perjantai 1. maaliskuuta 2013

Hummani hei!

Punta näki unta
maahan satoi lunta
pihassa seisoi Karjakunta.

Punta-hevonen oli jo niin vanha, että me lapset sepitimme sen tulevasta lopusta runon, joka huvitti meitä mutta ei naurattanut hellämielistä äitiä. Ja niinhän siinä sitten  kävi, että Punta lähti aikanaan Karjakunta-teurastamon autolla makkaratehtaalle, kuten me asian kauniisti ilmaisimme. Kenties siitä tehtiin sitä herkkua, jota meillekin silloin tällöin kyläkaupasta ostettiin. Me sanoimme sitä mustaksi makkaraksi. Kyseessä ei kuitenkaan ollut verimakkara, vaan meetvursti.

Hevos- ja makkaramuistot nousivat mieleeni vieläkin pinnalla olevasta hevosenlihaskandaalista. Jutussahan on keskeistä ollut se, että ihmiset eivät ole tienneet, mitä heille on syötetty. Sanokaa minun sanoneen, että jonain päivänä ruokatehtaista tehdään paljastuksia, jotka saavat ihmiset sanomaan, että se oli vielä harmitonta, kun nauta olikin hevosta.  





Ei kommentteja: