sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Tuulen lailla vapaa?

Lyhyen automatkan aikana ajauduin miettimään iskelmälyriikan tavallisimpia kliseitä, kun muutamissa lauluissa kerrottiin tuulen, aaltojen ja lintujen vapaudesta. Aallotko vapaita? Vesihän on rajattu jossain kohden maapalloa olevaan pieneen tai suurempaan monttuun, jossa aallot lyövät rantakiviin uudelleen ja uudelleen sillä voimalla ja vauhdilla, jotka tuuli määrää. Ja tuuliko sitten on vapaa? Ei tietenkään, vaan ilmavirtojen liikkeitä ohjaavat lämpötilaerot ja niiden vaihtelut. Lintujenkin vapaus on kovin vähäistä, kun vietit ohjaavat toimintaa: pariutumaan ja pesimään, lentämään kesäksi Suomeen ja talveksi etelään.

Ihminen seisoo tuulisena päivänä rannalla, katselee kurkien syysmuuttoa ja seuraa, miten aallot nousevat rantahiekkaan ja pakenevat taas takaisin. Hän kadehtii tuulen, aaltojen ja lintujen vapautta, koska tuntee itse olevansa kahlehdittu. Elämä tuntuu olevan täynnä ohjeita, määräyksiä, normeja, lakeja, vaatimuksia... Niitä hän tuskailee, vaikka ennen kaikkea elämä on täynnä vaihtoehtoja, valinnavaraa, risteyksiä. Hän seisoo rannalla ja kadehtii tuulta, aaltoja ja lintuja, joiden ei tarvitse valita monista vaihtoehdoista, ottaa itse vastuuta omasta elämästään.

Ihminen katsoo, miten kurkiaura katoaa metsän taa. Hänkin haluaisi mennä jonnekin kauas, paeta vapauttaan.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Vapaus

Marita toi esille erilaisia vapauden esiintymisiä ja asetti niitä kyseenalaisiksi.
Niin voidaan ajatella myös ihmisen vapaudesta, jos puhutaan ajatusmaailman vapaudesta niin mikä meitä kahlitsee? Omat mieltymyksemme, oma kasvatuksemme, oman ympäristömme vaikutukset jne.
Olen myös miettinyt miksi en osaa tai pysty keksimään selitystä avaruuden synnystä sen ääristä. Yleensä maailman kaikkeudesta.
Olenko niin rajattu ajatusmaailmaltani ettei minulla ole kapasiteettia ajatella niin suuria asoita?

Olemme toki aika vapaita liikkumaan ajatuksinemme monenlaisissa asoissa, niinkuin Marita teki. Olet huomannut miten eri asoita kahlitsee jokin tekijä.
Sekin on osaltaan vapautta, koska pystymme erittelemään asoita ja näkemään asiat toisin kuin ne jotka toimivat vaistojensa varassa, tai luonnon sanelemien ehtojen rajoissa.
Ajatusmaailma antaa meille paljon liikkumavaraa.

Fyysiset ominaisuutemme asettavat omat rajoitteensa. Olemme niihin kahlittuja.
Joskus se harmitta, kun ei pysty irrottautumaan näistä kahleista ja liitää lintujen lailla taivaan sineen, mutta onhan meillä tämä ajatusmaailma tietoa voi hankkia lisää ja mielikuvitus!!

marita kirjoitti...

Joo, toki on ihmisenkin vapaudella rajansa, ja hyvä niin. Ja mikä tärkeintä, vapauteen kuuluu aina myös vastuu.
Suurta vapautta on sekin, kun luo omannäköisensä elämän eikä kulje virran mukana.