lauantai 23. heinäkuuta 2016

Mustikkakauppaa



Mustikoita on minun marjastusmaillani tänä vuonna tavallista vähemmän, joten kerään niitä vain omaan käyttöön. He, jotka keräävät myös myyntiin, olkoot tarkkana!  

Kuvitellaan, että Virtanen haluaa mustikoita ja pyytää Korhosta poimimaan niitä sangollisen. Korhonen suostuu, ja hinnaksi sovitaan 50 euroa. Tulossa olevasta rahasta innostuneena Korhonen etsii aamulla kaapista sangon ja poimurin ja pyytää Salmista seurakseen marjametsään. Salminen suostuu ja ehdottaa, että mukaan otetaan myös Mäkinen, jonka maasturilla he voivat mennä metsäautoteitä pitkin kauemmas korpeen.

Myöhään iltapäivällä Korhonen, Salminen ja Mäkinen palaavat metsästä sangot täynnä mustikoita. Korhonen soittaa Virtaselle ja pyytää tätä noutamaan tilaamansa marjat. Virtasta odotellessaan Korhonen keittää kahvit marjastuskavereilleen, ja pian myös naapurin Rantanen liittyy kahvintuoksun houkuttelemana seuraan ja siinä samalla silmäilee Keskisuomalaista. Kun Virtanen saapuu ja marjat ovat vaihtamassa omistajaa, Rantanen muistuttaa, että Korhosen pitää ilmoittaa marjatulot verottajalle.
         – Luonnonvaraisia marjoja saa myydä verotta, Korhonen muistuttaa.
         – Joo, mutta koska olet kerännyt mustikat Virtasen pyynnöstä, kyseessä on työsuhde ja sinun on ilmoitettava tulot verottajalle, Rantanen tulkitsee lehden juttua.
         – Ei kai se voi niin olla, Korhonen ihmettelee.
         – Kyllä täällä lehdessä ihan verohallinnon kaveri niin väittää, Rantanen sanoo. – Luonnonvaraisia marjoja saa myydä verotta, jos ei poimi niitä työsuhteessa, ja työsuhde syntyy jo siitä, että kerää vaikkapa naapurille marjoja hänen pyynnöstään. Jos kyseessä on työsuhde, siitä maksettava raha on palkkaa, josta pitää maksaa verot. Verotta saa myydä marjoja, jos on ensin ne poiminut ja vasta sitten alkaa niitä naapurille kaupitella.
         Tiedosta yllättynyt Korhonen aikoo pitää marjat itsellään, mutta Virtanen vetoaa sopimukseen, eikä suostu lähtemään ilman mustikoita. Lopulta Korhonen taipuu tekemään marjakaupat sovittuun 50 euron hintaan. Kun seteli siirtyy lompakosta toiseen, Salminen kysyy, ostaisiko Virtanen toisenkin sangollisen samaan hintaan. Virtanen suostuu ja maksaa myös Salmiselle 50 euroa sangollisesta mustikoita.
         – Ja niitä ei sitten tarvitse verottajalle ilmoittaa, Rantanen muistuttaa lehden takaa.
         – Yhtä aikaa kerättiin, sama työ tehtiin, mutta vain minä maksan verot ja Salminen saa 50 euroa puhtaana, Korhonen puhisee.
         Nyt myös Mäkinen innostuu tekemään marjakauppaa, ja Virtanenkin olisi halukas ostamaan kolmannen sangollisen mustikoita. Mutta voi! Mäkinen on jo ehtinyt perata ja survoa mustikat. Niistä on tullut siis marjajalosteita, eikä sellaisia saa verovapaasti myydä. Mäkinen on silti valmis myymään mustikat Virtaselle ja tekemään asiaankuuluvan ilmoituksen verottajalle.
         – Kyllä me sen verran pitkästä matkasta nämä mustikat haettiin, että kun vähennän matkakulut, ei verottajalle monta senttiä kerry, mutta onpahan niillä siellä jotain tekemistä, kun tätäkin kauppaa räknäävät. 

         





          

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Keskustelu palautusautomaatilla




















Automaatti: Syötä pohja edellä.

Minä: Kiitos vain muistutuksesta, mutta pohja edellä olen syöttänytkin.  

Automaatti: Syötä viivakoodi ylöspäin nopeuttaaksesi palautusta.

Minä: Mikäs kiire tässä on, kun takanakaan ei ole ketään?

Automaatti: Syötä viivakoodi ylöspäin nopeuttaaksesi palautusta.

Minä: Miksi minun pitäisi käännellä, kun sinulla on tuollainen pyörityssysteemi, jolla löydät kätevästi koodin näkyviisi?

Automaatti: Syötä viivakoodi ylöspäin nopeuttaaksesi palautusta.

Minä: Miten sitä aikaa säästyy, jos minä kulutan aikaa tölkkejä pyörittelemällä?

Automaatti: Syötä pohja edellä.  

Minä: Hah! Tölkki oli sattumalta oikein päin, mutta et voinut kiittää, vaan aloit jankuttaa pohja edellä -syöttämistä aivan kuin en niin jo tekisi.

Automaatti: Syötä viivakoodi ylöspäin nopeuttaaksesi palautusta.

Minä: Onko ehdotuksia, mitä minä niillä säästyneillä sekunneilla tekisin?  

Automaatti: Syötä viivakoodi ylöspäin nopeuttaaksesi palautusta.

Minä: Ensin automaatit veivät ihmisten työt ja nytkö pitäisi ihmisten tehdä automaatin hommat?

Automaatti: Syötä viivakoodi ylöspäin nopeuttaaksesi palautusta.

Minä: Se on nyt niin, että minä syöttelen näitä tölkkejä ja sinä etsit koodit näkyviin.

Automaatti: Syötä viivakoodi ylöspäin nopeuttaaksesi palautusta.

Minä: Eikö sinulla muuta sanomista ole? Etkö voisi vaikka kiittää, että kierrätän? Tai lausu runo!

Automaatti: Syötä viivakoodi ylöspäin nopeuttaaksesi palautusta.

Minä: Sinulla on kiire, minulla ei.

Automaatti: Syötä viivakoodi ylöspäin nopeuttaaksesi palautusta.

Minä: Tässä olikin viimeinen tölkki. Toivottavasti et väsynyt liikaa, kun jouduit itse pyörittelemään koodit näkyviin.

Automaatti: Kuitti.

Minä: Kiitos!