tiistai 5. tammikuuta 2010

Kestäviä tuotteita

Joskus kauan, kauan sitten, ainakin viisitoista vuotta sitten, ostin Anttilan postimyynnistä taskulaskimen. Se oli nimeltään Timanttilaskin, ja hintaa oli kokonaiset 10 markkaa. Nimi johtuu siitä, että kullanvärisen laskimen näppäimet ovat kuin erivärisiä timantteja. Kiinassa valmistettu laskin on melko yksinkertainen, lähinnä peruslaskutoimituksiin soveltuva. Sellainen erikoisuus laskimessa on, että se on kestänyt, kestänyt ja kestänyt. Pattereita ei ole koskaan vaihdettu, en tiedä, olisiko se mahdollistakaan. Perheessämme on lukuisia muitakin laskimia, mutta Timanttilaskin on jo legendaarinen: se toimii aina!

Astianpesukoneemme on vuodelta 1989. Kerran on käynyt huoltomies ja kerran on itse viety kone korjaamolle, mutta kaiken kaikkiaan se on ollut hintansa arvoinen. Se on minun ensimmäinen tiskikoneeni, ja luulin pitkään, että kaikissa tiskikoneissa on sisävalo, koska meidänkin koneessa on. Kun kone joskus tulee tiensä päähän, minä varmaan kierrän etsimässä sisävalollista konetta ja saan kuulla, ettei sellaisia olekaan. Onpas. Ainakin oli vielä 1989.

Stereolaitteisto, joka sisältää radion ja levysoittimen on vuodelta 1977. Kaikenlaisia radioita on kotiimme ilmestynyt senkin jälkeen, mutta äänentoistossa ei mikään pärjää tuolle vanhalle laitteelle. Nyt pitäisi levysoittimeen ostaa uusi neula, että pääsen taas kuuntelemaan vinyylilevyjäni. Ne jos mitkä ovat kestäneet aikaa.

perjantai 1. tammikuuta 2010

Joulukuusikaupasta

Aloitin kaupanteon viisi vuotta sitten, kun itse kasvattamistamme joulukuusista ensimmäiset olivat ehtineet myyntikuntoon. Keskimäärin kymmenen vuottahan se vie, ennen kuin metsäkuusen taimesta on tullut tuuhea ja sopusuhtainen joulupuu. Eivät ne kuuset kuitenkaan itsekseen kasva, vaan noihin vuosiin mahtuu runsaasti monenlaista työtä: tainten istutusta, kuusten leikkaamista, tyvien siistimistä, heinäntorjuntaa. Haastavinta on kasvattaa hyvä latva – luonnollisen näköinen mutta ei liian pitkä.

Syksyllä merkitsemme ja joulun alla kaadamme myyntiin lähtevät kuuset, noin 300 kpl, ja pakkaamme ne kuljetusta varten verkkopusseihin. (Myyntipaikoilla verkot poistetaan, mutta tarvittaessa verkotamme kuusen uudestaan, jos asiakas niin haluaa, sillä verkossa kuusi on helppo kuljettaa henkilöautossakin kotiin.) Osa kuusista kuljetetaan Muurameen, jossa on minun myyntipaikkani. Loput kuuset myydään Jyväskylässä ja Kangasniemellä. Markkinointi hoituu lehti-ilmoituksilla, julisteella ja puskaradiolla. Ja mikä parasta: Olemme onnistuneet saamaan hyvät myyntipaikat, joista ei ole tarvinnut maksaa lainkaan vuokraa. Toki kiinteistönomistajille lahjoitamme joulukuusen tai pari. Tärkeää on myös se, että olemme voineet pitää samat paikat, sillä näin olemme saaneet runsaasti kanta-asiakkaita, jotka tulevat joka joulu kuusiostoksille tuttuun paikkaan, tutun kuusikauppiaan luo. Kanta-asiakkaiden saamisessa tärkeintä on tietenkin se, että kuuset ovat laadukkaita ja kohtuuhintaisia. Todennäköisesti olemme tässä onnistuneet, sillä saimme tänäkin vuonna kuuset myytyä aatonaaton puolipäivään mennessä.

Kuusi tuntuu pitävän hyvin pintansa suomalaisten joulussa. Kuusikauppiaana en tietenkään tapaa heitä, joilla on muovi- tai tuontikuusi tai ei kuusta lainkaan, mutta omille asiakkailleni kotimainen kuusi on se oikea. Erityisesti lapsiperheissä kuusi tuntuu olevan hyvinkin tärkeä osa joulua, mutta kyllä asiakkaina on kaikenikäisiä ihmisiä.

Vaikka kuusia kasvatetaan ja leikataan samojen periaatteiden mukaan, niistä kaikista tulee erilaisia. Ja hyvä niin. Asiakkaiden maku ei ole yhtenäinen. Pienimpien lasten mielestä kaikki kuuset ovat hyviä, joten isä tai äiti saa tehdä lopullisen valinnan. Teini-ikäisille sen sijaan kelpaa vain leveä, tuuhea ja kattoon asti ulottuva joulukuusi. Kuusikaupassa huomaa myös sen, että uusissa taloissa on korkeammat huoneet kuin ennen. ”Nyt otamme ison kuusen, kun meillä vihdoin on tilaa”, on monikin asiakas todennut ja ottanut kolmimetrisen kuusen.

Toisaalta monet sanovat heti alussa haluavansa kapean kuusen, ettei se veisi niin paljon tilaa. Viljellyt kuuset ovatkin luonnonkuusta kapeampia ja siksi mahtuvat pienempiinkin tiloihin. Tänä vuonna olin tosi iloinen siitä, että elävien kynttilöiden käyttäjälle löytyi sopiva kuusi. Yleensä viljellyt kuuset ovat liian tuuheita, mutta nyt joukossa oli harvahko puu, jota muut asiakkaat vieroksuivat mutta joka oli täydellinen elävien kynttilöiden perinnettä vaalivalle ostajalle. Erityistä iloa koin myös siitä, että vannoutunut serbiankuusen ostaja ihastui meidän kuusiin ja osti sellaisen.

Naiset ovat ehkä hivenen tarkempia siitä, millainen kuusi kotiin hankitaan, mutta toisaalta miehet huomaavat nopeammin sen parhaan kuusen. Kaikille ei kuitenkaan ole selvää, mitä ”hyvä kuusi” tarkoittaa. Joku vuosi sitten myyntipaikalle tuli nuori mies, joka oli saanut vaimoltaan määräyksen ostaa hyvä kuusi. Mies sanoi minulle, ettei hän tiedä, mitä se tarkoittaa. Esittelin erilaisia vaihtoehtoja, mutta lopulta päätösvalta jäi minulle, sillä mies ei edelleenkään tajunnut, mikä niistä olisi paras.

Viiden vuoden aikana en ole kohdannut yhtään hankalaa asiakasta. Kuusiostoksille tulevat ihmiset ovat hyvällä tuulella ja yleensä löytävät sopivan kuusen nopeasti. Aika usein käy niin, että mukaan lähtee se ensimmäinen, jota esittelen. Kiireisimmät lähtevät heti kuusen maksettuaan, mutta monet jäävät juttelemaan maailmanmenosta, kuusenkasvatuksesta tai omista asioistaan. Kohtaamiset ovat lyhyitä mutta merkityksellisiä.

Leipäni on laulun sanoin ”pieninä palasina maailmalla”, mutta olen onnekas, kun saan tehdä monenlaisia hommia. Enää en haaveile kokoaikaisesta kirjoittamisesta, sillä joulukuusten kasvatus ja myynti on tosi mukavaa ja tarjoaa hyvän vastapainon kirjoittamiselle. Nyt joulun jälkeen voin huokaista kuusihommista, mutta kevättalvella otan taas sakset käteen ja menen kuusipellolle, nips, naps!