maanantai 19. tammikuuta 2009

Elinkautinen

7-vuotiaana aloitin opintieni ja hurmaannuin kaikista niistä kirjoista, kynistä, piirustuspapereista, liiduista, harmoninsäestyksistä ja tarinoista, joita kyläkoulu tarjosi. Tykkäsin Tyyne-keittäjästä ja voisulasta maksalaatikon päällä, ihailin pihalla kasvavia vaahteroita, en antanut periksi yläluokan pojalle, joka pelottelemalla yritti saada vähäiset kolikkoni, olin ilman parasta ystävää, mutta olenkin aina tykännyt enemmän porukoista kuin salaseuroista, luulin koulun loppuvan, sitten kun olen aikuinen ja tiedän tarpeeksi. – Eilen ilmoittauduin Jyväskylän avoimeen yliopistoon opiskelemaan aikuiskasvatustieteen perusopintoja.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hieno päätös! Kun halu oppia uutta loppuu, loppuu elämä. Eikä koskaan ole riittävän oppinut.

Anonyymi kirjoitti...

Onnea ja menestystä opintielle. Silloin kun tiedonjano yltyy pahaksi on hyvä lähteä sitä sammuttamaan. Oikein hyvä päätös.

Marita Kärkkäinen kirjoitti...

Kiitos anonyymeille kannustuksista. Posti toi jo opiskeluoppaan ja keskiviikkona lainasin ensimmäiset tenttikirjat. Tästä se taas alkaa.