LÄHDE!

Käsikirjoittamani Lähde sai ensi-iltansa noin vuosi sitten täällä Leivonmäelle, ja seuraavaksi Lähde pulpahtaa Espoossa. Lähteen käsikirjoitus on kuin kasa legopalikoita, joista jokainen esittävä ryhmä voi koota haluamansa kokonaisuuden. En siis voi etukäteen tietää tarkalleen, mitä tuleman pitää, joten kyllä on minunkin lähdettävä Lähdettä katsomaan.

Muistoksi ensi-illasta jäi käsiohjelma ja kiitollinen mieli.

Lisäys 3.4. Eilen olin ensi-illassa, ja täytyy myöntää, että kyllä se oli taas niitä elämän huippuhetkiä, kun sain nähdä oman käsikirjoitukseni päätyneen hyviin käsiin. Ohjaus, näyttelijäntyö, musiikki, valot, lavastus - kaikki niin kohdallaan! Kiitokseni  myös tätä kautta Espoon opistoteatterin upealle porukalle! 










Tässä vielä esittävän teatterin ilmoitustekstiä: 

Espoon Opistoteatteri esittää: LÄHDE! 
Komedia nykyajasta

Käsikirjoitus: Marita Kärkkäinen
Sovitus ja ohjaus: Heikki Häkkä

Rooleissa: Markku Pulkkinen, Satu Prittinen, Kristiina Kulhelm, Marika Warsell, Jenni Tarpila, Tuomo Nurkkala, Eija Harju, Susanna Lamminaho

ESITYKSET Karatalossa (Kotkatie 4, Espoo)
- LA 2.4.2016 klo 17
- SU 3.4.2016 klo 17
- LA 9.4.2016 klo 17

Esityksen kesto noin 1h 50min, sisältää väliajan.

LIPUT 10e / 8e
Käteismaksu

Lisätiedot ja ennakkolippuvaraukset: opistoteatteri@gmail.com

Jos yhteiskunta ahdistaa - LÄHDE!

Onko pakko kirjoittaa?

Kun syksyllä urakoin tilausnäytelmien parissa, koin hyvin paljon kirjoittamisen ja luovuuden iloa, mutta samaan aikaan olin tiukan aikataulun takia melkoisen paineen alla. Lupasin tuolloin itselleni, että keväällä ei sitten tarvitse kirjoittaa riviäkään uutta näytelmää, vaan voin tehdä muuta  mukavaa. Ja sen lupauksen olen pitänyt, joten kirjoitusvälineiden sijasta olen viime aikoina käyttänyt työkaluina lähinnä sukkapuikkoja, sahaa, vasaraa, ruuvinväännintä, höylää, maalipensseliä jne. Minulle ei ole mikään ongelma pitää kirjoittamisesta taukoa, sillä enhän minä missään vaiheessa ole sitä päätoimisesti tehnyt. En myöskään koe, että kirjoittamisvireen tai -taidon ylläpitämiseksi minun pitäisi joka päivä kirjoittaa jotain. (No, tätä blogia voisin tietty päivittää hiukan useammin, ennen kuin viimeinenkin lukija kyllästyy ja kaikkoaa.)

Välillä kävelyllä tai kesken askareiden mielessä häivähtää  jokin ajatus, jonka panen merkille mutta jota en ala sen kummemmin pohtia. Jos se on uuden näytelmäidean elinvoimainen siemen, se alkaa itää, vaikka itse keskityn nikkaroimaan hyllyä ja kutomaan sukkaa.