keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Koulu

Kun aikoinaan muutin tänne Leivonmäelle, toimin ensimmäisen vuoden epäpätevänä luokanopettajana Rutalahden koulussa. Ei ollut helppo vuosi, mutta hyvät muistot siitä jäi. Kolmiopettajaista koulua oli vastikään remontoitu ja laajennettu, ja käytössä oli muun muassa hyvät sisäliikuntatilat ja viihtyisä opettajainhuone. Sittemmin koulun nimi on muutettu kylän nimikkolinnun mukaan Koskikaran kouluksi.

Vireällä kylällä toimi tuolloinkin nuorisoseura, jonka suojissa aloitin harrastajateatteriurani, ensin ohjaajana, sittemmin myös käsikirjoittajana. Vaikka olen koko ajan asunut täällä pitäjän toisella laidalla, Rutalahti on se paikka, jonka kautta aikoinaan pääsin sisälle paikallisiin kuvioihin ja missä helpoiten tutustuin uusiin ihmisiin.

Tänä syksynä Koskikaran koulu pompahti ainakin paikallisesti julkisuuteen asbestilöydöksen takia. Kyseessähän on sen verran vakava asia, että oppilaat siirrettiin välittömästi Leivonmäelle, Kurkiauran kouluun. Sekään ei ole suuren suuri laitos, vaan kodikas kyläkoulu Leivonmäen kylän keskustassa. Tilaakin on siellä niin paljon, että parinkymmenen rutalahtelaisten sijoittaminen sinne ei kai tuottanut ongelmia. Joutsan kolmas kyläkoulu sijaitsee Mieskonmäessä. Koska meitä joutsalaisia on vain viitisen tuhatta, kolme kyläkoulua keskustassa sijaitsevan yhtenäiskoulun lisäksi on tietysti paljon. Kun kunnan talous ja varsinkin talousnäkymät ovat mitä ovat, on luonnollista epällä, että vaikka Koskikaran koulun asbestit poistetaan, ei siitä enää koulua tehdä. Paikallislehti löi lisää faktoja pöytään kertomalla tämän päivän numerossaan, kuinka paljon kalliimmaksi yksi Kurkiauran tai Koskikaran koulun oppilas tulee verrattuna Joutsan tai Mieskonmäen oppilaisiin, ja aiemmin on jo uutisoitu, että asbestilöydösten lisäksi koulu on muutenkin kehnossa kunnossa ja vaadittava remontti tulisi kalliimmaksi kuin uuden koulun rakentaminen.

Katselen asioita etäältä ja yritän hahmottaa kokonaisuutta. Minulla ei ole vastauksia siihen, miten Joutsan kouluasiat pitäisi järjestää, mutta lähdetäänpä liikkeelle tästä: Onko meillä varaa sijoittaa vähintään miljoona euroa parinkymmenen oppilaan kouluun? Jos on, niin rakennetaan sitten uusi koulu. Jos ei ole, niin keksitään sitten  jotain muuta. Mutta tehdäänpä niin tai näin, aikuisten ei mielestäni pitäisi lietsoa pienten oppilaiden päähän sitä nurkkakuntaista ajatusta, että se oma kylä ja oma pieni koulu on ainoa hyvä ja turvallinen paikka maailmassa.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Olen samaa mieltä. On varmaan lapsillekin hyvä nähdä vähän muutakin kuin vain oman kylän asioita. TV:stä tulee paljon kaikenlaista tietoa eri maista. Niistä voi päätellä, että voisi olla hyvä nähdä ja kokea muutakin kuin oman kylän, " sesonkia". Oma napa ei aina ole kuitenkaan se, "ainoa oi-". Luulen lasten omaksuvan paljon uusia asoita TV:stä ennekuin vanhemmat edes huomaavat niin tapahtuvan. Lapset kuulevat ja näkevät enemmän kuin uskommekaan. Hyvää uutta vuotta.

marita kirjoitti...

Hyvää uutta vuotta myös sinulle!