Säiden armoilla

Olen usein ihmetellyt sitä, miten asiat tuppaavat menemään niin, että on hyviä jaksoja ja huonoja jaksoja. Välillä kaikki tuntuu onnistuvan. Posti kantaa mukavia kirjeitä, uutiset sieltä ja täältä kertovat hyvistä asioista, menestys seuraa toistaan, kaikki kasvaa ja kukoistaa. Ja juuri kun siihen alkaa tottua, kaikki muuttuu. Ikävyyksiä, ongelmia, epätietoisuutta, kadonneita ajatuksia ja synkkiä päiviä aivan kuin yksi pieni ongelma imuroisi lisää murheita seurakseen.

Onko ilmiö todellinen vai onko kyse vain tavasta nähdä asiat. Pienikin iloinen juttu saa näkemään lisää hyviä asioita, ja äkkiä niitä tuntuu vyöryvän esiin niin paljon, ettei huolille ole tilaa. Ja vastaavasti yksi murhe voi peittää ilonaiheet ja saada maailman näyttämään synkemmältä kuin se onkaan.

Vai onko kyseessä vain meteorologinen ilmiö? Taivas on tänään kovin harmaa.

Mainospläjäys

Teatteri Kuhauksessa on tammikuusta asti harjoiteltu näytelmää Pikkukaupungin aarteet, jonka olen muinoin kirjoittanut ja nyt ihanalla "kotinäyttämölläni" ohjaan. Näytelmä tunnetaan myös nimellä Rikkautta, rakkautta riittämiin, mutta ohjaaja-minä ei siitä nimestä pitänyt ja käski käsikirjoittaja-minää keksimään jotain muuta.

Kevään harjoitukset sujuivat todella mukavissa merkeissä. Vaikka ohjaaminen on aina ollut mukavaa, olen vihdoin löytänyt siihen oikean otteen, jota olen kuvannut sekä yhdessä leikkimiseksi että voimaannuttavaksi ohjaamismetodiksi. Ilo, yhdessä luominen, oivallukset, luottamus ja rohkeus ovat olleet harjoituskauden tunnussanoja. Tällä porukalla kaikki on mahdollista.

Saimme näytelmän jo hyvään kuntoon ja nyt pidämme harjoituksissa parin kuukauden kesätauon. Sitten elokuussa viimeistelemme Pikkukaupungin aarteet esityskuntoon.

Ensi-ilta on perjantaina 27.8. klo 19. Muut esitykset:
Sunnuntaina 29.8. klo 14.
Keskiviikkona 1.9. klo 19
Perjantaina 3.9. klo 19
Sunnuntaina 5.9. klo 14
Keskiviikkona 8.9. klo 19.

Esityspaikka on Leivonmäellä, Pyryn Urheilutalossa.
Esityksiä on vain kuusi, joten suosittelen paikkavarausta. Sen ja muut tiedustelut voi hoitaa puhelimitse 040 7521 649. Tervetuloa teatteriin!

Toukokuu

Toukokuuta on syytä ylistää! Talvi on jäänyt taakse, kesä tekee tuloaan.

Minulle hyvä kesä tuo ensimmäiseksi mieleen runsaan sadon kasvimaalta, metsästä ja puutarhasta, mutta tärkeää on myös tavata ystäviä saunan ja iltanuotion merkeissä, viettää sadepäivää kuistilla kirjoja lukien, kuunnella mustarastaiden laulua, kirjoittaa. Antoisan opiskeluvuoden jälkeen tuntuu erityisen mukavalta, että voin pedagogisiin kysymyksiin liittyvien pohdintojen sijasta kirjoittaa jotain muuta; kenties uusi näytelmäkäsikirjoitus pääsee vauhtiin tänä kesänä?

Teoria ja käytäntö

Teoria: Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitoksen kirjastot ovat käsikirjastoja, eli kirjastosta ei lainata enää kirjoja, ei edes viikonloppu- tai yölainaan.

Hieno juttu!

Nyt voin tietää, että tarvitsemani kirjat ovat aina paikalla ja voin niitä käydä lukemassa.

Käytäntö: Löydän tarvitsemani kirjan kohdalta muoviläpyskän ja siitä lapun, jossa on kirjan lainanneen ihmisen puhelinnumero. Soitan. Kirja on toisella paikkakunnalla.

Kesä tulee!

Neljän vuodenajan maassa kuuluu tapoihin tarkkailla vuodenaikojen vaihtumisesta kertovia merkkejä. Talvi kääntyy kevääksi, kun kompostori alkaa höyrytä, mutta kun veneet lasketaan vesille, ei kesä voi olla enää kaukana.

Kaksi sinistä alusta pääsivät vesille eilen ja seilaavat Sammakkolammikossa syksyyn asti tai ainakin niin kauan kuin vettä riittää. Alukset eivät ole kiinni toisissaan, mutta kulkevat koko ajan yhdessä kuin emo ja poikanen.

Hallittu munaus?

Björn Wahlroosin ja Salon kaupungin tekemät vaihtokaupat kuumentavat tunteita. Ilta-Sanomat kertoi taannoin, että kaupunki antaa Wahlroosille 90 hehtaarin edestä metsää, rivitalotontin ja puistoaluetta. Lisäksi Wahlroosille maksetaan lähes 30 000 euroa välirahaa. Vastineeksi Salon kaupunki saa 27,5 hehtaarin "kaatopaikan pohjan".

Olkoon asiat Salossa niin tai näin, mutta jostain syystä mieleeni nousi näytelmäkäsikirjoitukseni Hallittu munaus, joka sai ensi-iltansa jo 1988. Näytelmässä liikemies Lenni Lukander lahjoittaa kunnalle vanhan soramontun taidepuistoa varten ja saa korvaukseksi lahjoituksesta (!) hyvää ja arvokasta metsämaata.

Minulta kysytään usein, onko näytelmilläni todellisuuspohjaa. Kyllä on. Kaikki on tapahtunut tai joskus vielä tapahtuva. Tosin minä en tiedä, missä, milloin ja kenelle.

Minussa asuu pieni tieinsinööri

Viime lauantaina sain neljän kilometrin lenkkiin kulumaan lähes kaksi tuntia, koska oli niin mukava pysähtyä jokaisen lätäkön kohdalla ja vetää saappaankannalla uomia, joita pitkin vedet kulkeutuivat tieltä ojiin.

Nyt tie on parissa päivässä kuivunut niin hyvin, ettei siellä tänä aamuna ollut enää yhtään lätäkköä. Joet sen sijaan virtaavat vuolaina, ja yksi oja tulvii tien yli. Ehkä minun pitää vaihtaa leikkiä ja ruveta rakentamaan vesimyllyjä.