perjantai 18. syyskuuta 2009

Asvalttimiesten ja alitajunnan öiset puuhat

Meiltä Jyväskylään ajettaessa on ylitettävä Vaajakosken silta. Kuluneella viikolla kävin opiskelujeni merkeissä Jyväskylässä neljä kertaa, joten tietysti huokaisin raskaasti, kun kuulin, että Vaajakoskella alkaa tienpäällystys maanantaina klo 9. Ajoin paikan ohi hiukan ennen yhdeksää. Työmiehiä liikuskeli jo paikalla, mutta liikenne kulki normaalisti ja tie oli entisellään. Kun iltapäivällä olin kotimatkalla, autot kulkivat kävelyvauhtia, sillä vanha asvaltti oli päivän aikana jyrsitty pois ja siltarakenteiden poikittaisten palkkien ylitys oli tehtävä varo-varo-varovasti. Tiistaiaamuna ruuhkaa ei ollut, mutta edelleen oli ajettava varovasti. Iltapäivällä liikennettä oli taas enemmän, autot ruuhkautuivat jo moottoritiellä ja muutaman kilometrin matkaan kului parikymmentä minuuttia.

Ruuhkassa pinnistelin ajauksiani keksiäkseni jotain hauska. Opiskeluryhmäni oli näet ehdottanut, että kirjoittaisin seuraavaksi päiväksi pienen ohjelmanumeron, jolla ryhmämme esittäytyisi muille ryhmille. Autot seisoivat ruuhkassa ja minun ajatukseni olivat samassa tilassa. Jos joku ajatus syttyikin, se liittyi illan opetukseen, jota olin menossa opiskelupäivän päätteeksi pitämään Joutsaan. Kun sieltä vihdoin puoli kymmeneltä pääsin kotiin, en todellakaan ehtinyt enkä jaksanut miettiä mitään. Kävin saunassa ja painuin nukkumaan. Miettiköön joku muu ohjelmat, minä ajattelin ja vaivuin unten maille.

Seitsemän tunnin unien jälkeen heräsin itsekseni ja kas - minulla oli ohjelman käsikirjoitus selkeänä mielessäni. Ryntäsin tietokoneelle ja kirjoitin kässärin nopeasti talteen, ennen kuin se katoaisi niin kuin unet yleensä aamuisin katoavat. Olin tosi tyytyväinen, että suoriuduin minulle uskotusta tehtävästä. Ja vieläpä hämmästyttävän helposti.

Matka Jyväskylään sujuikin mukavasti, aurinko paistoi eikä sumukaan enää haitannut niin kuin aiempina aamuina. Vaajakoskea lähestyessä varauduin taas epämukavaa ajoon jyrsityllä tiellä ja niihin inhottaviin palkkeihin, mutta kun tulin sillan tuntumaan, en ollut uskoa silmiäni - tielle oli yön aikana ilmestynyt uusi asvaltti!

perjantai 11. syyskuuta 2009

Piilosilla

Menin kylään tuttavani H:n luo ja katselin olohuoneessa hiukan ihmetellen ympärilleni. Jotain oli muuttunut. Ikkuna! Siitä ei entiseen tapaan tulvinut valoa eikä näkynyt vehreälle takapihalle, sillä kaihdin oli laskettu alas. H kertoi hiukan naureskellen syyn. Kun rivitaloyhtiön takana oleva pensasaita oli leikattu lyhyeksi, kauempana olevasta toisesta talosta oli soitettu H:lle ja kerrottu, että tämän olohuoneen ryijy näkyy naapuritaloon. H:ta asia ei olisi haitannut, mutta soittajan mielestä H:n olisi syytä hankkia valoverhot. H ei hankkinut sellaisia, vaan päätti pitää kaihdinta alhaalla, kunnes pensasaita kasvaa entiseen korkeuteensa. Menee siihen muutama vuosi, ja sen ajan H pysyttelee hämärässä huoneessa, ettei hänen ryijynsä häiritse muita.

Olen aina luullut, että ihmiset pelkäävät muiden katseita ja siksi piiloutuvat verhojen ja kaihtimien taakse, muta ehkä he pelkäävätkin katsella muita, seurata pihalla ja kaduilla liikkuvia ihmisiä, nähdä koteja, joihin heillä ei ole asiaa. Kun kaikilla on verhot ikkunoissa 24h, jokainen voi kuvitella ulkopuolisen maailman sellaiseksi kuin haluaa.

tiistai 1. syyskuuta 2009

Äiti ja poika

Vanha nainen liikkuu hitaasti marketin käytävällä, katselee hyllyjä, pysähtelee, kääntelee pakkauksia, tutkii tuoteselosteita, aina silloin tällöin heittää jonkun tuotteen ostoskärryyn. Kärryä työntelee keski-ikäinen mies, joka ei kiinnitä mitään huomiota naiseen tai tämän ostoksiin. Hänen kätensä ovat kiinni kärryissä mutta ajatukset jossain muualla. Kun pitkä, hidas kierros on tehty, mies suuntaa malttamattomana kohti kassoja. Nainen pysähtyy vielä kerran ja kumartuu jäätelöaltaan ylle. Mies seuraa vaivihkaa nuoria naisia, jotka kikattavat hyllyjen välissä. Nainen nostaa jäätelötuutin ja kysyy: "Ottaako poeka?" Ja tuo viaton kysymys tekee keski-ikäisestä miehestä pikkupojan, jonka on kiltisti ollut äidin pikku apulaisena ja ansaitsee kiitokseksi jotain hyvää.

Mies kieltäytyy jäätelöstä ja jatkaa kärryineen kohti kassaa. Nainen ottaa yhden jäätelön ja menee miehen perään. Kun tulee maksun aika, nainen kaivaa käsilaukustaan ison ruskean lompakon ja maksaa ruuat kahdella sileällä viisikymppisellä. Mies kantaa ostokset autoon ja istuu kuskin paikalle odottamaan naista, joka on jäänyt suustaan kiinni tuttavan kanssa. Naisella on jäätelötuutti kädessään. Aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta. Mies avaa auton sivuikkunan. Lopulta nainen tulee autoon ja alkaa kuoria jäätelötuuttia. Mies katsoo naista pitkään aivan kuin nyt vasta olisi nähnyt tämän ja sanoo jotain. Nainen ei vastaa. Jäätelöä tippuu rinnuksille. Mies käynnistää auton, ja he ajavat pois.