr7aVGI/W30ZHTdoQQI/AAAAAAAAAoM/abmH3KOwwAcQyHhO2BkQ-v7pgP3idXPmgCLcBGAs/s1600/DSC_0643%255B1%255D.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="900" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-81Bxmr7aVGI/W30ZHTdoQQI/AAAAAAAAAoM/abmH3KOwwAcQyHhO2BkQ-v7pgP3idXPmgCLcBGAs/s640/DSC_0643%255B1%255D.JPG" width="360" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Yllätystomaatti avomaankurkkupenkissä.</td></tr>
</tbody></table>
maritahttp://www.blogger.com/profile/14646068639494705638noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2058507394919009983.post-20757165973555648472018-08-20T10:09:00.001+03:002018-08-20T10:09:49.404+03:00Mustikkavuosikatsaus<br />
<br />
<div class="MsoNormal">
Alkuun näytti siltä, että mustikkasato jää tosi pieneksi, sillä monet vanhat paikat olivat tyhjiä. Kiertelin metsiä ennakkoon jonkin verran,
mutta vain yhdessä pienessä metsikössä näytti olevan marjaa. Ostajiakin olisi
ollut heti kauden alussa, mutta kehotin kyselemään muualta, sillä minulta ei
liikenisi myyntiin, hyvä jos edes itselleni löydän riittävästi. Sitten alkoivat
helteet. Kun niistä ei näyttänyt tulevan loppua, tajusin, että metsään on
mentävä mutta käytettävä hyväksi päivän viileämmät hetket. Niinpä heräsin
aamulla viideltä, lähdin sangon ja vesipullon kanssa metsään, keräsin muutaman
tunnin ja palasin vaatteet hiestä märkinä kotiin. Sangollisen keräämisessä meni
pahimmillaan neljä tuntia. Hitaus johtui osittain marjojen vähyydestä, osittain
kuumuudesta, joka pakotti verkkaiseen liikkumiseen. Sitten tuli harvinainen
sadepäivä. Sen virkistämänä lähdin metsään ilman sankoa ihan muuten
marjapaikkoja etsimään, ja löysinkin sellaisen, mistä riitti mustikoita sekä itselleni
että muutamille ostajille. Sen jälkeen menivät myös monet illat marjastuksen
merkeissä. Keräsin myös juolukoita omaan käyttöön. Niitä en ole koskaan myynyt, koska kerään ne aina käsin ja myyntihinta olisi siksi hirmuinen.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Mustikkametsässä tulee aika ajoin vastaan niin hyviä
mättäitä, että se panee huokaisemaan ilosta. Miten yltäkylläinen on maailma! Samalla
iskee myös jonkinlainen ujous, nöyryys tai mikä liekään, joka estää käymästä
oitis mättään kimppuun. Ei, ensin on kerättävä mättään ympärillä harvakseltaan
kasvavat marjat ikään kuin osoituksena siitä, ettei marjastaja ole ahne, vaan
arvostaa myös sitä pientä mustikkaa, joka yksinään roikkuu varvussaan. Vasta
kun nämä kaikki on kerätty, on aika poimia talteen mättään runsas sato. Joskus
taas käy niin, että lähtee vaikkapa hakemaan sankoa ja joutuu jättämään hyvät
marjamättäät kesken. Kun sitten muutaman minuutin päästä palaa täsmälleen
samaan paikkaan mutta hiukan eri suunnasta, marjoja ei näykään. Piiloonko ne
kipittivät? Ei, vaan ne näkyvät tietystä suunnasta paremmin. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
Keski-Suomenkin korkeuksilla alkaa mustikkakausi olla ohi.
Poikkeuksellisen makeat marjat ovat alkaneet menettää makuaan ja muuttua
vetisemmiksi. Vielä niitä voi aamupuuroon tai piirakkaan käydä keräämässä,
mutta ei enää säilöttäväksi. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Nyt joku luulee, että onpa helppoa, kun voi vain mennä
metsään ja tulla täysien sankojen kanssa kotiin. Voin vakuuttaa, että jos
yleensäkin näen marjojen eteen aika paljon vaivaa, niin tänä vuonna
tavallistakin enemmän. Vaikka keräsin vain aamuin illoin, hikistä oli. Juolukkasuolla sain kerralla viisi ampiaisenpistoa. Ja
vaikka asun metsän keskellä, mustikkamaat eivät ole ihan nurkalla, vaan välillä
hankalienkin matkojen takana. Toisaalta marjastus on itselleni sellainen
intohimo (tai addiktio, niin kuin mieheni naureskellen sanoo), että vaivannäkö
kuuluu asiaan ja on jopa osa sitä suunnatonta iloa, mitä marjastus minulle
tuottaa. On myös hyvä, etten kauden alussa tiennyt, missä kaikkialla marjoja
oli. Juuri kun kuvittelin, että marjat loppuivat, huomasin aina uusia
houkuttelevia marikoita ja sain syyn palata metsään taas seuraavana aamuna.
Tuntui kuin metsä olisi pitänyt minua otteessaan ja sanonut, että kerää ensin
tästä sankosi täyteen, niin sitten minä näytän sinulle seuraavat mättäät.
Mitäpä siinä muuta voi kuin kerätä ja kiittää. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://2.bp.blogspot.com/-o3glFtsXGDg/W3plJhDhx5I/AAAAAAAAAoA/3knw9g4xMsU9NhEVA9_f3hj_SECfqB9TACLcBGAs/s1600/IMG_0576.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="480" src="https://2.bp.blogspot.com/-o3glFtsXGDg/W3plJhDhx5I/AAAAAAAAAoA/3knw9g4xMsU9NhEVA9_f3hj_SECfqB9TACLcBGAs/s640/IMG_0576.JPG" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Juolukkasuo. </td></tr>
</tbody></table>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
maritahttp://www.blogger.com/profile/14646068639494705638noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2058507394919009983.post-18415622322677667182018-05-23T18:28:00.000+03:002018-05-23T18:28:01.157+03:00Käykää pöytään!<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
</w:Compatibility>
<w:BrowserLevel>MicrosoftInternetExplorer4</w:BrowserLevel>
</w:WordDocument>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:LatentStyles DefLockedState="false" LatentStyleCount="156">
</w:LatentStyles>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 10]>
<style>
/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:"Normaali taulukko";
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-parent:"";
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin:0cm;
mso-para-margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-ansi-language:#0400;
mso-fareast-language:#0400;
mso-bidi-language:#0400;}
</style>
<![endif]-->
<br />
<div class="MsoNormal" style="tab-stops: 27.0pt;">
Noudatin kyläpaikassa emännän kutsua ja istuuduin
ruokapöydän ääreen. Katselin kauniisti aseteltuja runsaita antimia ja ihastelin ääneen. Nälkä heräsi, kun suolaiset, mausteiset ja makeat tuoksut leijailivat ilmassa. Pian tunsin kuitenkin oloni hiukan oudoksi istuessani siinä yksin,
sillä emäntä ja muut vieraat pyörivät ja hyörivät pöydän ympärillä. Eivätkö he osaa valita istumapaikkaansa, minä ajattelin, kunnes tajusin. Eivät he etsineet paikkaansa, vaan kokeilivat sopivia kuvakulmia valokuvatessaan tarjolla olevia ruokia. Tuntui kuin olisin tehnyt etikettivirheen. Olin kuin se Hollywood-komedian nuori mies, joka tapaa tulevat appivanhempansa ensimmäistä kertaa yhteisellä päivällisellä ja yrittää antaa hyvän kuvan itsestään. Juuri kun tarttuu salattikulhoon, hän tajuaa muiden mulkoilusta, että tässä perheessä ateriaa edeltää yhteinen ruokarukous. Nolona hän sitten irrottaa kätensä kulhosta ja painaa päänsä. Mutta siinä missä ennen painettiin päätä alas ja lähetettiin rukous kohti taivaita, nykyisin painetaan katse kohti puhelimen ruutua ja kohta on pizzan kuva jossain pilvessä. Minä en kyläpaikassa ollut ehtinyt kulhoon tarttua, joten riitti, että nojauduin taaksepäin ja yritin antaa kuvaajille tilaa tallentaa pöydän antimet. <span style="mso-tab-count: 1;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="tab-stops: 27.0pt;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="tab-stops: 27.0pt;">
<span style="mso-tab-count: 1;">Ruokien kuvaaminen on hyvin yleistä, ja aina mukana oleva puhelin tekee mahdolliseksi jakaa ateriahetken vaikka koko maailman kanssa. Toivottavasti runsas kuvaaminen ilmentää myös ruuan arvostamista. Kun ravinnosta on ollut puutetta tai sen hankkiminen on ollut vaivalloista, jokainen ateria on varmasti synnyttänyt iloa ja kiitollisuutta. Myös yltäkylläisyydesssä elävillä on syytä olla kiitollisia jokaisesta ateriasta, sillä ovathan kaikki edelleen yhtä riippuvaisia ravinnosta kuin kivikauden ihmiset. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="tab-stops: 27.0pt;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="tab-stops: 27.0pt;">
<span style="mso-tab-count: 1;">Hyviin tapoihin kuuluu kiittää ruuasta aterian jälkeen, ja usein etenkin vierailta odotetaan kiitoksia ja kehuja myös ruokailun aikana. Kristilliseen perinteeseen sen sijaan on kuulunut siunata ruoka ennen ateriaa. Ainakin minun sukupolveni muistaa koulun ruokarukouksen, jossa pyydettiin Jeesusta siunaamaan ruoka. En muista, miten minä sen siunaamisen silloin käsitin. Kaiketi koin sen liittyvän siihen, mitä olin jo kotona oppinut: ruoka on arvokasta ja pyhää. Kristityille siunaaminen tarkoittaa kuulemma Jumalan läsnäoloa ja huolenpitoa tässä maailmassa eli jos tulkitsen oikein, siunaamalla kiitetään ja samalla pyydetään, että ruokaa riittäisi jatkossakin. Vaikka olen uskonnoton, siunaamisen ajatus ei tunnu lainkaan vieraalta. Itselleni se tarkoittaa kiitollisuutta, hyvän toivomista ja hyvään uskomista. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="tab-stops: 27.0pt;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="tab-stops: 27.0pt;">
<span style="mso-tab-count: 1;">Vaikka en siis itse ruokien kuvaamista harrasta, en koe sitä mitenkään häiritsevänä, enemmänkin mielenkiintoisena ilmiönä. Ehkä ateriansa kuvaavat jatkavat (tiedostamattaan?) siunaamisen perinnettä. Sen sijaan minua häiritsee, jos joku alkaa pilata pyhää ruokahetkeä saarnaamalla siitä, mikä on terveellistä/epäterveellistä, mitä saa/ei saa/pitää syödä. Sellaiset puheet voin onneksi kuitata sanomalla, että kiitetty olkoon ruokamme. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="tab-stops: 27.0pt;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="tab-stops: 27.0pt;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="tab-stops: 27.0pt;">
<br /></div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://3.bp.blogspot.com/-xN06NkIUEt0/WwUyALZWnmI/AAAAAAAAAnQ/XaIX379Z_Nc-jsegR0H9m1riTdeL0sHTQCEwYBhgL/s1600/ruokajuttuun.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="300" src="https://3.bp.blogspot.com/-xN06NkIUEt0/WwUyALZWnmI/AAAAAAAAAnQ/XaIX379Z_Nc-jsegR0H9m1riTdeL0sHTQCEwYBhgL/s400/ruokajuttuun.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ruoan kuvaamista Wumon eli M. Wulffin ja A. Morgenthalerin tapaan/HS 22.5.2018</td></tr>
</tbody></table>
<div class="MsoNormal" style="tab-stops: 27.0pt;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="tab-stops: 27.0pt;">
<span style="mso-tab-count: 1;"> </span></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />maritahttp://www.blogger.com/profile/14646068639494705638noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2058507394919009983.post-29857339151797142992018-04-15T13:35:00.000+03:002018-04-15T13:40:05.782+03:00Näätä, kettu ja rusakko<!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
</w:Compatibility>
<w:BrowserLevel>MicrosoftInternetExplorer4</w:BrowserLevel>
</w:WordDocument>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:LatentStyles DefLockedState="false" LatentStyleCount="156">
</w:LatentStyles>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 10]>
<style>
/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:"Normaali taulukko";
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-parent:"";
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin:0cm;
mso-para-margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-ansi-language:#0400;
mso-fareast-language:#0400;
mso-bidi-language:#0400;}
</style>
<![endif]-->
<br />
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Kalenterin mukaan on kevät ja siltä se tuntuukin, vaikka
lunta on vielä paljon, paljon, paljon. </div>
<div class="MsoNormal">
Aurinko toki sulattaa sitä tehokkaasti, mutta ihan välleen
ei meidän patiolle kanneta pöytää ja tuolia eikä laiteta kesäkukkia.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://3.bp.blogspot.com/--BlXQSkcy9w/WtMoaB0LwzI/AAAAAAAAAmQ/CDobRQJfQ_IqrTHllW7-2GGvyMMzNpFmQCLcBGAs/s1600/IMG_4358%255B1%255D.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://3.bp.blogspot.com/--BlXQSkcy9w/WtMoaB0LwzI/AAAAAAAAAmQ/CDobRQJfQ_IqrTHllW7-2GGvyMMzNpFmQCLcBGAs/s320/IMG_4358%255B1%255D.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Jokohan tuossa voisi juhannuksena kahvit juoda?</td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
<div class="MsoNormal">
<br /><br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
Kevään etenemisen lisäksi olemme viime päivinä saaneet
seurata eläimellistä menoa pihalla. Koska meillä ei ole koiraa eikä muitakaan
kotieläimiä, metsän eläimet uskaltavat tulla hyvinkin lähelle. Viikko sitten
pihaan juoksi <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/N%C3%A4%C3%A4t%C3%A4">näätä</a> puoli yhdeksän aikaan aamulla. Käsittääkseni näätä saalistaa vain öisin, mutta ehkä se oli jäänyt nälkäiseksi, koska oli liikkeellä niin
valoisaan aikaan. Koivun oksaan ripustettu talimakkara näyttikin kovasti
kiinnostavan, mutta siihen se ei ylettynyt. Seuraavana iltana näätä juoksenteli
hämärän aikaan puutarhassa sinne tänne, kunnes pian hävisi metsään. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Eläimellinen meno jatkui pari päivää sitten illalla, kun huomasin
puutarhassa ketun ja seurasin sen menoa ikkunasta. Äkkiä kettu pysähtyi ja
valpastui, katse oli suunnattuna lintujen ruokintapaikalle. Samassa sieltä pinkaisi rusakko
juoksuun, mutta juoksuun lähti myös kettu. En tiedä, pelastiko rusakko henkensä
vai saiko kettu illallisen, mutta tuollaisen tapahtuman todistaminen oli kyllä
aika huikeaa.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Muuta mainittavaa täällä ei sitten olekaan tapahtunut:) <span style="mso-spacerun: yes;"> </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
maritahttp://www.blogger.com/profile/14646068639494705638noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2058507394919009983.post-88448350946280576822018-01-17T14:00:00.002+02:002018-01-17T14:03:10.818+02:00Uuden kynnyksellä<!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
</w:Compatibility>
<w:BrowserLevel>MicrosoftInternetExplorer4</w:BrowserLevel>
</w:WordDocument>
</xml><![endif]--><br />
<br />
<br />
<div class="MsoNormal">
Otsikko on ehkä turhan dramaattinen; ei tässä mitään
erityistä uutta ole suunnitelmissa, mutta toki vuodenvaihde aina tuntuu siltä kuin
sulkisi yhden oven ja avaisi uuden. Menneestä vuodesta saan olla hyvin
kiitollinen. Erityisen iloinen olen siitä, että niin moni ystävä löysi tiensä
tänne metsän keskelle. Yhdessä on saunottu ja istuttu iltaa nuotiolla, kävelty
metsässä ja kerätty karpaloita, syöty hyvin ja juteltu kaikesta mahdollisesta,
naurettu ja joskus vähän itkettykin. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Työasioissakaan ei ollut moittimista. Näytelmäni <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Yksi kana ja kolme ateriaa</i> sai
kantaesityksensä Lavialla ja sitä esitettiin myös Kuusankoskella. Komedia <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Hepsankeikka ja hunsvotti</i> pääsi
näyttämölle Evijärvellä. Pitkien matkojen takia en käynyt esityksiä katsomassa,
mutta onneksi moni muu kävi. Sain myös viimeisteltyä uuden näytelmän. <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Tyranni</i> on komedia vallanhimoisesta ja
turhamaisesta presidentistä, jolle on tarjolla keino hallita ikuisesti, mutta
nuukuus väärässä paikassa johtaa yllättävään tulokseen. (Joskus on neuvottu,
että näytelmän sisältö pitää kyetä ilmaisemaan yhdellä virkkeellä, ja sitä
tuossa edellä yritin, heh!) Tyranni ei mielestäni ole ns. kesäteatterinäytelmä,
mutta onhan kesäteattereita toki monenlaisia, joten kyllä sitä minun puolestani
voisi esittää missä vain. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Kuusikaupan kuviot menivät uusiksi, sillä monivuotinen
myyntipaikkani Ritun puutarhalla Muuramessa ei ollut enää käytettävissä. Tai
olisihan se ollut, mutta kun puutarhalla ei ollut enää joulukukkakauppaa, en
katsonut järkeväksi mennä sinne kuusiakaan myymään. Olin jo aikeissa pitää
välivuoden, sillä myyntikokoisia kuusia ei ollut kovin paljon. Loppusyksystä
päätin kuitenkin tehdä Muurameen parin päivän myyntireissun. Tuli näet mieleen,
että kun olen 12 vuodessa saanut hyvän asiakaskunnan, ei paljon kannata
välivuosia pitää. Pienen hakemisen jälkeen sopiva myyntipaikka löytyi keskeltä Muuramen
kylää. Hyvin sinne entiset asiakkaat löysivät, ja myyntitavoitteeni täyttyi,
vaikka nuo kaksi päivää olivat täynnä yllättäviä ja vähän surkuhupaisiakin vastoinkäymisiä.
Niistäkin selvittiin, sillä siinä missä ongelma, siinä ratkaisu! Muutamia
kuusia jäi juhannuskokkoon, mutta niin vähän kuitenkin, ettei niiden takia
olisi kannattanut pidempiaikaista myyntipaikkaa hankkia. Keväällä on tarkoitus
taas istuttaa uusia kuusentaimia, mikä tarkoittaa, että seuraavaksi kymmeneksi
vuodeksi on tekemistä tiedossa, jos voimia riittää. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Viime syksynä panin toimeksi erään haaveeni kanssa: aloin
opiskella italiaa ja espanjaa. Minulla ei ole mitään aikomuksia matkustaa lähiaikoina
Italiaan tai Espanjaan, vaan uuden opiskelu on muuten vain tärkeää ja iloa
tuottavaa. Italian kurssi loppui osaltani harmittavan lyhyeen, ja tällä hetkellä opiskelen
itsenäisesti, kiitos netin, joka on täynnä hyvää oppimateriaalia. Espanjaa
opiskelen hyvän opettajan johdolla iloisen rennossa ilmapiirissä Leivonmäellä
Puulan seutuopiston ryhmässä. Haastetta kuitenkin riittää jo siinäkin, että
italiassa ja espanjassa on niin paljon samankaltaisuutta, että välillä tahtovat
sanat mennä sekaisin. Mutta kaiken kaikkiaan on ihanaa opiskella uusia asioita.
</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Alkanut vuosi käynnistyi hyvin, sillä saimme vieraaksi kaksi
nuorta ystävää, joista H on suomalainen, B itävaltalainen. Heille tämä
syrjäinen, melko vaatimaton kotimme on lähestulkoon paratiisi. Pelkästään Linnunradan
näkeminen oli B:lle elämys, mutta erityisen mahtavaa oli, kun hän eräänä päivänä huomasi hirven pihapiirin
tuntumassa. Seurasimme sitten haltioituneina ikkunasta, miten hirvi popsi kaikessa
rauhassa pajuja. Olin tosi iloinen vieraiden puolesta, sillä edes täällä metsän keskellä ei ole
ihan tavallista nähdä hirviä niin lähellä. Ensimmäisenä iltana minä lämmitin
saunan, seuraavana iltana H ja B lämmittivät sen yhdessä, ja sen jälkeen B
olikin täydellinen saunarenkimme. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Vieraiden lähdettyä ja erohaikeuden kaikottua olen ollut
hyvin virkeä ja inspiroitunut, sillä sitä se hyvä seura tekee. Nyt on työn alla
uusi näytelmä. Sen idea on muhinut päässäni jo viime syksystä, ja yritin sitä
jo jossain vaiheessa kirjoittaakin, mutta tulos oli liian lattea. Nyt olen
mielestäni saanut siihen lisää ”kierroksia”, joten nyt on hyvä aika aloittaa
kirjoittaminen. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://4.bp.blogspot.com/-qzP8teTUkWc/Wl86YXKmgHI/AAAAAAAAAlc/3wnUh53dl80NHgAfuYefHTUdfxgNQQ81ACLcBGAs/s1600/IMG_4337%255B1%255D.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://4.bp.blogspot.com/-qzP8teTUkWc/Wl86YXKmgHI/AAAAAAAAAlc/3wnUh53dl80NHgAfuYefHTUdfxgNQQ81ACLcBGAs/s320/IMG_4337%255B1%255D.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kirjoittamista, opiskelua, käsitöitä. </td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
maritahttp://www.blogger.com/profile/14646068639494705638noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2058507394919009983.post-1709749160874324682017-12-08T17:58:00.003+02:002017-12-08T17:58:46.062+02:00Tuntematon sotilas<br />
<br />
Aku Louhimiehen ohjaama Tuntematon sotilas on saanut hirmuisesti katsojia, jo yli 800 000 tähän mennessä. Kävin itsekin sen itsenäisyyspäivän aattona katsomassa, mutta hiukan kyllä petyin. Sinänsä elokuvassa ei varmaan ole mitään vikaa, mutta se ei vain minua puhutellut. En yleensäkään pidä sotaelokuvista, ja tälläkin kertaa toisiaan seuraavien taisteluiden katsominen oli hiukan tylsää. Kun tunti ja 40 minuuttia oli kulunut ja alkoi pieni väliaika,
minusta tuntui kuin olisin jo koko kolmetuntisen elokuvan katsonut. Onneksi valkokankaalla näkyi edes kauniita metsiä ja hyviä näyttelijäsuorituksia.<br />
<br />
Kotimatkalla mietin pitkään Eero Ahon upeasti esittämää Rokan Anttia, tuota niin kovasti ihailtua sankaria, joka itsevarmana ja uhoavanakin saapuu rintamalle ja venyy huikeisiin suorituksiin kylmäverisenä tappajana. Toisaalta hän on rakastava aviomies ja isä. Tämä ristiriitaisuus johtaa lopulta siihen, että sota murtaa Rokan mielen. Kun Rokka pääsee sodasta lomalle, tytär juoksee pihalla häntä vastaan. Sen sijaan tytär istuu hiljaa paikoillaan, kun isä palaa kotiin sodan päätyttyä. Ehkä tytär lapsen herkkyydellä huomaa, että kotiin palannut isä ei ole se sama mies, joka sotaan lähti. Ja kyllähän Rokan kasvoilta näkyy, miten pahaa jälkeä sota ihmismieleen tekee.<br />
<br />
<br /><br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />maritahttp://www.blogger.com/profile/14646068639494705638noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2058507394919009983.post-54169162137872947932017-11-19T20:50:00.001+02:002017-11-19T20:50:19.101+02:00Pää kylmänä jouluostoksilla <!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
</w:Compatibility>
<w:BrowserLevel>MicrosoftInternetExplorer4</w:BrowserLevel>
</w:WordDocument>
</xml><![endif]--><br />
<!--[if gte mso 9]><xml>
<w:LatentStyles DefLockedState="false" LatentStyleCount="156">
</w:LatentStyles>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 10]>
<style>
/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:"Normaali taulukko";
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-parent:"";
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin:0cm;
mso-para-margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-ansi-language:#0400;
mso-fareast-language:#0400;
mso-bidi-language:#0400;}
</style>
<![endif]-->
<br />
<div class="MsoNormal">
Jo jonkin aikaa on ollut merkkejä siitä, että ihmiset
olisivat vihdoin havahtuneet tavarapaljouteen ja pyrkineet pääsemään eroon
turhasta roinasta. Ei kuitenkaan riitä, että saa kodin raivattua. On myös
pidettävä huolta siitä, etteivät tyhjentyneet tilat ala taas täyttyä kaikella
tarpeettomalla. Siinä sitä onkin tekemistä, kun kaupat tekevät kaikkensa saadakseen ihmiset ostamaan ihan
mitä tahansa. Jyväskylässä avattiin äskettäin uusi kauppakeskus Seppä, jonka
mainoslehtinen tupsahti meillekin postin mukana. En tiedä, pitäisikö itkeä luonnonvarojen tuhlauksen takia vai nauraa noin huvalttoman älyttömille ideoille. Pikaisella selauksella löysin näet heti kolme tuotetta, joita kukaan ei tarvitse: </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-v-7MWuvH3hU/WhHKdhKNJrI/AAAAAAAAAkY/ap89A2LsM0gVC8ZJ1QNWeV56_xaschofQCLcBGAs/s1600/IMG_4324%255B1%255D.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://2.bp.blogspot.com/-v-7MWuvH3hU/WhHKdhKNJrI/AAAAAAAAAkY/ap89A2LsM0gVC8ZJ1QNWeV56_xaschofQCLcBGAs/s320/IMG_4324%255B1%255D.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
Turhaa rahanmenoa! Parempi on antaa lapsen ensin leikkiä voilla ja sitten kulkea ympäri huushollia, kunnes rasvaiset kädenjäljet koristavat ikuisesti sohvaa, tapettia ja äidin uutta mekkoa. <br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-cxyWEPZT4CE/WhHKkrXsZ8I/AAAAAAAAAkc/jPxzvdubDnkoI3XcxS0dxEkhBsZZHxCngCLcBGAs/s1600/IMG_4325%255B1%255D.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://1.bp.blogspot.com/-cxyWEPZT4CE/WhHKkrXsZ8I/AAAAAAAAAkc/jPxzvdubDnkoI3XcxS0dxEkhBsZZHxCngCLcBGAs/s320/IMG_4325%255B1%255D.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
Jestas! Eikö niitä nameja voisi piilottaa sohvan rakosiin ja hikisiin kenkiin? <br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-0Zirawtk7oo/WhHKsz7zC4I/AAAAAAAAAkk/CqG1wNyH0PkpBTBO45s9VugDn2W6yGwHACLcBGAs/s1600/IMG_4327%255B1%255D.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://3.bp.blogspot.com/-0Zirawtk7oo/WhHKsz7zC4I/AAAAAAAAAkk/CqG1wNyH0PkpBTBO45s9VugDn2W6yGwHACLcBGAs/s320/IMG_4327%255B1%255D.JPG" width="320" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Hupsu ei ole kurkistuslaatikko, vaan ihminen, joka maksaa 8,99 pienestä pahvilaatikosta voidakseen facebookissa jakaa kuvan kissastaan, joka kurkistaa reiästä ja näyttää astroautilta tai leijonalta. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
En ole tuota Sepän lehtistä enempää perehtynyt tämän vuoden joulumainoksiin, mutta tuonkin perusteella toivon, että ihmiset pitäisivät pään kylmänä jouluostoksilla. Varsinkin jos tarjolla on tuote, jota kukaan ei olisi osannut edes kaivata, se ei varmaan ole kovin tarpeellinen. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
maritahttp://www.blogger.com/profile/14646068639494705638noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2058507394919009983.post-17250315931091689292017-10-11T15:02:00.002+03:002017-10-11T15:02:27.596+03:00Kuka vei sipulit? Ensin panin merkille minikokoisen kuunliljan kolme uutta tainta, jotka olin edellispäivänä istuttanut mutta jotka nyt törröttivät maassa juuret paljaina. Ehdin jo ihmetellä, että noinko olin itse istutuskuopan tehtyäni unohtanut taimet sen vierelle. Jäljistä kuitenkin huomasin, että joku eläin oli taimet nostanut. Onneksi oli sentään jättänyt ne syömättä. Istutin taimet uudelleen samaan paikkaan. Seuraavaksi huomasin ruskeita sipulinkuoria siinä, mihin olin istuttanut ison pussillisen tulppaanin sipuleita. (Tulppaaneja ei koskaan voi olla liikaa!) Taas aloin miss Marplena tutkia asiaa tarkemmin ja huomasin, että joku oli kaivanut maahan kätkettyjä sipuleita ja ilmeisesti pistellyt ne poskeensa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-uUlP5KcsTQY/Wd4F5HTQPUI/AAAAAAAAAjw/h-LLHaZPhXoeYo6h4svX7928dUL3RIdxwCLcBGAs/s1600/IMG_4313%255B1%255D.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://4.bp.blogspot.com/-uUlP5KcsTQY/Wd4F5HTQPUI/AAAAAAAAAjw/h-LLHaZPhXoeYo6h4svX7928dUL3RIdxwCLcBGAs/s320/IMG_4313%255B1%255D.JPG" width="240" /></a></div>
<br />
Seuraavana päivänä kuunlinjat oli taas revitty ylös maasta! En antanut periksi, vaan istutin ne uudelleen ja laitoin taimien ympärille tiiliä. Se auttoi ja sen jälkeen taimet ovat saaneet olla rauhassa. Tulppaanien suhteen nostin ensin kädet pystyyn, mutta lopulta ostin Kangasniemen Hankkijalta uudet sipulit, jotka onnekseni olivat jo puoleen hintaan. Nyt täytyy vain suojata myös tulppaanipenkki niin, että saamme ensi keväänä nauttia kukista.<br />
<br />
Koska mikään myyrä ei moisiin puutarhatekoihin kykenisi, arvelen syylliseksi supikoiria. Niitähän täällä riittää. Eräänä syksynä ne tulivat illansuussa syömään maahan pudonneita omenia, mutta tänä vuonna omenat ovat saaneet olla rauhassa.<br />
<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://3.bp.blogspot.com/-FszrRNFV8DM/Wd4GwFi9egI/AAAAAAAAAj8/bTKuso3vbVs7QVY_ST-g4dWPquhqxLuDgCLcBGAs/s1600/IMG_4309%255B1%255D.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="480" src="https://3.bp.blogspot.com/-FszrRNFV8DM/Wd4GwFi9egI/AAAAAAAAAj8/bTKuso3vbVs7QVY_ST-g4dWPquhqxLuDgCLcBGAs/s640/IMG_4309%255B1%255D.JPG" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pienistä vastoinkäymisistä huolimatta syksyinen piha on iso ilo. </td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://3.bp.blogspot.com/-M97ej86cvBU/Wd4HIXVLsrI/AAAAAAAAAkA/x6D1YxrwSZwmyjTUvvtrQCINnRTe4DTZwCLcBGAs/s1600/IMG_4312%255B1%255D.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="480" src="https://3.bp.blogspot.com/-M97ej86cvBU/Wd4HIXVLsrI/AAAAAAAAAkA/x6D1YxrwSZwmyjTUvvtrQCINnRTe4DTZwCLcBGAs/s640/IMG_4312%255B1%255D.JPG" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Suuren unkarinsyreenin lokakuun kukka!</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<br />maritahttp://www.blogger.com/profile/14646068639494705638noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2058507394919009983.post-89405734493706990982017-09-20T13:07:00.001+03:002017-09-20T13:17:17.559+03:00Pihalla ja puutarhassa<!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
</w:Compatibility>
<w:BrowserLevel>MicrosoftInternetExplorer4</w:BrowserLevel>
</w:WordDocument>
</xml><![endif]--><br />
<!--[if gte mso 9]><xml>
<w:LatentStyles DefLockedState="false" LatentStyleCount="156">
</w:LatentStyles>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 10]>
<style>
/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:"Normaali taulukko";
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-parent:"";
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin:0cm;
mso-para-margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-ansi-language:#0400;
mso-fareast-language:#0400;
mso-bidi-language:#0400;}
</style>
<![endif]-->
<br />
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://4.bp.blogspot.com/-Q_eeftMxIbI/WcI7BSnT3mI/AAAAAAAAAjc/tHUzYAwxJE8l0jF0EYEKt5AM3gmh_MfpwCLcBGAs/s1600/IMG_4307%255B1%255D.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="480" src="https://4.bp.blogspot.com/-Q_eeftMxIbI/WcI7BSnT3mI/AAAAAAAAAjc/tHUzYAwxJE8l0jF0EYEKt5AM3gmh_MfpwCLcBGAs/s640/IMG_4307%255B1%255D.JPG" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pihakoivun juureen on mänty tullut ihan oma-aloitteisesti. </td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Kun vuosikymmeniä sitten muutin tähän taloon, pihapiirin
ympärillä oli entistä laidunmaata, johon oli pari vuotta aiemmin istutettu
mäntyä ja kuusta. Pihassa oli suuria koivuja, pihlaja, syreeni, juhannusruusuja
ja joitakin perennoja. Talon takana oli marjapensaita ja omenapuita. Paikka oli
kaunis, mutta hallanarka ja jotenkin liian avoin. Heti ensimmäisenä kesänä
perustin kasvimaan, sillä maallemuuttoni keskeisiä syitä oli saada sormet
multaan. Alkuvuosina kasvimaani olivat suuria, muu piha ja puutarha vähän
hunningolla. Paikan autiutta yritin hoitaa istuttamalla pensaita, lähinnä
erilaisia angervoja. </div>
<div class="MsoNormal" style="tab-stops: 27.0pt;">
<span style="mso-tab-count: 1;"> </span>Kolmessakymmenessä
vuodessa taimikko on kasvanut harvennuskypsäksi metsäksi, joka ympäröi pihaa
kolmelta puolelta. Länsipuolella on avoimempi peltomaisema, ja sellaisena se
saa pysyäkin. Paikan ilmasto on metsän myötä muuttunut niin, että halla ei enää
ole ongelma. Kun metsä on nyt noin lähellä, haluan pihaan tilaa ja avoimuutta.
Olenkin hävittänyt istuttamiani pihlaja- ja rusopajuangervoja, jotka olivat jo
alkaneet levitä turhan innokkaasti. Omenapuut olisin mielelläni pitänyt, mutta 80-luvun pakkastalvina niistä selvisi vain kaksi. Pari uutta on nyt kasvamassa niiden lisäksi. </div>
<div class="MsoNormal" style="tab-stops: 27.0pt;">
<span style="mso-tab-count: 1;"> </span>Marjapensaita
on paljon, koska olen säilyttänyt talon vanhat pensaat ja hankkinut myös uusia.
Rakastan marjoja, joten olen istuttanut myös marja-aroniaa ja marjatuomipihlajaa.
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Jälkimmäiset aion kyllä hävittää, sillä
marjat eivät ole kummoisia ja olenpa kuullut sellaistakin, että marjatuomipihlajasta
voi tulla luontoon vieraslajiriesa, kun linnut levittävät siemeniä. </div>
<div class="MsoNormal" style="tab-stops: 27.0pt;">
<span style="mso-tab-count: 1;"> </span>Tyrnin
kanssa on ollut epäonnea. Sekä taimitarhalta ostetut että ystävältä saadut
taimet ovat kuolleet ensimmäisenä talvena. Yksi tyttötaimi kyllä sinnittelee,
joten vielä taidan yrittää ja hommata sille sulhasen. Vadelmaa pidetään
hankalana kasvattaa, koska sitä pitää tukea ja leikata ja ties mitä. Itse ratkaisin
asian hiukan vahingossa, kun siirsin muutamia puutarhavadelman taimia
pellonreunaan pariin aurinkoiseen paikkaan ja unohdin sinne. Muutaman vuoden
päästä löytyi suuria vadelmakasvustoja, joista saa satoa niin paljon kuin
viitsii kerätä. En ole hoitanut vadelmia mitenkään. Siellä ne kukoistavat ja
leviävät muhevassa peltomullassa luonnonvadelmien tapaan mutta edelleen suurimarjaisina.
Kerään kyllä vadelmia myös metsästä, missä kulkiessani panen aina merkille
vadelmapaikat, sillä niitähän syntyy ja katoaa sen mukaan, miten metsä muuttuu.
</div>
<div class="MsoNormal" style="tab-stops: 27.0pt;">
<span style="mso-tab-count: 1;"> </span>Kasvimaaltani
saadaan tänä kesänä perunaa, sipulia, palsternakkaa, kyssäkaalia, maa-artisokkaa, lanttua,
porkkanaa, punajuurta, leikkopapua, ruusu- ja lehtikaalia, salaattia, tilliä,
persiljaa ja kesäkurpitsaa. Kasvihuoneessa on tomaattia ja
kasvihuonekurkkua. Avomaankurkun sato lasketaan hyvin vuosina kymmenissä kiloissa, tänä vuonna saatiin vain muutama kurkku. Kurpitsaa kasvatan ihan vain kasvattamisen ilosta. Lajirunsaus
ei tarkoita suurta kasvimaata, vaan kasvimaa on kooltaan huomattavasti pienentynyt
siitä, mitä se on ollut joskus aiemmin, sillä isompaa en ehdi/jaksa/viitsi
hoitaa. Nytkin tuntuu, että saisin kesällä kaiken aikani kulumaan puutarhassa,
mutta muutkin työt pitäisi ehtiä tekemään. Lisäksi talon alla olevassa
kellarissa juurekset eivät säily kovin hyvin, joten kasvimaan sato syödään
syksyllä ja talvella olla kauppojen varassa. </div>
<div class="MsoNormal" style="tab-stops: 27.0pt;">
<span style="mso-tab-count: 1;"> </span>Pihan
avartaminen on tuonut lisää leikattavaa nurmikkoa. Jos minulla olisi vain pieni kaupunkipiha, se olisi viidakko, mutta täällä metsän keskellä haluan paljon avointa
tilaa. Pyrin leikkaamaan nurmikon kerran viikossa, mutta en ole siinäkään
ehdoton. Reipas suurpiirteisyys pitää puutarhaharrastuksen terveellä pohjalla.
Aiemmin pähkäilin, miten piha ja metsä pitäisi erottaa toisistaan. Nyt ajattelen,
että mitään sen kummempaa rajausta ei tarvita, vaan piha vain vaihtuu metsäksi
niin, että puutarhan perillä metsä on yhden askeleen päässä. </div>
<div class="MsoNormal" style="tab-stops: 27.0pt;">
<span style="mso-tab-count: 1;"> </span>Joskus
halusin pihapiiriin lammikon, sillä lähistöllä ei ole järveä. Kun
kaivinkonemies tuli muissa hommissa tänne, pyysin tekemään lammikon. Sen
jälkeen seurattiin muutamia vuosia, miten lampi täyttyi keväällä mutta kuivui
juhannukseen mennessä. Kun kaivinkone seuraavan kerran tuli tännepäin, täytätin
montun. </div>
<div class="MsoNormal" style="tab-stops: 27.0pt;">
<span style="mso-tab-count: 1;"> </span>Joku
päivä sitten tuttavani vakuutti, että kun hän lähivuosina muuttaa uuteen
taloon, siellä ei tule olemaan pihalla mitään hoidettavaa, sillä hän on oman
osuutensa puutarhatöistä tehnyt. Minusta tuntuu, että minulla into ja ilo
puutarhasta vain kasvaa.<span style="mso-tab-count: 1;"> </span></div>
<div class="MsoNormal" style="tab-stops: 27.0pt;">
<span style="mso-tab-count: 1;"> </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-tab-count: 1;"> </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://2.bp.blogspot.com/-CDFsJxhK1do/WcI40KUXy7I/AAAAAAAAAjQ/M8621U28F58l5yr1I5CFTNdYyOWYQ-hmwCLcBGAs/s1600/IMG_4265%255B1%255D.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="480" src="https://2.bp.blogspot.com/-CDFsJxhK1do/WcI40KUXy7I/AAAAAAAAAjQ/M8621U28F58l5yr1I5CFTNdYyOWYQ-hmwCLcBGAs/s640/IMG_4265%255B1%255D.JPG" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Läpikulkemattomasta pajuryteiköstä raivasin tämmösen paikan. </td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://2.bp.blogspot.com/-3BqLY9X710A/WcIyc06jzzI/AAAAAAAAAic/p8_lqqBeJuYFEbPjbEnizk5q_lOqumRigCLcBGAs/s1600/IMG_4299%255B1%255D.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="480" src="https://2.bp.blogspot.com/-3BqLY9X710A/WcIyc06jzzI/AAAAAAAAAic/p8_lqqBeJuYFEbPjbEnizk5q_lOqumRigCLcBGAs/s640/IMG_4299%255B1%255D.JPG" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kasvihuone vanhoista ikkunoista. Oikealla näkyy pihasauna. </td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://3.bp.blogspot.com/-AZ-JMW1Y1Bk/WcIy1hRMB_I/AAAAAAAAAig/UzP-sdlZRdIfABi4fxYlbbT7pw_EZd6_gCLcBGAs/s1600/IMG_4273%255B1%255D.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="480" src="https://3.bp.blogspot.com/-AZ-JMW1Y1Bk/WcIy1hRMB_I/AAAAAAAAAig/UzP-sdlZRdIfABi4fxYlbbT7pw_EZd6_gCLcBGAs/s640/IMG_4273%255B1%255D.JPG" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Seppo-serkun pihasta saatu koiranheisi kukoistaa. </td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://2.bp.blogspot.com/-oXAF1zGPqZY/WcIzHztiVSI/AAAAAAAAAik/VjI_dycUwbYe73f3woQeBrE4vD17b1SVgCLcBGAs/s1600/IMG_4254%255B1%255D.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="480" src="https://2.bp.blogspot.com/-oXAF1zGPqZY/WcIzHztiVSI/AAAAAAAAAik/VjI_dycUwbYe73f3woQeBrE4vD17b1SVgCLcBGAs/s640/IMG_4254%255B1%255D.JPG" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Hyvästä pihasta löytyy valoa ja varjoa. </td></tr>
</tbody></table>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<br />maritahttp://www.blogger.com/profile/14646068639494705638noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2058507394919009983.post-3995198905871641462017-05-08T18:15:00.000+03:002017-05-08T18:15:39.449+03:00Dramaturgi<!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
</w:Compatibility>
<w:BrowserLevel>MicrosoftInternetExplorer4</w:BrowserLevel>
</w:WordDocument>
</xml><![endif]--><br />
<!--[if gte mso 9]><xml>
<w:LatentStyles DefLockedState="false" LatentStyleCount="156">
</w:LatentStyles>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 10]>
<style>
/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:"Normaali taulukko";
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-parent:"";
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin:0cm;
mso-para-margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-ansi-language:#0400;
mso-fareast-language:#0400;
mso-bidi-language:#0400;}
</style>
<![endif]-->
<br />
<div class="MsoNormal">
Elettiin 90-luvun alkupuolta. Olin jo kirjoittanut
ensimmäiset näytelmäni paikallisille teatteriryhmille ja innostunut siitä niin,
että aloin etsiä lisäoppia. Sanomalehti-ilmoituksesta huomasin, että Mikkelissä
olisi Nuoriso-opistossa tarjolla käsikirjoittamisen opetusta
viikonloppukursseilla. Vuoden mittaisissa opinnoissa oli mahdollista suorittaa
samalla kirjoittamisen perusopinnot, jos osallistuisi käsikirjoittamisjaksojen
lisäksi proosajaksoihin ja suorittaisi joitakin etätehtäviä. Miksipä ei, minä
ajattelin, tein vaaditut hakutehtävät ja pääsin mukaan koulutukseen. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Proosajaksojen opettajana oli kirjailija Sirkka Laine. Hän oli
kokenut kirjoittamisen opettaja, tarjosi paljon tietoa ja viritteli hyviä
keskusteluja. Minulle oli tärkeää myös tutustua muihin kirjoittajiin, sillä
jokainen kaipaa seuraa, jossa voi puhua itselleen tärkeästä asiasta tuntematta
itseään omituiseksi. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Heti ensimmäisellä käsikirjoitusjaksolla tajusin, ettei
siellä käsiteltäisi näytelmien kirjoittamista, vaan elokuva- ja televisiokirjoittamista.
Ei oppi ojaan kaada, ajattelin. Opettajaksi meille oli ilmoitettu dramaturgi
Outi Nyytäjä. Hän ei jostain syystä päässytkään aina paikalle, mutta sijaisena
toiminut dramaturgi Leena Kemppi oli onneksi hänkin hyvin innostava ja
asiantunteva ope. Hän ei istuutunut massiivisen opettajanpöydän takana
jakamassa meille tietoa, vaan liikuskeli rennosti opetustilassa. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Ja sitten oli niitä jaksoja, jolloin Outi Nyytäjä oli
paikalla! Silloin Leenakin pysytteli opettajanpöydän takana Outin vierellä ja jotenkin
kutistui, sillä niin karismaattinen ja hallitseva Outi oli – kiinnostava
yhdistelmä lempeyttä ja ankaruutta. Outin lempeys kohdistui ainakin muihin
ihmisiin. Miten lämpimästi ja kiinnostuneesti hän suhtautuikaan meihin
opiskelijoihin, miten kauniisti katsoi, miten ystävällisesti puhutteli. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Huonoon kirjoittamiseen Outi sen sijaan suhtautui ankarasti.
Muistan, miten meidän oli pitänyt lähettää etukäteen jokin ennakkotehtävä
hänelle luettavaksi. Kurssilla hän ei ottanut niitä puheeksi, ennen kuin joku
opiskelijoista uskalsi kysyä niistä. – Heittäkää ne roskiin! Outi tuhahti. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Käsikirjoitusjaksoilla opiskelijoita saattoi olla jopa
enemmän kuin proosajaksoilla. Outi ei yrittänytkään antaa henkilökohtaista
palautetta jokaisesta tekemästämme harjoitustehtävästä, vaan valitsi muutamia
tekstejä, joita käsiteltiin sitäkin tarkemmin. Olinkin alkuun hiukan
kauhuissani, kun oma tekstini joutui Outin ruodittavaksi. Ajattelin, että
olenpa kirjoittanut huonosti, kun niin paljon löytyy vikoja ja virheitä,
korjattavaa ja muokattavaa. Sittemmin Outi kertoi valinneensa käsittelyyn ne
tekstit, joissa oli mahdollisuuksia. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Kyllä Outi ja Leena jokaisen opiskelijan teksteihin
kuitenkin perehtyivät, vaikka niitä kaikkia ei lähijaksoilla ehdittykään
käsitellä. Viimeisen kurssijakson päätteeksi he antoivat jokaiselle opiskelijalle
henkilökohtaista palautetta. Muistan, miten me opiskelijat istuimme suuressa
luokassa, juttelimme, joimme kahvia ja odotimme omaa vuoroamme mennä toiseen
huoneeseen palautetta saamaan. Samalla katsoimme jokaisen palaajan ilmettä.
Toiset hymyilivät, toiset olivat vähän vakavampia, joku yritti kätkeä
kyyneleensä. Sitten tuli minun vuoroni. Muistan palautteen lähes sanatarkasti,
mutta en aio sitä kertoa; se on aarre, voimalause, jonka kantaa niiden hankalien
hetkien yli, joita kirjoittamisessa väistämättä joskus tulee. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Olin joku aika sitten laittamassa kasvihuonetta kuntoon.
Vanhasta matkaradiosta kuului uutiset, joissa kerrottiin Outi Nyytäjän
kuolemasta. Laskin työkalut käsistäni, istuuduin ja muistelin kiitollisuudella
suurta dramaturgia. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
maritahttp://www.blogger.com/profile/14646068639494705638noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2058507394919009983.post-2634420527996172312017-04-07T13:23:00.000+03:002017-04-07T13:23:44.686+03:00Halldòr Kiljan Laxness<!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
</w:Compatibility>
<w:BrowserLevel>MicrosoftInternetExplorer4</w:BrowserLevel>
</w:WordDocument>
</xml><![endif]--><br />
<!--[if gte mso 9]><xml>
<w:LatentStyles DefLockedState="false" LatentStyleCount="156">
</w:LatentStyles>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 10]>
<style>
/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:"Normaali taulukko";
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-parent:"";
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin:0cm;
mso-para-margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-ansi-language:#0400;
mso-fareast-language:#0400;
mso-bidi-language:#0400;}
</style>
<![endif]-->
<br />
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Monen monta vuotta kirjahyllyssäni on lukemisvuoroaan
odottanut Hallgrìmur Helgasonin romaani Islannin kirjailija. Takakansitekstin
mukaan se kertoo kirjailijasta, Einar J. Grìmsonista, joka kuoltuaan joutuu
itse luomaansa maailmaan, kirjoittamansa kirjan sivuille. Grìmssonin<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>esikuvana on ollut Halldòr Kiljan Laxness, ja
romaani, johon Grìmson harhautuu, on Laxnessin Läpi harmaan kiven. Sen olen
lukenut joskus kauan sitten hamassa nuoruudessani. Aina kun Helgasonin romaani
sattui silmään, päätin, että minun on ensin luettava uudestaan Läpi harmaan
kiven, mutta enhän minä sitä muistanut koskaan kirjastossa käydessäni. Islannin
kirjailija sai siis odottaa ja odottaa, kunnes pari viikkoa sitten tein omasta
kirjahyllystäni varsinaisen löydön: Läpi harmaan kiven. Siinä se oli, hiukan
rähjääntyneenä pokkaripainoksena, takakansi kadonnut, etukansi teipillä kiinni,
mutta kaikki sivut tallessa ja ehjinä, 531 sivua pientä pränttiä. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Arvelin, että työläs luku-urakka on edessä, mutta romaani
vetäisi kyllä äkkiä mukaansa, ja luin sitä samaan aikaan sekä ahmien että joka
lauseesta nauttien. Pidin kyllä Laxnessista jo nuorena, mutta nyt Läpi harmaan kiven kosketti todella syvältä. Romaanin alkuperäinen nimi
tarkoittaa itsenäistä kansaa, ja suomennoksen nimi kuvaa sitä, että mitä tuo
itsenäisyys yhden ihmisen kohdalla tarkoittaa: ankaraa raadantaa keneltäkään
apua pyytämättä, tarjottu apu torjuen, vanhat jumalat on hylätty, uusiin ei ole
luottamista.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Laxnessin romaanissa köyhyys on äärimmäistä ja olosuhteet karut,
mutta vastapainona on kaunis luonto, pienet hyvät hetket elämässä ja ihmisten outo tyyneys kaiken keskellä. Laxness on
myös suuri humoristi. Pitkin matkaa romaanissa on ajatuksia, joita nykyään
näkee lähinnä vain jossain kiitollisuutta tai mindfulnessia käsittelevissä
elämäntapaoppaissa. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Hänellä ei ollut
tapana valittaa menetyksiään, muutamilla se on tapana, mutta ihmisen tulee
iloita siitä, mitä hänellä on, tai oikeastaan siitä, mitä hänelle jää, kun hän
on menettänyt sen mitä hänellä on, niin ajatteli Suvituvan Bjartur. </i></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Vastaavaan ajatukseen kiitollisuuden merkityksestä törmäsin
äskettäin Anni Bloqvistin romaanissa Meri yksin ystäväni. Näin miettii uneton kertojahenkilö,
jonka mies ja poika ovat hukkuneet kalastusmatkalla:</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Yön on oltava näin
pitkä, jotta voisin nähdä, muistaa ja ymmärtää, ettei minulla ole täällä mitään
omaa. Minun täytyy kiittää kaikesta mitä olen saanut omistaa. Kaikesta mitä
minulla vielä on tallella. Minun pitää kiittää niin paljosta. </i></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Mihin me tarvitsemme elämäntaito-oppaita, kun meillä on
kaunokirjallisuus!</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Läpi harmaan kiven -romaanissa kansa uskoo vielä
kummituksiin ja noituuteen, vaikka virallisesti harjoitetaan kristinuskoa.
Tuota kahden näkemyksen välillä keikkumista ja uuden omaksumisen vaikeutta kuvaa
hyvin Isä meidän -rukous, jonka hautajaisvieraiksi tulleet miehet joutuvat itse
lausumaan arkun äärellä, sillä laiska pappi ei ollut viitsinyt lähteä pitkään
matkaan siunausta toimittamaan. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Isä meidän, joka olet
taivaissa, jossain niin äärettömän kaukana ettei kukaan tiedä missä sinä olet,
melkein kuin ei missään, anna meille tänä päivänä yksi ainoa pikku murunen
ruokaa, sinun kunniasi tähden, ja anna meille anteeksi, jos emme saa maksetuksi
velkojamme kauppiaalle ja lainanantajalle, mutta ennen kaikkea päästä meitä
siitä kiusauksesta, että pyrkisimme hyville päiville, sillä sinun on
valtakunta. </i></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Siinäpä teologeille pohdittavaa!</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Läpi harmaan kiven -romaanin jälkeen luin Laxnessin teokset
Salka Valka ja Atomiasema ja olin entistäkin vakuuttuneempi, että kyllä Laxness
oli Nobelinsa ansainnut. Erityisen kiinnostavia ovat romaanien päähenkilöinä
olevat naiset, jotka eivät taivu alistettuun naisen osaan vaan kykenevät nousemaan
oman elämänsä aktiivisiksi toimijoiksi. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://4.bp.blogspot.com/-NOQf2wXQg3M/WOdnRM5QxtI/AAAAAAAAAhA/sufQEzJVuyUYarevI_7k8KRrw1uA_ARYgCLcB/s1600/IMG_4123%255B1%255D.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://4.bp.blogspot.com/-NOQf2wXQg3M/WOdnRM5QxtI/AAAAAAAAAhA/sufQEzJVuyUYarevI_7k8KRrw1uA_ARYgCLcB/s320/IMG_4123%255B1%255D.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kovia kokenut kirjastoni helmi. </td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Luin vihdoin myös Helgasonin Islannin kirjailijan. Äh! Se oli
aika työläs luettava, paikoin toki hauska, mutta suurimmalta osin tylsä. Sitä
on sanottu luomisprosessin kuvaukseksi, mutta minusta se vaikutti enemmän
kirjailijan sekavalta unelta. En myöskään anna Helgasonille anteeksi sitä, että
hän likasi sen, mikä oli Suvituvan Bjarturin elämässä kauneinta. Luulen, että
Helgasonin kirja lähtee kiertoon, mutta Laxnessin romaanit jäävät kirjahyllyyn,
jotta voin niihin palata uudelleen.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
maritahttp://www.blogger.com/profile/14646068639494705638noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2058507394919009983.post-5938377538327085522017-02-26T10:27:00.000+02:002017-02-26T10:27:43.651+02:00Kotipeili<!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
</w:Compatibility>
<w:BrowserLevel>MicrosoftInternetExplorer4</w:BrowserLevel>
</w:WordDocument>
</xml><![endif]--><br />
<!--[if gte mso 9]><xml>
<w:LatentStyles DefLockedState="false" LatentStyleCount="156">
</w:LatentStyles>
</xml><![endif]--><!--[if !mso]><img src="https://img1.blogblog.com/img/video_object.png" style="background-color: #b2b2b2; " class="BLOGGER-object-element tr_noresize tr_placeholder" id="ieooui" data-original-id="ieooui" />
<style>
st1\:*{behavior:url(#ieooui) }
</style>
<![endif]--><!--[if gte mso 10]>
<style>
/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:"Normaali taulukko";
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-parent:"";
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin:0cm;
mso-para-margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-ansi-language:#0400;
mso-fareast-language:#0400;
mso-bidi-language:#0400;}
</style>
<![endif]-->
<br />
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-cgADloDm2tM/WLKQupHNr3I/AAAAAAAAAgY/mA9gFl7IzoEHBTHj-H3YciLpTAFNJ8puwCLcB/s1600/IMG_4114%255B1%255D.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://1.bp.blogspot.com/-cgADloDm2tM/WLKQupHNr3I/AAAAAAAAAgY/mA9gFl7IzoEHBTHj-H3YciLpTAFNJ8puwCLcB/s320/IMG_4114%255B1%255D.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kotipeili 25.2.2017i</td></tr>
</tbody></table>
<div class="MsoNormal">
Kylläpäs oli Keskisuomalaisen asuntoliitteen myynti-ilmoituksissa
taas kivoja tarinoita asumisesta. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">”Mukavat näkymät
pihapiiriin.” </b></div>
<div class="MsoNormal">
Tämä kerrostalokämppä on oivallinen koti
kerrostalokyttääjälle, joka haluaa seurata naapureidensa liikkeitä. Toivottavasti
näkymä kattaa myös roskakatoksen, parkkialueen, tupakkapaikan ja lasten
hiekkalaatikon, ettei kyttääjän aika tule pitkäksi. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">”Erillisessä
keittiössä on mainiosti tilaa vaikkapa ruokapöydälle.” </b></div>
<div class="MsoNormal">
Onko siis muitakin mahdollisuuksia kuin ruokapöytä?
Höyläpenkki? Vene? Hevonen?</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">”Asunnon
vaatehuoneessa riittää tilaa isommallekin perheelle.” </b></div>
<div class="MsoNormal">
Näinkö Suomessa aiotaan ratkaista paperittomien
asuntokysymys? </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">”2014 valmistunut
talo maalaismaisemassa. Talon sisäpinnat, keittiö, ph ja sauna remontoitu tyylikkäästi
2017.” </b></div>
<div class="MsoNormal">
On mahtanut olla railakasta menoa uudessa talossa, kun jo
kolmen vuoden kuluttua on pitänyt remonttiin ruveta. Tavallisempaa lienee, että
kolmessa vuodessa ei saada edes viimeisiä lattialistoja paikoilleen.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">”Asunnosta pääsee
Jyväskylän keskustaan muutamassa minuutissa.”</b></div>
<div class="MsoNormal">
Ikuisuuskysymys: paljonko on muutama? Kävellen 30 minuuttia,
autolla 5 minuuttia + se aika, kun sieltä asunnolta kävelee autolle.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">”Rakentaminen alkaa
kesäkuussa ja arvioitu valmistuminen huhtikuussa 2017.”</b></div>
<div class="MsoNormal">
Talo voi siis valmistua jo ennen aloittamista! Voiko sinne
jo muuttaa huhtikuussa? Pitääkö kämppä tyhjentää, kun sitä aletaan rakentaa?</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">”Neliöt on otettu
hyötykäyttöön ja näin makuuhuoneesta saatu tilava, jossa mahtuu oleskelemaan
vähän isommallakin porukalla. </b></div>
<div class="MsoNormal">
Makuuhuoneessa isommallakin porukalla? Hmm...</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">”Yläkerrassa kaksi
makuuhuonetta ja suihku, joten nuorisokin voi asustella siellä kuin omassa
talossa.”</b></div>
<div class="MsoNormal">
Jos nuorisolle hommaa myös jääkaapin ja mikroaaltouunin,
ylä- ja alakerran väet voivat elää toisistaan tietämättä vaikka vuosikausia,
kunnes he jonain päivänä törmäävät toisiinsa ja kysyvät: Keitä te olette?! – Sinänsä
ihan hyvä kysymys myös niille nuorille ja vanhemmille, jotka asuvat oikeasti yhdessä.
</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
, </div>
<div class="MsoNormal" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="mso-tab-count: 1;"> </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
maritahttp://www.blogger.com/profile/14646068639494705638noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2058507394919009983.post-75122813667164494112017-01-03T11:37:00.002+02:002017-01-03T11:37:37.148+02:00Kirjoittajan syksy<!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
</w:Compatibility>
<w:BrowserLevel>MicrosoftInternetExplorer4</w:BrowserLevel>
</w:WordDocument>
</xml><![endif]--><br />
<!--[if gte mso 9]><xml>
<w:LatentStyles DefLockedState="false" LatentStyleCount="156">
</w:LatentStyles>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 10]>
<style>
/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:"Normaali taulukko";
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-parent:"";
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin:0cm;
mso-para-margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-ansi-language:#0400;
mso-fareast-language:#0400;
mso-bidi-language:#0400;}
</style>
<![endif]-->
<br />
<div class="MsoNormal">
Viime syksy oli sillä tavalla erilainen, että pitkästä aikaa
minulla ei ollut enää opetustehtäviä, sillä luovuin niistä vähistäkin, koska...
niin, miksi? Ei ollut järkisyitä, vaan vahva halu keskittyä omaan
kirjoittamiseen. Olin jo pari vuotta kokenut, että käytin muiden
kirjoittamiseen liikaa sitä aikaa, jonka olisin halunnut käyttää omiin
käsikirjoituksiin. Muutaman kirjoittajapiirin vetäminen ei tietenkään tunteina
laskettuna ollut mahdottoman suuri juttu, mutta muutoin nuo ryhmät olivat iso
osa elämääni. Vielä on liian aikaista sanoa, mitä tästä ratkaisusta seuraa,
mutta hetkeäkään en ole katumusta tuntenut. Miinuspuolelle voin kuitenkin
laskea sen, että jään ilman niitä keskusteluja, joita ryhmissä käytiin. Olihan ne
joskus aika huikeita iltoja, kun opiskelijoiden tekstien pohjalta päädyttiin
käsittelemään kaikkea mahdollista ihmiseloon kuuluvaa. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Entä se omaan kirjoittamiseen keskittyminen? Syksyllä
viimeistelin yhden näytelmän, joka oli jo kesällä saanut ensi-iltansa mutta
johon halusin tehdä vielä joitain pieniä muutoksia. Perfektionismia? Voi sen
niinkin sanoa, mutta itselleni on tärkeää kirjoittaa tekstiä niin kauan, että
en enää halua muuttaa siitä mitään. En tietenkään kuvittele, että teksti tulisi
hiomalla jotenkin täydelliseksi, sellainen olisi mahdotonta. Kirjoitan niin
kauan, että käsikirjoitus ikään kuin sulkeutuu minulta ja toivoakseni avautuu
niille, jotka alkavat sitä toteuttaa. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Loppusyksystä kirjoitin myös kokonaan uuden näytelmän, jonka
ideaa ja juonta olen pyöritellyt mielessäni jo monta vuotta. Intensiivisen
kirjoittamisen jälkeen käsikirjoitus saa nyt hautua rauhassa, kunnes olen
valmis palaamaan sen pariin ja katsomaan, mitä tulikaan ryöpsäytettyä. Tässä
vaiheessa olisi varmaan normaalia hankkia käsikirjoitukselle ulkopuolinen lukija.
Kokemus on kuitenkin opettanut, että parempi antaa ajan kulua, kunnes itse olen
kässärin suhteen niin ulkopuolinen, että voin sitä kriittisesti tarkastella. Joskus
tilanne oli se, että en halunnut antaa keskeneräistä käsikirjoitusta kenenkään
luettavaksi. Sitten olisin ollut siihen valmis, mutta ketään ei kiinnostanut
lukea saati kommentoida niin nopealla aikataululla kuin mitä
kirjoittamisprosessini olisi vaatinut. Jos kirjoittaisin proosaa, lukijoita
olisi varmaan helpompi löytää, mutta moni nostaa kädet pystyyn
näytelmäkäsikirjoituksen edessä. Nyt olen onneksi löytänyt hyvän, omaan
kirjoittamiseeni sopivan tavan saada palautetta. Kirjoitan, kunnes teksti
lähes sulkeutuu minulta. Sen jälkeen luemme sen ääneen pienessä ja luotettavassa
porukassa, jonka reaktioiden perusteella tiedän, vieläkö on syytä tehdä
muutoksia.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Kirjoittamiseen keskittyminen ei tarkoita, että päivät
pitkät istuisin tässä koneen äärellä näytelmiä naputtelemassa. Itse asiassa en
edes halua kertoa, miten vähän käytän aikaa sellaiseen. Minun teokseni syntyvät
enemmän metsässä kuin kirjoituspöydän ääressä. Uusi vuosikin on alkanut
arkisissa puuhissa, varastojen järjestelyssä ja runsaassa lukemisessa, mikä kuitenkin
enteilee sitä, että pian on taas kirjoittamisen aika. Iloitsen myös siitä, että
Kouvolan dekkaripäivien kirjoituskilpailussa vuonna 2014 palkittu Yksi kana ja
kolme ateriaa saa kantaesityksensä <a href="http://www.laviannuorisoseura.com/kalenteri.html?date=2017-02-18&eventId=48814#cal_event488142017-02-18">Lavialla </a>helmikuussa. (Näytelmä pääsee myös
toisella näyttämölle keväällä, mutta siitä toivottavasti myöhemmin lisää.)</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://2.bp.blogspot.com/-fqCYn4X_lZQ/WGtvn_X4cQI/AAAAAAAAAf8/vOIqoJU-IrkpBB6XIUeUh09yJsWOUQ6uwCLcB/s1600/IMG_3937.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="300" src="https://2.bp.blogspot.com/-fqCYn4X_lZQ/WGtvn_X4cQI/AAAAAAAAAf8/vOIqoJU-IrkpBB6XIUeUh09yJsWOUQ6uwCLcB/s400/IMG_3937.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Näiden ruusujen myötä toivotan lukijoilleni hyvää uutta vuotta 2017! </td></tr>
</tbody></table>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
maritahttp://www.blogger.com/profile/14646068639494705638noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2058507394919009983.post-36368539312781160472016-11-10T12:20:00.000+02:002016-11-10T12:20:44.848+02:00Alkuvoimat <!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
</w:Compatibility>
<w:BrowserLevel>MicrosoftInternetExplorer4</w:BrowserLevel>
</w:WordDocument>
</xml><![endif]--><br />
<!--[if gte mso 9]><xml>
<w:LatentStyles DefLockedState="false" LatentStyleCount="156">
</w:LatentStyles>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 10]>
<style>
/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:"Normaali taulukko";
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-parent:"";
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin:0cm;
mso-para-margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-ansi-language:#0400;
mso-fareast-language:#0400;
mso-bidi-language:#0400;}
</style>
<![endif]-->
<br />
<div class="MsoNormal">
Tiistai-iltana lähdin nukkumaan varmana siitä, että
seuraavan aamun uutiset kertovat Hillary Clintonin valinnasta Yhdysvaltojen
presidentiksi. Toisin kävi, ja keskiviikko menikin seuratessa uutisia ja
ihmetellessä, miten on mahdollista, että Donald Trump voitti vaalit Yhdysvalloissa.
Iltayhdeksältä sain tarpeekseni uutisista, suljin radion, otin kirjan ja
asetuin mukavaan nojatuoliin lukemaan. Yksi tämän syksyn kirjailijoistani on ollut
amerikkalainen Jonathan Franzen. Luin ensin hänen romaaninsa Muutoksia (WSOY,
2002) ja viime viikolla aloin lukea romaania Alkuvoimat. Se ei heti imaissut
mukaansa, mutta kun selvitin alkuvaikeudet, olen tykännyt kovasti, ja nyt kun
olen päässyt jo reilusti yli puolenvälin, melkein harmittaa, että kohta se
loppuu. (Harmitusta lieventää se, että pöydällä odottaa pari muuta Jonathan
Franzenin teosta.) Kuvittelin, että romaaniin uppoutumalla voin hetkeksi
unohtaa muun maailman tapahtumat, mutta erehdyin, sillä Alkuvoimissa sain lukea
isän ja pojan seuraavaa keskustelua:<span style="mso-spacerun: yes;"> </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<i></i></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<i><a href="https://2.bp.blogspot.com/-moEya1ctXJQ/WCRJpUYzCgI/AAAAAAAAAfQ/vKegeJq0nYkLmmvSR1AlZSRJ8V6ruQn0wCLcB/s1600/IMG_4045%255B1%255D.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://2.bp.blogspot.com/-moEya1ctXJQ/WCRJpUYzCgI/AAAAAAAAAfQ/vKegeJq0nYkLmmvSR1AlZSRJ8V6ruQn0wCLcB/s320/IMG_4045%255B1%255D.JPG" width="320" /></a></i></div>
<i>”Ja minä uskoin ennen vanhaan, että tässä maassa on
melkoinen joukko ihmisiä, joille on tärkeintä saada kunnon työpaikka, kunnon
asunto, kunnon terveyden</i><i>huolto ja korkeatasoisia henkisiä nautintoja. Koska
tuntui, että sellaisia ihmisten ainakin pitäisi olla. Mutta sitten kahdeksankymmentäluvulla
koko juttu paljastui samanlaiseksi toiveajatteluksi kuin kaikki muukin minulla.
Sain huomata, että tämän maan kunnollisia työläisiä vaivaa sama kulutusahneus
kuin porvaristoa ja että kaikki haaveilevat samoista ylellisyyksistä kuin Donald
Trumpilla on ja olisivat valmiit saastuttamaan koko maailman ja tappamaan
naapurinsa, jos siitä vain olisi apua. ”<br />
”Ai jaa”, Louis sanoi. ”Minä olen siis ahne. Samanlainen Donald Trump kuin
kaikki muutkin”</i><br />
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
(Jonathan Franzen, Alkuvoimat. Suomentanut Raimo Salminen,
WSOY 2004. Alkuperäinen teos Strong Motion on ilmestynyt 2002.)</div>
maritahttp://www.blogger.com/profile/14646068639494705638noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2058507394919009983.post-51863414214425531302016-11-09T13:05:00.000+02:002016-11-09T13:05:11.560+02:00Voitehdas?<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-2WkfTKxjkPM/WCMAyx_sTGI/AAAAAAAAAfA/fNM-0nYcx3MZpeHsxn2JzO419RBddnhBQCLcB/s1600/IMG_4033%255B1%255D.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://4.bp.blogspot.com/-2WkfTKxjkPM/WCMAyx_sTGI/AAAAAAAAAfA/fNM-0nYcx3MZpeHsxn2JzO419RBddnhBQCLcB/s320/IMG_4033%255B1%255D.JPG" width="320" /></a></div>
Voimariinipaketista putkahti esiin valiolaisten kiitokset. Mikäs siinä, mukava viesti. Hiukan kyllä ihmettelin tuota tehdasta. Eikös voi tehty ennen meijerissä? Mutta eihän se tehdaskaan kaukana maidontuotannosta ole, sillä tehtaan alkuperäinen merkitys oli 'lehmän paikka navetassa'. Muistan hyvin, miten äitini aikoinaan ohjasi laitumelta palaavia lehmiä navetassa oikeille paikoille ja sanoi: Mänehän tehtaalles! maritahttp://www.blogger.com/profile/14646068639494705638noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2058507394919009983.post-28639789330666703432016-10-02T16:56:00.001+03:002016-10-02T16:56:46.336+03:00PuolukoitaPuolukkaa on tänä syksynä ollut niin valtavasti, että tunnissa ehtii kävellä metsäpolkua pitkin puolen kilometrin päähän, kerätä sangon täyteen, palata kotiin ja puhdistaa marjat. Lähempääkin puolukoita tietysti löytyy, mutta pitäähän marjareissulla mennä metsään ihan kunnolla. Tänään kävin aivan erityisessa paikassa, koska sieltä löytyy aivan erityisiä puolukoita. <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-GAqy9Bdi2rU/V_EPIr2_LpI/AAAAAAAAAeo/iZh9JXYJ5fwtEZo9I6lIgGIUjR5ovuq4ACLcB/s1600/IMG_4021%255B1%255D.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-GAqy9Bdi2rU/V_EPIr2_LpI/AAAAAAAAAeo/iZh9JXYJ5fwtEZo9I6lIgGIUjR5ovuq4ACLcB/s320/IMG_4021%255B1%255D.JPG" width="240" /></a></div>
Kuvassa ylhäällä on tavallisia puolukoita. Alhaalla olevat puolukat poikkeavat tavallisista sekä kooltaan että muodoltaan, mutta maussa en ole huomannut eroa. Liikun marjastusreissuilla ja ihan muuten vain melko laajalla alueella, mutta ainoastaan yhdellä, noin aarin kokoisella alueella olen nähnyt moisia superpuolukoita. Jos jalostaisin puolukkaa puutarhamarjaksi, lähtisin liikkeelle näistä. maritahttp://www.blogger.com/profile/14646068639494705638noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2058507394919009983.post-44120518672934737592016-08-19T13:19:00.000+03:002016-08-21T16:59:15.387+03:00Taisteluja<!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
</w:Compatibility>
<w:BrowserLevel>MicrosoftInternetExplorer4</w:BrowserLevel>
</w:WordDocument>
</xml><![endif]--><br />
<!--[if gte mso 9]><xml>
<w:LatentStyles DefLockedState="false" LatentStyleCount="156">
</w:LatentStyles>
</xml><![endif]-->
<br />
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Pari vuotta sitten huomasin kirjastossa norjalaisen <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Karl_Ove_Knausg%C3%A5rd">Karl OveKnausgårdin</a> Taisteluni-romaanin. Tuolloin siitä oli suomennettu neljä kirjaa,
jotka taisivat kaikki juuri tuolloin olla hyllyssä. Olin kuullut ja lukenut sen
saamasta valtaisasta suosiosta, mutta suhtautunut siihen jotenkin skeptisesti;
harvoin innostun siitä, mistä suuret joukot innostuvat. Päätin kuitenkin ihan
yleissivistyksen takia tutustua romaaniin ja lainasin ensimmäisen kirjan. Ja
siitä se alkoi! </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Ihastuin teokseen välittömästi ja luin sitä ahmien. Ensimmäisen
kirjan jälkeen oli heti lainattava toinen ja sitten kolmas. Neljättä jouduin
jonkin aikaa odottelemaan, joten sinä aikana luin ainakin ensimmäisen
uudelleen. Kun olin lukenut kaikki neljä suomennettua kirjaa, sain ilokseni
keskustella niistä eräässä pienessä lukupiirissä. Minusta on mukavaa jutella
jostain luetusta muiden lukijoiden kanssa, sen sijaan kaikenlaiset hienot analyysit
ja muut kirjalliset kommentoinnit ovat (koulutuksestani huolimatta vai sen takia?)
minulle jotenkin niin vaikeita, että en niitä tähänkään yritä. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Viidettä kirjaa jouduin taas hiukan odottelemaan ja epäilin
jo, että eihän se tauon jälkeen enää kosketa, mutta kylläpä kosketti. Koska
lukeminen on ajoittunut verrattain pitkälle ajalle, minun on vaikea vertailla
kirjoja keskenään. Ehkä sitten, kun/jos luen kaikki taas uudelleen, jotain
eroja saattaa löytyä, mutta itselleni ne ovat kaikki hyvin merkityksellisiä kirjoja.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Romaanin päättävän kuudennen kirjan suomennosta
odotellessani en enää lukenut aiempia osia ja jotenkin koko Knausgård Taisteluineen
painui taka-alalle. Kun noin 1200-sivuinen (!) kuudes kirja vihdoin ilmestyi
kirjaston uutuushyllyyn, katsoin sitä hetken hiukan epäröiden. Noinkohan tuolla
on enää mitään tarjottavaa? Lainasin sen kuitenkin, ja nyt kun se on luettu, ymmärrän,
että ilman sitä koko laaja romaani olisi torso. Kuudes kirja kertoo paljon
siitä, mitä kaikkea Taisteluni-romaanin julkaiseminen on aiheuttanut sekä kirjailijalle
itselleen että hänen läheisilleen. ”<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Olen
niin kiintynyt Lindaan, olen niin kiintynyt lapsiimme. En koskaan anna anteeksi
itselleni sitä mille olen heidät altistanut, mutta sen olen tehnyt, ja sen
kanssa joudun elämään.”</i> (Knausgård, Taisteluni, kuudes kirja.) Vaikka ei
paljastuskirjoja kirjoittaisi, kaikki mitä vanhemmat tekevät, vaikuttaa aina lapsiin.
Kuinka paljon ja miten, sitä Knausgårdkin usein kysyy miettiessään toisaalta omaa
isäänsä, toisaalta itseään isänä. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://3.bp.blogspot.com/-sQIFhmALrMY/V7ba24wsl8I/AAAAAAAAAd0/XSsK61o6c0whiCfsLwJilhJp3gqkzOkCgCLcB/s1600/IMG_4013%255B1%255D.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://3.bp.blogspot.com/-sQIFhmALrMY/V7ba24wsl8I/AAAAAAAAAd0/XSsK61o6c0whiCfsLwJilhJp3gqkzOkCgCLcB/s320/IMG_4013%255B1%255D.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tästä kesästä jää mieleen myös tämä kirja. </td></tr>
</tbody></table>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Kun jotkut Knausgårdia lukeneet ystäväni ihmettelivät, miten
kirjailija voi muistaa niin tarkasti lapsuus- ja nuoruusaikojen tapahtumia,
sanoin, ettei hän voikaan, vaan todennäköisesti tuottaa hatarien mielikuvien ja
muistojen pohjalta ehjiä tarinoita mielikuvituksen voimalla. Jossain kirjassa
Knausgård väittää kirjoittavansa omasta elämästään, koska hänellä ei ole
mielikuvitusta. Ja höpö, höpö! Totta kai hänellä on mielikuvitusta. Kuudennessa
kirjassa tulee hyvin esiin se, miten eri tavalla ihmiset muistavat asioita.
Onko elämässä ylipäätään kovin paljon faktoja? Eikö suurin osa asioista ole
tunteiden ja pyrkimysten värittämiä niin, että muistotkin muodostuvat (mielikuvituksen
avulla?) halutunlaisiksi? Tutkimusten mukaan muistot myös muuttuvat ajan
kuluessa, eikä edes muiston kirkkaus ole tae sen totuudenmukaisuudesta. Minusta
se on hyvin ymmärrettävää. Jos 5-vuotiaana kokee jonkun asian, missä ja miten ihmeessä
se voisi pysyä muuttumattomana, kun muistoja säilövät aivotkin muuttuvat? Minusta on viisainta lukea Taisteluni-romaania kuin fiktiota. Mitä merkitystä lukijalle edes on sillä, kuinka "totta" asiat ovat? Mielestäni ei juuri mitään. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Knausgårdin tapa kertoa on vastaansanomattoman hieno ja
hänen kuvaamansa maailma ja ihmiset ovat kiinnostavia. Yllättävintä minulle oli
se, että kaikista eroavaisuuksista (ympäristö, 11 vuoden ikäero, sukupuoli,
perhekoko, vanhempien ammatit jne.) huolimatta lukiessani tunnistin hyvin
omakohtaisiksi monet Knausgårdin kokemukset, ajatukset ja tunteet. Olisinpa
voinut kirjoittaa romaanin marginaaleihin kommenttejani: Juuri noin se on, Karl
Ove! Tiedän tuon tunteen, Karl Ove! Niinkö sinullakin, Karl Ove! Alkuun asiat
liittyvät usein perhedynamiikkaan ja kokemuksiin esim. sosiaalisissa
tilanteissa, myöhemmin mukaan tulevat muun muassa kirjoittamisen kysymykset, haaveet ja
tavoitteet. Minusta ei olisi niistä koskaan kirjoittamaan, mutta sitäkin
suuremmalla syyllä luen toisen ihmisen vastaavia kokemuksia.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Knausgårdille on tunnusomaista arjen yksityiskohtainen
kuvaus. ”<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Seisottuani muutaman sekunnin
toimettomana, tumput suorina ja itku kurkussa, menin takaisin keittiöön, katoin
pöydän, kaadoin veden perunakasarista ja annoin niiden höyrystyä kuiviksi,
nostin lohifileet paistinlastalla vadille, pilkoin kukkakaalin ja panin sen ja
pavut samalle vadille, otin sitten esiin kulhon johon panin perunat ja vein
kaiken pöytään.” </i>(Knausgård, Taisteluni, ensimmäinen kirja.) Tällaisia ja
paljon pidempiä arkitoimien kuvauksia kirjoissa on runsaasti, ja niissä minua
viehättää valtava läsnäolon tuntu. Niin, sitä se on, läsnäoloa siinä hetkessä,
ja sellaisen lukeminen vaikuttaa minuun kuin meditaatioharjoitus. En tiedä,
kuinka tietoisesti hän kirjoittaa noin, mutta hänen ajatuksiaan läsnäolon
merkityksestä vilahtelee kyllä romaanissa aina siellä täällä. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Laaja romaani kertoo siis yhdeltä osin kirjoittajansa elämästä,
mutta niin laajasti, että ns. elämäkerrallisen aineiston lisäksi siinä on paljon
asiaa musiikista, kuvataiteesta, kirjallisuudesta, yhteiskunnasta jne. Esimerkiksi
Norjan ja Ruotsin erot tulevat esiin monissa yhteyksissä. Kuudennesta kirjasta
suurin osa esseetekstiä, ja erityisesti Hitlerin elämä ja natsismin synty tulee
käsiteltyä tarkasti ja kiinnostavasti. Knausgårdin havainnot ovat pelottavan
ajankohtaisia. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Perhe-elämän kuvauksissa on kiukkua ja kinastelua, mutta
todella paljon myös lämpöä ja rakkautta, osaamista ja onnistumista. Vanja-tyttönen
on surrut koulun alkamisen kynnyksellä sitä, että hän ei osaa sanoa ärrää, <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>ja Karl Ove on lohduttanut, että hänellä oli
aikanaan ollut sama vika. Ja kuinkas sitten käykään: <span style="mso-spacerun: yes;"> </span></div>
<div class="MsoNormal">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">”Tuona iltapäivänä
Vanja syöksyi minua kohti kun avasin lastentarhan portin. </i></div>
<div class="MsoNormal">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">– Isi! Isi! Minä osaan
sanoa ärrän! hän huusi. </i></div>
<div class="MsoNormal">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">– Hyvänen aika,
sanoin. – Ihanko totta?</i></div>
<div class="MsoNormal">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">– Rrrrrrrrrrrrrr, hän
sanoi. – Kruununprinssi!</i></div>
<div class="MsoNormal">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">– Miten oikein teit
sen? </i></div>
<div class="MsoNormal">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">– En tiedä. Minä vain
tein sen.”</i></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Parasta tuossa kohtauksessa, että Vanja näyttää osaamistaan
kruununprinssi-sanalla, sillä perheen äiti Linda nimittää miestään usein prinssikseen.
Ja mikäs se prinssi on? Se, joka pelastaa. Knausgård soimaa usein itseään
milloin mistäkin, mutta osoittaa kyllä todellista vahvuutta tukiessaan toisia,
erityisesti Lindaa, kun tämä sairastuu. Vaikka Knausgård kirjoittaa todella
paljon ja intensiivisesti, hän samalla pyörittää lapsiperheen arkea kuin
paraskin martta. Totta kai se tuottaa ristiriitoja ja jännitteitä, mutta olen
varma, että juuri arkisiin askareisiin tarttuminen pitää ihmisen kiinni
elämässä. Jokaisella on omat taistelunsa ja parhaiten selviää, kun elää
rauhassa itsensä ja toisten kanssa ja tekee sen, mitä milloinkin on tehtävä
eikä anna vastoinkäymisten lannistaa. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
”<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Sitten palaamme
junalla tänne Malmöhön ja ajamme autolla uuteen taloomme, ja koko matkan aion
nauttia, todella nauttia ajatuksesta etten enää ole kirjailija.”</i> (Knausgård,
Taisteluni, kuudes kirja.)</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Tuolta se on varmaan tuntunut, kun suuri urakka on valmis ja
voi hetkeksi tehdä jotain muuta. Ja taas minun pitäisi kirjoittaa marginaaliin, että kylläpä on tuttu tunne! Tiettävästi Knausgård kirjoittaa jälleen ja hyvä
niin! <span style="mso-spacerun: yes;"> </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
maritahttp://www.blogger.com/profile/14646068639494705638noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2058507394919009983.post-82599685547976447262016-08-14T20:38:00.001+03:002016-08-14T20:38:12.610+03:00Luotettava luonnehdinta <h3 class="post-title entry-title" itemprop="name">
</h3>
<div class="post-header">
</div>
Nautin aamiaista ja kuuntelin puolella korvalla, kun mies puhui siskonsa
kanssa puhelimessa ja perusteli, miksi en tähän aikaan vuodesta ehdi
johonkin tapahtumaan.<br />
<br />
"Sillä on aika paha marja-addiktio... joo... nyt on juolukka-aika... joo ja mustikoita, seuraavaksi tulee sitten puolukat..."<br />
<br />
Kyllä tuo mies minut aika hyvin tuntee.<br />
<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://3.bp.blogspot.com/-DMlcIvKoDcA/V7CsZb82DQI/AAAAAAAAAdk/3eEeYjn8R10K4hVClLgbWH54jovoell4QCLcB/s1600/IMG_4008%255B1%255D.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://3.bp.blogspot.com/-DMlcIvKoDcA/V7CsZb82DQI/AAAAAAAAAdk/3eEeYjn8R10K4hVClLgbWH54jovoell4QCLcB/s320/IMG_4008%255B1%255D.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Juolukkamehua tekeytymässä. </td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />maritahttp://www.blogger.com/profile/14646068639494705638noreply@blogger.com0