Kiitoksen paikka?

Kangasniemen Alkon kassajonossa seisoo kaksi miestä, tummahiuksinen ja vaalea. Heidän edellään asioi nainen, joka pois lähtiessään toteaa tummahiuksiselle, että tämä on ihan Jari Sillanpään näköinen.
- Kiitos, mies vastaa naiselle.
- Onko tuollaisesta syytä kiittää? vaalea mies ihmettelee, kun nainen on poistunut.
- Hmm... Taidan hakea isomman pullon, mies vastaa.

Ruokapolitiikkakeskustelu

Liekö kuitenkaan Venäjällä valmistettua?

- Ajetaan ihan rappujen eteen, kun on painava ruokakassi.

- Mikäs siellä niin painaa?

- Lasipurkit. Olivat täydentäneet marketin venäläisten herkkujen hyllyä, joten sain taas sitä hyvää hapankaalia.

- Sinäkö edelleen ostat niitä ja tuet venäläisten valloitusretkeä vaikka Wieniin asti?

- Voi kuule, nämä säilykkeet voivat vielä pelastaa meidän hengen. Jos he tulevat tänne pahoissa aikeissa, tutkivat tietysti kellarin, mutta kun löytävät venäläisellä reseptillä tehtyä hapankaalia, tajuvat, että täällähän asuu kunnon ihmisiä.

Postikortteja

Posti on alkuvuoden aikana tuonut minulle tuntemattomilta ihmisiltä kortteja ympäri maailmaa, ja vastaavasti olen itse lähettänyt kortteja Yhdysvaltoihin, Hollantiin, Kiinaan, Ranskaan, Australiaan, Ukrainaan, Venäjälle, Argentiinaan... Ei, minulla ei ole kansainvälistä ystäväpiiriä, vaan korttien lähettelyn syynä on postcrossing. Kyseessä on netissä toimiva palvelu, johon liittymällä pääsee mukaan tällaiseen korttienvaihtoon. Ideana on siis se, että kortteja lähetetään tuntemattomille ihmisille  ja vastaavasti niitä saadaan tuntemattomilta ihmisiltä. Eikä mikään sähköpostikortteja vaan ihan oikeita, joita posti kuljettaa. Omassa profiilissa voi esittää toiveita siitä, millaisia kortteja haluaa saada. Joillakin toiveet ovat hyvinkin tarkkoja, useimmilla onneksi melko väljiä, ja on myös meitä, jotka tykkäämme kortista kuin kortista. Täytyy kyllä myöntää, että elokuvaharrastajana ilahduin erityisen paljon Al Pacino -kortista, jonka sain eräältä Al Pacino -fanilta. Myös kalifornialainen metsäkortti kuuluu suosikkeihini, ja mustavalkoiset kortit ovat aina olleet mieluisia. Mukavia ovat myös ne pienet, persoonalliset viestit, joita korteissa on, ja itsekin kirjoitan aina vastaanottajalle muutakin kuin pelkät terveiset Suomesta.
Toissa viikolla lähetin kortin Ukrainaan. Kortin saatuaan vastaanottaja  lähetti kuittausviestin ja kertoi tunnelmistaan. Kun seuraan Ukrainan uutisia, ajattelen usein häntä, Natalyaa.