Urakka ohi

Tammikuussa alkaneet näytelmäharjoitukset ovat ohi. Eilen oli Pumppuaseman hyvin onnistunut ensi-ilta, ja edessä on seitsemän näytöstä 30.6.-14.7. välisenä aikana. (Joo, tämä oli mainos.) Ajatukseni ovat viime kuukausina olleet vahvasti Pumppuasemassa, mutta nyt alkaa helpottaa. Aion käydä katsomassa mahdollisimman monta esitystä, koska on mielenkiintoista seurata niitä pieniä ja hienovaraisia muutoksia, joita esityskauden aikana tapahtuu. Toivon samalla, että voin läsnäolollani viestittää näyttelijöille, että olen loppuun saakka heidän puolellaan.

Nyt kun olen luovuttanut Pumppuaseman näyttelijöiden ja yleisön käsiin, oma mieleni alkaa vapautua seuraaviin juttuihin. Kirjoittamaan tekee mieli, ja muutamia yhteistyökuvioita on viritelty. Tavoitteenani on, että minä keskittyisin kirjoittamiseen ja muut toteuttaisivat käsikirjoitukseni. Kun aikoinaan sain ensimmäisen  näytelmän valmiiksi, olin varma, että toiseen ei enää riitä ideoita. Nyt tiedän paremmin: ideat eivät koskaan lopu, jos on valmis ottamaan niitä vastaan ja keskittyy niiden toteuttamiseen niin kauan kuin on siihen kykenevä.

Vaarallinen karhu?

Aamun uutisissa on kerrottu, että Joutsassa on nähty vaarallinen karhu. Myös äkäiseksi sitä on kuvailtu, ja perusteena on kaiketi ollut se, että pyöräilijän nähdessään karhu oli noussut takajaloilleen seisomaan. Minä tässä äkäiseksi tulen, jos ei tämä tolkuton petoviha ja karhuilla pelottelu vähene. Joutsankin tapauksessa karhu on varmasti noussut takajaloilleen siksi, että siten se  pystyi paremmin haistelemaan ympäristöään, karhullahan ei ole kovin hyvä näköaisti. Toki se tuossa asennossa on pelottavan näköinen, mutta niin on tarkoituskin, jotta sen rauhaa häiritsevät ihmiset ymmärtävät pysyä kauempana. 

Sain tänä aamuna toiselta puolelta Suomea tekstiviestin, jossa minua varoitettiin Joutsan karhusta.  Vastaukseni viestiin: "Meiltä sinne karhupaikkaa on noin 30 km, ja jos se karhu tulisi meille, se rauhoittuisi niin kuin kaikki muutkin, jotka tänne tulevat."

Taidetta teille

Joutsassa on esitetty  suunnitelma, jonka mukaan kunnan läpi kulkevan nelostien varteen tulee ympäristötaidetta. Hankasalmella ei enää suunnitella, vaan siellä on joku yksityinen autoilija tehnyt oman osuutensa ja koristanut tietä kauniilla kuviolla. Henkilöautolla ei tällaista varmaan saa aikaan, joten epäilykseni suuntautuvat lähistöllä olevan turvesuon kalustoon.

Liekö jumittunut pyörä tämän koristelun taustalla?

Kuvio kaartaa välillä bussipysäkille, mutta muutoin kulkee melko suoraan kilometritolkulla. Luulen kyllä, että paikallinen "ympäristötaiteilija" on vähän kiroillut, mutta vahingossa syntynyt taideteos on näin autoilijan silmin ihan hauska. Se saa jopa unohtamaan sen, että talvella tämä tie oli aina surkeasti hoidettu. Kotoani määränpäähän on noin 85 kilometriä, ja reitti kulkee kolmen pitäjän alueella. Joutsan ja Kangasniemen puolella tiestö oli viime talvella mallikkaast hoidettu, mutta heti kun tultiiin Hankasalmen puolelle, alkoi noin 10 kilometrin pätkä, jonka polanteisilla teillä hiukkasen hirvitti. Mutta ei muistella niitä, vaan nautitaan kesäkeleistä ja kauniista teistä.

Siivoton juttu

Jos ikinä aiot muuttaa jonnekin uuteen paikkaan ja haluat tietää, millaista siellä on, kannattaa tutustua jätteidenkeräyspisteisiin. Siellä voit nopeastikin päätellä, ovatko asukkaat lukutaitoisia, vastuuntuntoisia, järkeviä sekä halukkaita ja kykeneviä huolehtimaan ympäristöstään.

Lämmin koti hyvien liikenneyhteyksien varrella

Kenen talvipesä on ollut pahnakasassa? 

Elämänkulku

Kuulin ohimennen tuntemattoman eläkeläisen kehuvan mukavaa elämäänsä. Samalla hän kuitenkin harmitteli, ettei nuorena tiennyt elämästä sitä, mitä nyt tiesi. Jos olisi tiennyt, olisi voinut elää jotenkin viisaammin. Siinä ei kyllä ole mitään järkeä. Jos nuori tietäisi sen, mitä vanha tietää, hän ei eläisi nuoruutta lainkaan. Eiköhän elämän kaikissa vaiheissa ole parasta ole juuri se, että kokee ja oppii uusia asioita ja kartuttaa omaa elämäntaidon pääomaa. Eikä se lopu keski-iässä tai eläkeläisenä vaan jatkuu kaiken aikaa. Yritysten ja erehdysten kautta, virheitä tehden ja niistä toivottavasti oppien, risteysasemilla valintoja aprikoiden ja valinnoista vastuuta kantaen, mutta ennen kaikkea ottaen vastaan uteliaasti ja iloisesti sen, mitä elämä tarjoaa.

Meillä täällä on ollut tapana

Sattuipa niin, että Hankasalmella oli niin ruuhkaista, ettei autolleni löytynyt paikkaa S-marketin  pihasta. Mutta ei hätää, vieressä olevan pankkiliikerakennuksen edessä olevalla parkkipaikalla näytti olevan tilaa. Katsoin vielä liikennemerkistä tarkemmat tiedot ja ajoin parkkialueen oikealle puolelle, mahdollisimman reunaan, etten estäisi parkkialueeen läpikulkuliikkennettä.  Kun nousin autosta, vasemmalla puolella olevassa autossa istuva nainen huitoi kädellään ja näytti edessään olevaa parkkipaikkaa. No, olihan siinäkin tilaa, mutta olin jo parkkeerannut autoni, enkä muutenkaan ymmärtänyt, mistä oli kyse. Kun huitominen jatkui, menin kysymään, mikä oli hätänä.

"Meillä on täällä tapana jättää autot vaan tälle toiselle puolelle, että mahtuu paremmin ajamaan läpi", nainen vastasi. Paikallisten ajatuksessa saattoi olla perää, mutta tuossa tilanteessa tunsin itseni tyhmäksi muukalaiseksi, joten palasin autolleni ja ajoin pois koko parkkipaikalta.

Paikalliset ovat ilmeisesti joskus olleet tilanteessa, että joku on jättänyt autonsa liian keskelle, mennyt pankkiin, juuttunut ruuhkaan ja sen jälkeen jäänyt tuttavansa kanssa suustaan kiinni, ja samaan aikaan joku onneton ei ole päässyt parkkialueelta pois. Mutta miten ihmeessä tieto on siitä levinnyt niin, että muodostunut paikallinen tapa käyttää vain parkkialueen toista puolta, vaikka liikennemerkki muuta lupaa? Toisaalta, kysehän on Hankasalmesta, joten tiedon leviäminen ei kai liene mikään yllätys:) Olisi kuitenkin viisainta hoitaa asia liikennemerkkiviranomaisten kanssa niin, että harhaanjohtava merkki poistettaisiin.

Kun kävin kuvaamassa paikan myöhemmin, huomasin, että on siellä joku toinenkin paikallisia tapoja tuntematon ollut liikenteessä.

Älä usko liikennemerkkiä, usko paikallisia.