keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Autiokylät

Minun pitäisi varmaan maalla asuvana ihmisenä uskoa, että kylät pysyvät elinvoimaisina ja muuttovirta maalta kaupunkiin kääntyy toiseen suuntaan. Mutta sellaista uskoa minulta ei löydy, ja luulenpa, että kylien autioituminen vain kiihtyy tulevina vuosina. Enää se ei myöskään tarkoita vain harvaan asuttujen sivukylien hiljentymistä, vaan myös kuntakeskuksissa on selkeästi nähtävissä elinvoiman hiipuminen. Aina enemmän ja enemmän on tyhjiä liiketiloja, aina hiljaisemmiksi ja hiljaisemmiksi käyvät kadut, ja mitä vähemmäksi palvelut käyvät, sitä enemmän ihmisillä on syytä lähteä kaupunkeihin asioille. En halua olla kyyninen, mutta mielestäni kaikenlaiset hankkeet maaseudun elinvoiman lisäämiseksi ovat lähinnä hetken hupia ja hyötyä jollekin, mutta pidempiaikaista merkitystä niille ei liene ollut. No, arvorakennusten kunnostaminen on aina tärkeää, mutta kaikenlaisten esitteiden painattaminen tuntuu nykyaikana vähän hölmöltä.

Jos maaseudulle alkaisi lähivuosina muuttaa väkeä pilvin pimein, syynä olisi kaiketi joku ympäristökatastrofi muualla maassa tai maailmassa, eikä sellaista kukaan toivo. Pienimuotoisempaa maallemuuttohalukkuutta  voi toki ilmetä sen takia, että monet ihmiset alkavat kyllästyä kaupunkien meluun, ruuhkaisuuteen ja ennen kaikkea kaupalliseen ilmeeseen. Nähtäväksi sitten jää, kuinka moni palveluihin tottunut oikeasti pystyy asumaan maaseudulla.

Kuvitellaan lännen filmin kohtaus, jossa yksinäinen ratsastaja saapuu kaupunkiin. Ihmisiä ei näy, tuuli pyörittelee kuivia oksia, kulkukissa pujahtaa piiloon. Ratsastaja sitoo hevosensa ja astuu saluunaan. Isäntä katsoo tulijaa uteliaana. Ratsastaja tilaa tuplaviskin, kulauttaa sen kurkusta alas ja kysyy, missä kaikki ihmiset ovat, ja isäntä kertoo, että kaikki ovat lähteneet. Syy voi olla kaivoksen sulkeminen, monta vuotta kestänyt kuivuus tai mikä tahansa. Jos sen saluunan tilalle laitetaan pizzeria, ollaan jo aika lähellä maaseutumme nykytilaa ja tulevaisuutta.

2 kommenttia:

kirsimaria kirjoitti...

Ahhah, kirjoitat kyllä tosi osuvasti. Olen ajatellut samoin, mutta siitä huolimatta haaveilen maaseudulla asumisesta. Ei siis syrjäkylällä vaan taajamassa, jossa autotta eläminen olisi helpompaa.

Ihan vielä en vain ole varma, mitä sitten elääkseni tekisin. Työpaikkojen katoaminen on syynä ihmisten poismuuttoon. Moni jäisi tai muuttaisi takaisin, jos töitä olisi.

Marita Kärkkäinen kirjoitti...

Ehkä tilanne ei ole niin synkkä kuin kirjoitin. Sinulla ja muilla maalle mielivillä on ainakin kaksi hyvää vaihtoehtoa: työpaikka sijaitsee kaupungissa, jonne kuljetaan junalla/bussilla joko päivittäin tai harvemmin, mikäli etätyöskentely kotona on mahdollista. Maalla voi toimia myös yrittäjänä, kun tuotteet voi myydä esim. verkkokaupassa. Puhumattakaan kaikista taiteilijoista, jotka saattaisivat hyvinkin viihtyä maaseudun hiljaisuudessa. Ei myöskään tarvitse välttämättä valita joko maaseutua tai kaupunkia, vaan moni asuu jo nykyisin kahdessa kodissa. Enkä nyt puhu niistä edellisen postaukseni lapsista, vaan aikuista, joilla kesämökin sijasta on kakkosasunto ja usein mahdollisuus tehdä osa töistäkin siellä. Mutta yhtä kaikki, muuttovirta kulkee edelleen maalta kaupunkiin vielä pitkään, ja kenties joskus kartoista voidaan jälleen nähdä, miten asutus on keskittynyt merien, suurten järvien ja jokien rannoille ja laajat metsäalueet ovat palautuneet suurpetojen ja muiden eläinen valtakunnaksi. Mitäs pahaa siinäkään sitten olisi?