Sesongin jälkeen

Joulukuusisesonkiin kuuluu puiden kaataminen, pakkaaminen, kuljetus ja myynti. Tänä vuonna sitä  kesti kohdallani seitsemäntoista päivää ilman yhtään vapaapäivää, ja yöunetkin jäivät lyhyiksi ja huonoiksi. Kyllähän sen kesti, mutta heti kun homma oli ohi, iski flunssa ja epätavallinen väsymys. Onneksi sain viettää joulua oman perheen kesken rennosti, ilman turhia paineita. Nyt vuoden viimeisenä päivänä on jo mukava suunnata katse ensi vuoden kuvioihin. Joulukuusista saan hengähtää hetken, ja päällimmäisenä mielessä onkin Teatteri Ilona, jossa aloitamme Pumppuaseman harjoitukset parin viikon päästä. Kuusikaupassa vuoden mittaan tehtävä työ konkretisoituu myyntikauteen joulun alla, teatterissa puolen vuoden työ tulee julki esityksissä. Ehkä tykkään tällaisesta sesonki- tai projektityöstä kuusikauppiaana, harrastajateatteriohjaajana ja erityisesti näytelmäkirjailijana juuri siksi, että kukin homma tuntuu aina uudelta ja merkitykselliseltä. Sihen ei ehdi turtua, kun se jo loppuu, ja sitten ollaan jo seuraavassa hommassa sesongin kynnyksellä.