sunnuntai 7. joulukuuta 2008

Olen usein ihmetellyt

Sehän kävi helposti! Blogin luominen nimittäin. En voi kuin ihmetellä. Ihmettelen monia muitakin asioita, isoja ja pieniä, ja aion niistä täällä blogissani kertoa.

Näin itsenäisyyspäivän jälkeen ihmettelen sitä, että lehtitietojen mukaan Linnan juhlien vieraista monet, erityisesti miehet, arvostavat sitä, että siellä Linnan saleissa tapaa sellaisia tuttuja, tuttavia ja ties mitä henkilöitä, joiden kanssa on hyödyllistä keskustella työasioista ja joihin luoda kontakteja. Ihmettelen suuresti, mitä he tekevät työajallaan, jos eivät silloin pidä yhteyksiä työasoiden kannalta tärkeisiin ihmisiin. Ja erityisesti ihmettelen, onko mahdollista sellaisessa juhlahumussa ja todennäköisesti vielä alkoholin vaikutuksen alaisena syventyä työ- ja liikeasioihin.

Ihmetyksestä hämmennykseen siirryin, kun kuulin radiosta kirjailijaparin haastattelun. Mies vastasi kysymyksiin omaan, asialliseen tapaansa, mutta nainen alkoi kikatellen kertoa, että heillä mies vastaa. Nainen sai puhekykynsä takaisin, kun siirryttiin keskustelemaan hänen juhlapuvustaan. Kyllä, kalenteri näyttää vuotta 2008, mutta eihän se varmaan pidä paikkaansa.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Perinteistä pönötystä!
Itsenäisyyspäivä on onnellisesti ohitettu.Oli taas perinteistä pönötystä, onttoja juhlapuheita, synkkää musiikkia. Näytillä oli monenlaista sotarautaa.Illalla pääsimme töllistelemään eliittiemäntien iltapukukilpailua, tanssimiseksi kutsuttavaa tungostuuppimista ja välillä tyhjänpäiväisiä haastatteluja. Että silleen.

Marita Kärkkäinen kirjoitti...

Televisiottomana en katsellut Linnan juhlia, mutta eipä haitannut, sillä mukavampi on lukea sinun osuvaa kuvaustasi kyseisestä ilmiöstä.