tiistai 31. toukokuuta 2011

Ihan pihalla

Tähän aikaan vuodesta ei edes sade pysty pitämään minua sisällä; ulos on päästävä. Pihassa, puutarhassa, kasvihuoneessa ja kolmella kasvimaalla riittää puuhaa. Puutarha on aina muutoksen tilassa, mikään ei ole koskaan lopullista ja valmista. Se on minusta vain mukavaa, ja koen, että muutos on myös ihmisen luontainen olotila. Viikonloppuna tehtiin selvää laajalle levinneestä rusopajuangervosta, joka tiheänä ja jäykkänä kasvustona kelpaisi paremmin lammastarhan aidaksi kuin kotipihan koristukseksi. Pensaiden poiston jälkeen paljastunut multa on sellaista, jota näkee vain Kekkilän mainoskuvissa.  Sormeni syyhyävät.

maanantai 23. toukokuuta 2011

Rajansa kaikella

Talven mittaan asioin useastikin mukavassa rautakaupassa, jossa ei koskaan tarvinnut turhia odotella.  Heti kun astuin liikkeeseen, joku myyjistä riensi palvelemaan. Asiaan kuului, että hän myös kantoi vähänkin raskaammat ostokset autooni. Tänään menin ostamaan säkillisen kanankakkalannoitetta. Vaikka muita asiakkaita ei ollut, ja kaksikin myyjää oli paikalla, jouduin itse kantamaan säkin autoon. Syynä lienee ollut vesisade, jota myyjät katselivat sisätiloista:)

maanantai 16. toukokuuta 2011

Kultaa ja multaa!

Vaikka en ole penkkiurheilija, olen ilosta sykkyrällä Suomen miesten jääkiekkojoukkueen MM-kullasta. Tällaisesta ei uskallettu edes uneksia siihen aikaan, kun itse likkalapsena seurasin jääkiekkoa. Silloin Suomen  pahimpia vastustajia olivat Neuvostoliitto ja Tsekkoslovakia, ja Suomen joukkueessa pelasivat muun muassa Juha Rantasila, Matti "Mölli" Keinonen ja Vellu Ketola. Niin vanha minä olen:)

Jääkiekkoa ja kultaa tärkeämpää itselleni on tähän aikaan vuodesta multa. Voi miten minä pidänkään siitä! Voisin viettää koko päivän kääntelemällä, haraamalla, siirtämällä ja kuokkimalla multaa. Edes sade ei pidä minua poissa mullasta. Päinvastoin. Kostea multa on just parasta! Tällaisina päivinä huomaan myös, että ideat ja ajatukset muhivat mullassa. Voi miten hienoja blogikirjoituksia teidän iloksenne olen sieltä löytänyt. Harmi vain, että kun maltan jättää mullan hetkeksi, palaan sisälle ja asetun kirjoittamaan, ne ajatukset eivät seuraa mukana. Niinpä, kun olen aikani tuijotellut tyhjää ruutua, suljen koneen ja lähden takaisin ulos työntämään sormeni multaan.

perjantai 6. toukokuuta 2011

Kirjasto

Olen jo vuosia hoitanut kirjastoasiani Kangasniemellä, koska liikun ja asioin siellä muutenkin enemmän kuin muualla. Ahtaudestaan huolimatta kirjasto on ollut mieluisa paikka lukea ja lainata luettavaa. Aina silloin tällöin olen asettunut sinne kirjoittamaan omia juttujani, sillä hälystä huolimatta siellä on ollut helppo keskittyä omaan työskentelyyn. Nyt kirjasto on kuitenkin suljettu pitkään jatkuneiden sisäilmaongelmien vuoksi. Alkava remontti kestänee useita kuukausia. Eilen kävin Kangasniemellä ensimmäistä kertaa kirjaston sulkemisen jälkeen. Koko kylä tuntui yhdellä jalalla keikkuvalta ihmiseltä, jolta on amputoitu yksi raaja. 

Minulla riittäisi kyllä omissakin hyllyissä lukemista pitkäksi aikaa, mutta luulenpa kuitenkin, että käännyn jälleen oman paikkakunnnan kahden kirjaston puoleen. Eihän sitä ilman kirjastoa voi olla.