Kun syksyllä urakoin tilausnäytelmien parissa, koin hyvin paljon kirjoittamisen ja luovuuden iloa, mutta samaan aikaan olin tiukan aikataulun takia melkoisen paineen alla. Lupasin tuolloin itselleni, että keväällä ei sitten tarvitse kirjoittaa riviäkään uutta näytelmää, vaan voin tehdä muuta mukavaa. Ja sen lupauksen olen pitänyt, joten kirjoitusvälineiden sijasta olen viime aikoina käyttänyt työkaluina lähinnä sukkapuikkoja, sahaa, vasaraa, ruuvinväännintä, höylää, maalipensseliä jne. Minulle ei ole mikään ongelma pitää kirjoittamisesta taukoa, sillä enhän minä missään vaiheessa ole sitä päätoimisesti tehnyt. En myöskään koe, että kirjoittamisvireen tai -taidon ylläpitämiseksi minun pitäisi joka päivä kirjoittaa jotain. (No, tätä blogia voisin tietty päivittää hiukan useammin, ennen kuin viimeinenkin lukija kyllästyy ja kaikkoaa.)
Välillä kävelyllä tai kesken askareiden mielessä häivähtää jokin ajatus, jonka panen merkille mutta jota en ala sen kummemmin pohtia. Jos se on uuden näytelmäidean elinvoimainen siemen, se alkaa itää, vaikka itse keskityn nikkaroimaan hyllyä ja kutomaan sukkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti