keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Marjastaja kävi talvilevolle

En kai minä muuten olisi marjastusta vielä tältä syksyltä lopettanut, mutta kun tuli lunta, niin ei ole enää asiaa karpalosoille. Nyt menen metsään muuten vain kuljeksimaan. Ja voitte uskoa, miten siellä ajatus lentää ja "tekstiä" syntyy, tosin vain päässäni. Olenkin melko tosissani harkinnut jonkinlaista metsätyöhuonetta. En nyt tarkoita polttopuusavottaa, vaan sitä, että menisin metsään konkreettisesti kirjoittamaan. Sehän on vain pukeutumiskysymys, eikö totta? Onkohan läppärillä jotain pakkasrajaa? Lyijykynällä ei ainakaan ole, joten todellisia esteitä metsätyöhuoneelle ei taida olla. Hui!

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Mikkelissä




Ehkä tuulinen syyspäivä ei ole paras aika käydä kaupungissa, sillä eilen Mikkelissä en tuntenut sellaista kodikkuutta, joka siellä aiemmin on vallannut mieleni. Saattoi se johtua siitäkin, että en ole käynyt Mikkelissä pariin vuoteen, ja edelliskäyntini jälkeen keskustaa on kehitetty entistä enemmän kauppapaikaksi suuren maailman malliin. Jotain tylyä ja kolkkoa sellaisissa liikekeskuksissa on, siitä ei pääse mihinkään.

Ei ollut tunnelma entisellään myöskään kirpputorilla. Sen sain huomata, kun olin maksamassa ostoksiani kassalla, jossa kaksi nuorta naista palveli asiakkaita ystävällisesti ja avuliaasti. Kirpparin oli määrä sulkeutua kuudelta, joten viittä vaille kuusi toinen myyjistä lähti muistuttamaan siitä ihmisille, joita kirpparin eri huoneissa oli vielä lukuisia. Olin jo saanut ostokseni maksettua ja pakkasin reppuani, kun myyjä palasi kierrokseltaan posket punehtuneina ja kertoi, että kun hän oli ilmoittanut myymälän sulkemisesta, yksi asiakas oli sanonut, että turpa kiinni. Myyjä vaikutti sen verran järkyttyneeltä, ettei hän tuollaisia asiakkaita varmaan ihan päivittäin kohtaa, mutta mielestäni yksikin kerta on liikaa. Neuvoin sammuttamaan valot, niin ehkä se huutelijakin ymmärtää lähteä.











torstai 4. lokakuuta 2012

Pumppuasemia siellä täällä

Sukulaismies Vilho kyseli jo keväällä, missä ja milloin uusinta näytelmääni esitetään. Koska olin vasta saanut Pumppuaseman "markkinoille" eli Sunklon (Suomen Näytelmäkirjailijat ja Käsikirjoittajat) hoiviin ja listalle, saatoin vastata, että aika näyttää, mikä ryhmä siihen ensin tarttuu. Omaa markkinointia hoidin sen verran, että lähetin kässärin Lievestuoreen kansalaisopiston näytelmäryhmää ohjaavalle Sari Puttoselle, joka ryhmineen innostuikin tekstistä niin, että Pumppuaseman kantaesitys on 17. helmikuuta 2013 Lievestuoreella. Kun sain kuulla, että armoitettu näyttelijä Risto Montonen esittää pääosaa, pumppuasemanhoitajaa, tunsin yhden haaveeni toteutuneen.

Toinen haave toteutui, kun kangasniemeläinen Teatteri Ilona pyysi minua ohjaamaan heille jonkun oman käsikirjoitukseni. Olen jo vuosia seurannyt Ilonan hienoja esityksiä ja ajatellut, että olisipa mukava tehdä yhteistyötä noiden  ihmisten kanssa. Ilmeisesti Ilonan puolella oli ajateltu samalla tavalla, koska kutsu tuli. Näytelmävalinta oli helppo: Pumppuasema. Tietysti olisin voinut ottaa ohjelmistoon jotain vanhempaakin, mutta minulla on aina ollut sellainen eteenpäin menemisen meininki, että vanhat jutut jätetään taakse ja tartutaan seuraavaan haasteeseen. Juuri nyt on hirveä into saattaa Pumppuasema-prosessi loppuun. Kirjoittaminen ei näemmä vielä riitä, vaan minun on myös ohjattava siitä oma versioni, ennen kuin pääsen tekstistä kunnolla eroon ja voin siirtyä seuraavaan. Todennäköisesti ensi vuoden ohjauksen aikana en kykene kirjoittamaan uutta tekstiä ollenkaan, mutta luotan siihen, että alitajunta tekee hommia kaiken aikaa.  
Kangasniemen esitysaikoja ei ole vielä sovittu, joten ilmoittelen niistä myöhemmin.

Käsikirjoitus valmistui tänä vuonna, ja ensi vuonna se nähdään ainakin kahdella näyttämöllä. Kyllä, olen onnekas.