keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Diagnoosi

Tartunta saadaan yleensä jo lapsena. Metsämansikoiden pujottelu  heinänkorteen ja mustikoiden poiminta omaan pieneen marjakoriin ovat kriittisiä tapahtumia, joissa virus kytee. Taudin etenemistä edistää asuminen metsien lähistössä, ja tautiin jo sairastunut lähipiiri on erityisen suuri riski. Nykyään useimmat ihmiset selviävät kuitenkin aikuisikään asti potematta muuten kuin tuntemalla vastustamatonta halua ostaa mansikoita torilta tai leipoa kerran kesässä mustikkapiirakkaa. Jos onnistuu välttämään taudin lapsena ja nuorena, sairastumisen riski myöhemmin vähenee. Keskiasteisesti tautia poteva kerää sangollisen mustikoita ja toisen puolukoita tarkoituksenaan syödä ne talvella, mutta useimmiten hän pakastimen kevätsulatuksen yhteydessä keittää syömättä jääneet marjat mehuksi tai kippaa ne biojätteisiin. Taudin vakavinta muotoa esiintyy vuosi vuodelta vähemmän. Syitä on monia. Kaupungistumisen myötä lapset eivät ole enää entiseen tapaa alttiita saamaan tartuntaa. Myös karhut, sudet, itikat, hirvikärpäset ja ampiaiset parantavat jo puhjenneen taudin tehokkaasti. Samoin elintason kohoaminen ja elintapojen muutokset ovat auttaneet taudin hävittämisessä, sillä nykyään ihminen tekee mitä tahansa työtä ja ostaa palkallaan ne tuotteet, joita varten ennen piti kyykkiä metsissä. Tämä on tietysti viisasta, sillä näin hän ei joudu käyttämään vähäistä vapaa-aikansa luonnossa liikkumiseen, vaan voi senkin aikaa polkea kuntopyörää kotona tai kuntosalilla.

Mutta kokonaan tautia, marjamaniaa, ei ole kyetty hävittämään. Todellisen marjamaanikon tunnistaa seuraavista oireista. 1) Kiinnostus kaikkiin mahdollisiin syötäviin marjoihin. Esimerkkihenkilömme on tänä kesänä  kerännyt metsämansikoita, metsävadelmia, mustikoita, lakkoja, juolukoita ja puolukoita yli 300 litraa ja homma jatkuu edelleen, sillä puolukoiden poiminta on vasta aluillaan ja karpaloiden ei ole vielä edes alkanut. Oireilua voidaan siis pitää todella vakavana. 2) Marjamaanikko syö marjoja. Jos hän ei voi aloittaa päiväänsä marjoilla, hän jättää aamiaisen väliin. 3) Marjamaanikko pitää puheita karhuista tervetulleina, sillä ne varmistavat hänelle rauhalliset keruupaikat. 4) Marjamaanikko ei pidä hirvikärpäsistä, mutta ei pidä niitä syynä olla poissa metsästä. 5) Marjamaanikko viihtyy metsässä olipa siellä marjoja tai ei.

Taudin harvinaistuessa marjamaanikon on koko ajan vaikeampaa löytää keskustelukumppaneita ja vertaistukea. Mutta ehkä hän ei niitä tarvitsekaan, sillä onhan hänellä metsä. Metsä, joka kerää harmit ja huolet ja antaa marjat sijaan. Kun marjamaanikko on syksyllä on kerännyt viimeisen sangollisen puolukoita, hän kääntyy ennen kotimatkaa vielä kerran metsään päin ja sanoo: kiitos.