perjantai 13. marraskuuta 2009

Parsinneula

Parsinneula oli hukassa. Etsin joka paikasta, mutta en löytänyt. Olisiko ostettava uusi? Olin sinä päivänä menossa muissa asioissa Jyväskylään, joten päätin ostaa neulan samalla reissulla. Koska päiväni oli kovin kiireinen, halusin hoitaa asian nopeasti alta pois ja sitä varten suuntasin kulkuni kävelyreittini varrella olevaan Sokos-tavarataloon, jota on vastikään laajennettu. Koska en ollut rakennustöiden jälkeen siellä käynyt, olin ihan päästäni pyörällä kaiken sen tilan, tavarapaljouden ja valikoimien edessä. Täällä jossain on pakko olla myös parsinneuloja, minä ajattelin ja kiireeni takia käännyin myyjän puoleen.

- Hei, löytyykö näin suuresta paikasta yhtä neulaa?
- Anteeksi?
- Etsin ompelutarvikkeita.
- Niitä on tuolla alakerrassa kodintarvikeosastolla.

Kuinkahan suuri valikoima siellä onkaan kaikenlaisia neuloja, minä ajattelin ja menin alakertaan. Minun ei tarvinnut juurikaan katsella ympärilleni, kun jo löysin etsimäni - ompelutarvikkeet. Kuinka monta hyllyä ja hyllymetriä ne tarvitsevat? Eivät yhtään. Ne mahtuivat pieneen telineeseen. No, parsineuloissa ei ole kovin suuria muoti- ja kausivaihteluita, joten eihän valikoimakaan voi olla kovin suuri, minä päättelin ja aloin tutkia telineen antia. Ompelukoneen neuloja, tavallisia neuloja, kanttinauhaa... mutta missä on parsineula, joka kodin tärkeä varuste? Oli pakko kysyä myyjältä. Naurahdin epäuskoisesti, kun hän kertoi, ettei parsinneuloja ollut lainkaan. Ystävällisesti hän kuitenkin neuvoi minut kadun toisella puolella olevaan Anttilan tavarataloon. Siellä oli samantyyppinen tarviketeline, mutta valikoima oli hiukan laajempi ja parsinneulojakin löytyi. Tosin en voinut ostaa vain yhtä, vaan minun oli ostettava useamman neulan pakkaus.

Toki ymmärrän, että parsinneula-asioissa olisi parasta mennä suoraan käsityöalan erikoisliikkeeseen, mutta kiireessäni kuvittelin, että suurissa tavarataloissa on kaikkea sitä, mitä ihmiset tarvitsevat. Oikeasti siellä on sitä, mitä ihmisten halutaan tarvitsevan: vaatteita, kosmetiikkaa, kenkiä, musiikia, elokuvia, kirjoja, kodintekstiilejä, astioita... Mutta parsinneula! Se ei sovi joukkoon, koska se ei kulu eikä mene pois muodista! Kaiken lisäksi se tuo mieleen parsimisen, käsillä tekemisen, säästämisen. Voi miten vanhanaikaista! ajattelevat markkinavoimat ja jatkavat ihmisten typistämistä kuluttajiksi.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä hyvä. Olet oikealla asialla. Pieni mutta tehokas ase, parsinneula! Todella kuvastaa nykyajan menoa. Kuinka moni nykyajan ,"tyttö", osaa käyttää moista hienoa työkalua. Puhumattakaan siitä haluavatko he siihen millään tavalla tutustuakkaan. Ehkä eivät. Kulutus yhteiskunta? Mitä sitten jos kauppa ei toimikkaan? Kuka osaa enää mitään? Huh huh. Toivoa sopii ettemme joudu sellaiseen tilanteeseen koskaan.

Marita kirjoitti...

Joo, ei se olisi mukavaa, jos kaikki romahtaisi, mutta jotain viilaamista olisi systeemeissä.

Jatkan kulutusteemasta toisella kertaa, kunhan saan laajalle levinneet ajatukseni kasaan.

Kokopelli kirjoitti...

Odotan mielenkiinnolla jatkoa......

Anonyymi kirjoitti...

Muistaakseni en ole koskaan ostanut parsinneulaa. Vika ei ole minussa vaan parsinneuloissa. Ne eivät mene rikki – kammottava ominaisuus nykymaailmassa. Parsinneuloja minulla riittää edesmenneitten naissukupolvien jäljeltä myös tuleville sukupolville, vaikka käyttöä niille on riittänyt ainakin näihin päiviin.