maanantai 11. heinäkuuta 2011

Puutarhakuulumisia

Tämä kesä on poikennut monesta aiemmasta siinä, että en ole opiskellut enkä ohjannut teatterissa. Siitähän tulee hirveän paljon aikaa ja ajatuksille tilaa, joten olen täydellä innolla ehtinyt nauttimaan kasvimaan, kasvihuoneen ja puutarhan hoidosta. Tosin se ei tarkoita sitä, että pihamme sopisi puutarhalehden kansikuvaan, sillä kun kotia ympäröi kolmelta puolelta metsä ja yhdeltä puolelta koiranputkea, maitohorsmaa ja niittyleinikkiä kasvava peltomaa, pihakin on luonteeltaan lähempänä villiä luontoa kuin järjestystä. Kun kurkkupenkkiin ilmestyy unikko, se saa siinä kasvaa, ja päivänkakkaroilla ja muille luonnonkukilla on tärkeä paikkansa puutarhassakin. Mietin jopa, miten saisin kuusiviljelmän reunamilla kasvavan lehtovirmajuuren leviämään puutarhaan.

Myös kirjoittamisessa on ihan uusi vauhti päällä, mutta siitä ei sen enempää; en vain osaa/uskalla jakaa keskeneräistä työtä . (Ja samalla olisi hirvittävä halu puhua siitä näytelmästä, mutta tiedän, että se olisi tuhoisaa kirjoittamisprosessin tässä vaiheessa . Ehkä palaan aiheeseen joskus myöhemmin.)

Kasvimaalla olen iloinnut erityisesti siitä, että punajuuri iti niin hyvin,että taidan pitkästä aikaa saada siitä kunnon sadon. Samoin persiljan kanssa on viime vuosina ollut ongelmia, mutta nyt sitä on kasvamassa noin viiden metrin penkki, joten pitäisi riittää. Pavuistakin odotan hyvää satoa, mutta lantusta ja nauriista ei tule ylituotantoa, siitä pitivät kirvat huolta, vaikka kasvustot olivat harson alla!  Ensi keväänä pitää varmaan levittää ensin harso  ja mennä sen alle siemeniä kylvämään, etteivät tuholaiset ehdi mukaan. 

Itse kasvatetut tomaatintaimet näyttivät keväällä kovin heiveröisiltä, kun istutin ne kasvihuoneeseen, mutta siellä ne nyt vankkoina kasvattavat raakileita oksillaan ja ovat kaikin tavoin onnellisen oloisia. Aamuisin menen heti herättyäni paljasjaloin kasteisen nurmen yli toivottamaan tomaateille hyvää huomenta ja iltaisin on tietysti vuorossa hyvän yön toivotukset. Helteisinä päivinä puutarhatyöt on paras tehdä aamuvarhain tai illalla. Kuumimmat tunnit on syytä istua patiolla varjossa ja kirjoittaa. Välillä voi nostaa katseen kukissa ahkeroiviin hyönteisiin tai taivaalla liiteleviin pääskysiin ja olla ajattelematta mitään. Sitten taas naputtelemaan konetta.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Harsoa on Haapalehdossa pidetty ristikukkaisten päällä tänä vuonna kylvöstä heinäkuun loppuun, mutta se tuntuu hidastavan kerimistä niin ruusu-, kurttu- kuin keräkaaleilla. Kyssäkaalit olivat hyviä eikä missään kaalinlehdissä ollut vioitusta. Lehtikaali taisi hyötyä eniten harsosta.
Jokainen vuosi on erilainen puutarhassa ja kasvihuoneessa. Yllätyksiä rittää. se on parasta!

marita kirjoitti...

Tosiaan, kyllästymään ei pääse, kun yllätyksiä, kokeiluja ja joskus pieniä ihmeitäkin mahtuu puutarhurin vuoteen.