perjantai 13. helmikuuta 2009

Onni

Kädet olivat sämpylätaikinassa, uuniin piti lisätä puita, jauhoja tippui matolle, tiskialtaan viemäri oli tukossa, mieli askarteli ja suunnitteli päivää eteenpäin: pitäisi tehdä opiskelutehtäviä, maksaa laskuja, ehtiä lenkille, viimeistellä käsikirjoitus ja tehdä siitä valvontasopimus, vastata sähköposteihin. Mutta äkkiä arki katosi. Radiosta kuului Vivaldin ooppera-aaria Topi Lehtipuun upeasti tulkitsemana. Pysähdyin ja kädet taikinassa vain kuuntelin, eikä sillä hetkellä ollut muuta kuin musiikki ja Lehtipuun ääni.

Kun myöhemmin olin lenkillä, en tarkkaillut jänisten jälkiä vaan katselin puidenlatvoja ja mietin radioaaltoja, jotka etenevät avaruudessa ikuisesti.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

"Isän tyttö"
Kävimme viime perjantaina kansallisoopperassa katsomassa ja kuuntelemassa Olli Kortekankaan eduskunnan ja Savonlinnan tilaustyötä "Isän tyttöä". Minua oopperan libretto ja musiikki puhuttelivat varsin paljon. Näin itseni monta kertaa lavalla milloin lapsena,nuorukaisena,aikuisena ja vihdoin vanhana miehenä, nyt istumassa Sibelius-lukiosta juuri kirjoittavan pojanpoikani vieressä, valtakunnan oopperaelämän aitiopaikalla.
En ihmettele yhtään jos sinulla jäi hommat kesken ja pysähdyit kuuntelemaan oopperaa. Siinä kun yhdistyvät näytteleminen, laulaminen ja ison orkesterin tarjoilema musiikki,jotka välittyvät myöskin radion välityksellä.

marita kirjoitti...

Radion kautta on mahdollista jopa seurata suoria oopperaesityksiä eri puolilta maailmaa. Tänä iltana tulee Metropolitanista Jevgeni Onegin.