lauantai 9. toukokuuta 2009

Aamuparveilua

Jokaisen kirkonkylän, korttelin ja ostoskeskuksen kahvilassa on eläkeläismiesten kantapöytä, jossa he aamuisin juovat pelkän kahvin ja samalla vaihtavat kuulumisia. Aiheet ovat isoja ja pieniä: poliitiikkaa, juoruja, vanhoja työjuttuja, muisteloita. Kahvi antaa luvan pitää pöytää hallussa, mutta parveilun kannalta se ei ole välttämätöntä. Miehille on näet luonnollista parveilla kadullakin. Ensin tuttu tapaa toisen tutun, kohta seuraan liittyy kolmas, sitten neljäs, viides, ja juttu jatkuu, kunnes yksi miehistä lähtee markettiin ostamaan vaimolle kahvikermaa, ja niin vähitellen joukko hajoaa.

Vanhoilla naisilla sen sijaa ei ole kahvilassa omaa vakiopöytää, sillä vanhat naiset eivät parveile aamuisin. He keittävät aamupuuroa, katsovat televisiota, käyvät sauvakävelemässä ja laittavat miehen hakemaan kahvikermaa ja ihmettelevät, miksi se kauppareissu kestää aina niin kauan.

Vanhoille miehille ei ole mikään ongelma juoda kuppi kahvia baarissa, mutta vanhat naiset tietävät, että kotona saa parempaa. Toki naisetkin poikkeavat aika ajoin kahvilaan, mutta eivät heti aamusta eivätkä suurella porukalla eivätkä muuten vain, vaan kahvilaan he menevät ystävättären tai miehen kanssa, kun jalat väsyvät kesken ostosreissun. Eivätkä naiset koskaan tyydy pelkkään kahviin - leivos pitää olla.

Toki vanhat naisetkin parveilevat, mutta se onkin jo ihan eri jutun aihe.

5 kommenttia:

RistoNp kirjoitti...

Parveilu alkaa jo poikaiässä. Tänä aamuna seurasin, juuri tällaista poikien kevätparveilua. Se alkoi polkupyörätempuilla, eteni käpyjen heittelyyn ja puistotelineissä roikkumiseen - sitten porukka häipyi jonkun kotiin.

Marita kirjoitti...

Eikä se parveilu siis koskaan lopu:)

Kokopelli kirjoitti...

Kyllä sinulta nyt unohtui yksi parveilia ryhmä, nimittäin vanhemmat rouvat. Tämä ryhmä on ottanut parveilupaikaksi kauppojen kapeimmat käytävät, yleensä kovaäänine ja väistämis haluttomuutta poteva parvi. Myös yksi lempi harrastus on näillä parvilla kassajonossa etuilu, yleensä mitä ihmeellisimmillä tekosyillä höystettynä. Jalkakäytävät on myös hyvällä ilmalla heidän kokoontumis paikkoja, toiset kulkijat saavat loikkia vaikka ajoradan kautta päästäkseen ohi. Pyörätiet ja hiihtoladut ovat myös suosittuja paikkoja, näilläkin kulkuväylillä muiden liikkuminen yritetään estää mahdollisimman tehokkaasti ja ohittavaa mulkoillaan ylimielisen näköisinä.

Toreilla ja markkinoilla tämä ryhmä aiheuttaa yleensä läpipääsemättömän mummomuurin.Hiplatessaan ja ihmetellessään miten paljon halvemmalla muualta saa,karkottaen täten ostohalukkaat maksavat asiakkaat pois. Monesti olen myös seurannut kauppapaikoilla miten tämä parvi, nenät vastakkain ja peräpää tuuleen arvostelevat sukulaisiaan tai ohikulkevia ihmisiä.

Tämän laatuista sosiaalisen kanssakäymisen listaa voitaneen jatkaa kait loputtomiin, mutta tämä oli vain tasapainoittava kommentti kirjoitukseesi. Terv. Kokopelli

Kokopelli kirjoitti...

Tässä se taas nähtiin, se koira älähtää johon kalikka kalahtaa. En lukenut tuota kirjoitusta loppuun kun kärähti käämi, mutta olkoon edellinen kommentini jatkoa kirjoitukselle.

Marita kirjoitti...

Ja nyt minun ei tarvitse jatkaa aiheesta, kun Kokopelli kirjoitti niin tyhjentävästi:) Pitää kuitenkin omalta osaltani selvyyden vuoksi sanoa, että vanhat papat ja mummot ovat useimmiten mukavia, parveilivat tai eivät.