lauantai 10. tammikuuta 2009

Miten maailmaa katsellaan?

Näihin päiviin asti kävelylenkkini ovat olleet ripeää liikkumista paikasta toiseen ja takaisin. Vuodenaikojen mukaan olen samalla tehnyt havaintoja ympäristöstä: mustikan kukkimisesta, hirvien jäljistä, muuttolintujen liikkeistä, purovesien nousuista ja laskuista, lentokoneiden jättämistä vanoista taivaalla.

Äskettäin sain kamerakännykän, jonka muistikortille on jo alkanut kertyä videoleikettä lumen alla solisevasta purosta tai kuvia kinoksista. Onko aina mukana kulkeva kamera muuttanut katsettani? Entä onko kirjoittaminen muuttanut tapaani katsoa maailmaa?

Näytelmäkirjailijana näen, miten kaikkialla ihmiset tavoittelevat jotain. Yleensä valtaa, rakkautta tai rahaa. Pyrkimysten tiellä on enemmän tai vähemmän esteitä, joita ihmiset yrittävät kiertää, kaataa, ylittää, alittaa, muuttaa. Toiset heistä saavuttavat päämääränsä ja huomaavat, ettei se ollut tavoittelemisen arvoinen, jotkut löytävät onnen, monet jatkavat etsintää lopun ikäänsä. Draama ei välttämättä tarvitse suurta näyttämöä. Se mikä tapahtuu yhdessä huoneessa kahden ihmisen välillä, voi tapahtua maailmanpoliitikan areenalla ja päinvastoin.

Olenko aina tarkkaillut ympäristöäni draaman näkökulmasta? Luultavasti en, vaan näytelmien kirjoittaminen on muuttanut tapaani katsoa, tehdä havaintoja, nähdä ja ymmärtää. Tuleeko kamera samalla tavalla muuttamaan katsettani, ja mihin se johtaa?

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Seurantalon vahtimestari tuli sanomaan yleisölle kun näytelmäseuruetta ei alkanut kuulua:Raama on peruutettu kun rimatonna on raskaana.
Kirjailija Jorge Luis Borges: "Kaikella on tarkoituksensa, mikään ei ole sattuma, kenestäkään ei voi sanoa että onpas siinä mies mennyt hukkaan, sillä se mies vain toteuttaa omaa kohtaloaan ja siinä on hänen arvonsa"
Näinkin tämä elämä on nähtävä.

Marita Kärkkäinen kirjoitti...

Olen ehdottomasti samaa mieltä Jorge Luis Borgesin kanssa.

Anonyymi kirjoitti...

Ihmisen mieli on siitä erikoinen, että se mukautuu aina kulloiseenkin tilanteeseen. Missä ympäristössä elät, mitä vaikutteita saat, kene kanssa seurustelet, mistä olet kiinnostunut, mitä luet jne. Aika jonka olet elänyt on myös eräs tekijä joka muokkaa mieltä monella tavalla. Nuorena toimit paljon tunnepohjaisemmin kuin aikuisena, toisinaan se on hyvä joskus taas ei. Ihmiset sopeutuvat yllättävän nopeasti, mutta niin sopeutuvat myös eläimet. Varikset, korpit, pulut, hirvet, jänikset jne, ovat urpanisoituneet ja löytäneet taajamista uudenlaisen elämisen mahdollisuuden.
Niin muutut myöskin sinä ympäristötekijöidesi mukaan.
Ole onnellinen ja havainnoi hyviä asioita.

Marita Kärkkäinen kirjoitti...

Hyvin kauniita ja rohkaisevia ajatuksia, kiitos. Jos esim. ympäristö ja ajan kuluminen eivät vaikuttaisi minuun, minun pitäisi olla jäykkä ja jähmeä persoona ja niin täynnä itseäni, ettei minuun muuta mahtuisikaan. Kamala ajatus. Parempi on kulkea mieli ja aistit avoimina ja valppaina.