keskiviikko 7. tammikuuta 2009

Leipä naisen tiellä pitää

Nostin hetki sitten leivinuunista kymmenen ruislimppua ja laitoin ne peiton alle, missä kuori pehmenee. Leivät ovat kauniita ja rakenteeltaan täydellisiä, tuoksu on ihana ja lämmin kantapala todisti, että maku on erinomainen. Aina ei niin ole ollut. Kun aloitin ruisleivän teon parikymmentä vuotta sitten, en koskaan tiennyt, mitä sieltä uunista nostan. Milloin olivat likilaskuisia, milloin rumasti nousseita ja halkeilleita. Makukin vaihteli tavalla, jonka syitä en koskaan kyennyt jäljittämään. Onneksi meillä oli siihen aikaan hevonen, joka arvosti leipääni todella paljon. Joskus naureskelin kylän emännille eri tavoistani epäonnistua leivän teossa, mutta he katsoivat minua kummeksuen. Tajusin, ettei täälläpäin kuulu tapoihin kertoa omista mokista tai nauraa itselle.

Juuri kun leivänteko alkoi sujua, se äkisti loppui. Seurasi monta kaupanleipävuotta, kunnes viime kesänä otin taas taikinasaavin ja ruisjauhot esiin. (Mieheni tulkitsi siinä selvän laman merkin.) Ensimmäisessä taikinassa ei ollut kehumista, koska tein sen kaupan jauhoista, mutta seuraavaksi kerraksi hankin ruisjauhoja ja -rouhetta Kangasniemen myllystä. Ja kas! Niillä onnistuu!

Pitkä tauko leipomisessa oli tehnyt hyvää. Samanlainen tunne on usein kirjoittamisen kanssa. Jos joku teksti ei suju, sen voi siirtää sivuun. Ja sitten kun sen on luullut unohtaneensa, se tulee mieleen kirkkaana ja selkeänä aivan kuin se olisi ollut piilossa kirjoittamassa itseään.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Juureen tehtyjä vai hiivalla kohotettuja?
"Leivinhiiva solunsisäisessä liikenteessä ei noudata liikennesääntöjä", kertoi väitöstutkimuksessaan eräs Makaroffin tutkimusryhmään kuuluva nykyinen tohtorisnainen.
Olen tykästynyt juureen tehtyyn ruisleipään. Pitää kinuta joskus sinun leipääsi, uskon niiden vetävän vertoja näille kaupan leiville olkoon sitten juureen tehtyjä tai hiivalla kohotettuja.

Marita Kärkkäinen kirjoitti...

Juureen teen. Eikä sen juuren tarvitse olla esiäideiltä perittyä, suvussa kaksisataa vuotta kulkenut, vaan alkuun pääsee tekemällä sen itse jostain hyvästä valmiista leivästä.

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä nuo vanhat tiedot ovat hyviä. Perusjauhot ovat varma ratkaisu. Kaupan jauhoihin on sekoitettu kaikenlaista, joten niiden kanssa on oltava toisenlaiset opit. Ei todennäköisesti onnistu vanhoilla tavoilla tehty leipä ollenkaan, joten älä ota itsellesi vaikka ei aiemmin onnistunutkaan. On sinulla aikamoinen uuni, kun niin monta leipää paistuu yhtä aikaa.

Marita Kärkkäinen kirjoitti...

Suoraan myllystä ostaessani saan lisäaineetonta, vastajauhettua ja karkeudeltaan leiväntekoon sopivaa ruista. Ja aito myllytunnelma ja jutustelut iloisen myllärin kanssa tulevat kaupan päälle:)

Aikamoinen uuni tosiaan. Paistaa leivät ja lämmittää talon.