Tuhkakeskiviikko

Kirjastoreissulla nappasin viimeksi palautettujen hyllystä Ethan Hawken romaanin Tuhkakeskiviikko (Ash Wednesday) Kirja on Tammen kustantamana ja Arto Schroderuksen suomentamana ilmestynyt vuonna 2004. Rehellisesti sanottuna valintani perustui karhean kauniiseen kansikuvaan ja takakansitekstiin, jonka mukaan intensiivisen romaanin rakastavaiset joutuvat ottamaan kantaa elämänsä suurimpiin kysymyksiin. Halusin myös vaihteeksi muuta kuin kotimaista proosaa, jota olen viime aikoina lukenut useamman kirjan viikossa. Kirjailijan nimi vaikutti tutulta, mutta vasta sisäkannen tekstistä selvisi, että kyseessä on tunnettu näyttelijä.  Tieto herätti typerän, ennakkoluuloisen ajatuksen: osaako oikeasti kirjoittaa vai onko saanut kirjan julki valmiilla julkisuusarvolla?

Ennakkoluuloni osoittautui heti ensimmäisillä sivuilla aiheettomaksi, sillä luin Tuhkakeskiviikkoa lähes henkeä haukkoen; miten kukaan voi kirjoittaa näin hyvin, miten kellään voi olla näin elävät henkilöt, miten joku osaa käsitellä niin suuria asioita niin uskottavasti, miten joku kykenee herättämään minussa niin voimakkaita tunteita! Mieleeni palautui se, kun joskus muinoin näin Q-teatterin esittämän näytelmän Skavabölen pojat. Koskaan ei sitä ennen eikä sen jälkeen ole mikään teatteriesitys vaikuttanut minuun yhtä voimakkaasti. Tuntui kuin vasta silloin olisin tajunnut, mistä teatterissa on kyse. Tuhkakeskiviikon parissa koin jotain vastaavanlaista. Liekö sattumaa, että kirjailija Hawke kiittää ensimmäiseksi näytelmäkirjailija Keith Buninia keskusteluista ja ideoista.

Luettuani romaanin päätin etsiä siitä kirjoitettuja arvosteluja ja kuvittelin löytäväni paljon ylistäviä sanoja. Krititikkiportista ei löytynyt mitään mutta googlaamalla sentään jotain: Kirsti Kuikka on 12.2. 2005 kirjoittanut Hesarissa lyhyen kritiikin ja toteaa lopuksi: "Kaikesta elämänluotauksesta huolimatta Tuhkakeskiviikko on lopulta melko tyhjänpäiväinen romaani. Luultavammin siitä ovat kiinnostuneet Hawkeen näyttelijänä ihastuneet tytöt ja nuoret naiset..." Mitä ihmettä!  Minä olin vihdoin löytänyt jotain hienoa ja suurta, mutta jonkun mielestä se onkin melko tyhjänpäiväinen romaani.

Onneksi ei tarvitse miettiä, kumpi on oikeassa, kumpi väärässä. Olimme vain erilaisia lukijoita. Tietysti harmittaa, että mielestäni hieno romaani on saanut nuivan arvostelun, mutta iloitsen siitä, että olen saanut itse todellisen  lukuelämyksen. Kuulisin kyllä mielelläni kommentteja, jos joku on Tuhkakeskiviikon lukenut.  Jos kaikkien mielestä kyseessä on melko tyhjänpäiväinen romaani, asiani ovat huonommin kuin olen kuvitellutkaan.