Useampikin opettaja on näinä kauniina kevätpäivinä valitellut, miten hankalaa on saada oppilaat innostumaan koulusta, kun mukavampaa olisi kirmailla pihalla tai istua auringossa. Minulla on tietysti ratkaisu tähänkin ongelmaan: muutettakoon koululakia ja -asetuksia niin, että kukin peruskoulu päättää kevätkauden opetuksensa sinä päivänä, kun kyseistä koulua lähimpänä olevan karjatilan lehmät ja vasikat päästetään ensimmäistä kertaa talven jälkeen ulos.
tiistai 22. toukokuuta 2012
torstai 10. toukokuuta 2012
Ruumiinkulttuuria
Kipuileva ruotoni pakotti minut kääntymään hierojan puoleen. Onneksi omalta paikkakunnalta löytyy erinomainen ammattilainen, joka sekä löytää ongelmat että osaa hoitaa ne kuntoon. Jo kertakäynti tekee ihmeitä, ja maailma näyttää kirkkaammalta. Tosin nyt olin viivytellyt hoitoon hakeutumista niin, että ihan kertakäynnillä en selviä.
Hierojalla käyntiin liittyy jotain noloa. Ei, en tarkoita paljasta ihoa tai vieraan ihmisen kosketusta, vaan jotain kummallista syyllisyyden tunnetta. Kroppa on luotu toimimaan ja kestämään, joten jos se ei toimi eikä kestä, olen tehnyt jotain väärin. Niinhän se on tietysti on, mutta lienee tarpeetonta itseään syytellä. Urheilijat, joiden pitäisi tietää, miten kroppaa käytetään, ovat hierojien käsittelyssä jatkuvasti, miksi ei siis myös kirjoitustyöläinen, joka tähän aikaan vuodesta työskentelee aamusta iltaan ulkotöissä. Syyllisyydentunteeni lienee perua lapsuudesta: "Pipo päähän, ettet vilustu." Lapsenmieleni kai käsitti, että jos omilla toimilla voidaan vaivat ehkäistä, vastaavasti vaivatkin olivat omaa syytä. Jospa pipon lisäksi olisi pitänyt olla myös kaulaliina.
Hierojalla käyntiin liittyy jotain noloa. Ei, en tarkoita paljasta ihoa tai vieraan ihmisen kosketusta, vaan jotain kummallista syyllisyyden tunnetta. Kroppa on luotu toimimaan ja kestämään, joten jos se ei toimi eikä kestä, olen tehnyt jotain väärin. Niinhän se on tietysti on, mutta lienee tarpeetonta itseään syytellä. Urheilijat, joiden pitäisi tietää, miten kroppaa käytetään, ovat hierojien käsittelyssä jatkuvasti, miksi ei siis myös kirjoitustyöläinen, joka tähän aikaan vuodesta työskentelee aamusta iltaan ulkotöissä. Syyllisyydentunteeni lienee perua lapsuudesta: "Pipo päähän, ettet vilustu." Lapsenmieleni kai käsitti, että jos omilla toimilla voidaan vaivat ehkäistä, vastaavasti vaivatkin olivat omaa syytä. Jospa pipon lisäksi olisi pitänyt olla myös kaulaliina.
keskiviikko 2. toukokuuta 2012
Blogeja
Kuten aiemmin kerroin, sain kirsimarialta haasteen esitellä viisi seuraamaani blogia.
Ensimmäiseksi nostan esille entisen opiskelukaverini blogin, jossa Helena runsain ja laadukkain kuvin tuo nähtäväksi arjen kauneutta kodissa, puutarhassa, kesämökillä, luonnossa, matkoilla jne. Kuvia katsellessani olen usein ihmetellyt, miten voikin olla siistiä; ei näy sanomalehtipinoja pöydillä eikä rikkaruohoja puutarhassa. Myös kodin juhlapäiväsisustajana Helena on vastakohtani. Siinä missä minä laitoin pääsiäiseksi ainoastaan pajunkissakimpun pöydälle, Helenan koko koti oli pääsiäiskoristeissa. Kauniin blogin ansioita on myös se, että Helena - toisin kuin minä - päivittää sitä ahkerasti.
Toisella tapaa vastakohtani on Eeva, joka uudehkossa blogissaan kirjoittaa lähinnä kirjallisuudesta. Vastakohtani hän on siinä mielessä, että kun minä kirjoitan lyhyesti ja toteavasti, Eeva kirjoittaa pohdiskelevasti. Minun pohdiskeluni jäävät yleensä pääni sisälle, ja kirjoittamiseni on asioiden tiivistämistä.
Kirjoittamisessa on aina tärkeää löytää itselle sopiva työskentelytapa. Kollegoiden blogeista voi seurata heidän kirjoittamisprosessejaan ja huomata, että ilot ja murheet ovat usein samoja. Bloggaavia kirjoittajia ovat esimerkiksi Maija Haavisto, Marika Laijärvi ja Elina Rouhiainen.
Ja vielä lopuksi yksi keskisuomalainen runoblogi. Vesa katselee maailmaa ja ihmisiä tarkoin silmin ja muotoilee havaintonsa hellänkarheiksi runoiksi.
Viittä blogia pyydettiin, kuusi tuli, ja lisää löytyy internetin syvyyksistä.
Ensimmäiseksi nostan esille entisen opiskelukaverini blogin, jossa Helena runsain ja laadukkain kuvin tuo nähtäväksi arjen kauneutta kodissa, puutarhassa, kesämökillä, luonnossa, matkoilla jne. Kuvia katsellessani olen usein ihmetellyt, miten voikin olla siistiä; ei näy sanomalehtipinoja pöydillä eikä rikkaruohoja puutarhassa. Myös kodin juhlapäiväsisustajana Helena on vastakohtani. Siinä missä minä laitoin pääsiäiseksi ainoastaan pajunkissakimpun pöydälle, Helenan koko koti oli pääsiäiskoristeissa. Kauniin blogin ansioita on myös se, että Helena - toisin kuin minä - päivittää sitä ahkerasti.
Toisella tapaa vastakohtani on Eeva, joka uudehkossa blogissaan kirjoittaa lähinnä kirjallisuudesta. Vastakohtani hän on siinä mielessä, että kun minä kirjoitan lyhyesti ja toteavasti, Eeva kirjoittaa pohdiskelevasti. Minun pohdiskeluni jäävät yleensä pääni sisälle, ja kirjoittamiseni on asioiden tiivistämistä.
Kirjoittamisessa on aina tärkeää löytää itselle sopiva työskentelytapa. Kollegoiden blogeista voi seurata heidän kirjoittamisprosessejaan ja huomata, että ilot ja murheet ovat usein samoja. Bloggaavia kirjoittajia ovat esimerkiksi Maija Haavisto, Marika Laijärvi ja Elina Rouhiainen.
Ja vielä lopuksi yksi keskisuomalainen runoblogi. Vesa katselee maailmaa ja ihmisiä tarkoin silmin ja muotoilee havaintonsa hellänkarheiksi runoiksi.
Viittä blogia pyydettiin, kuusi tuli, ja lisää löytyy internetin syvyyksistä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)