maanantai 31. joulukuuta 2012

Sesongin jälkeen

Joulukuusisesonkiin kuuluu puiden kaataminen, pakkaaminen, kuljetus ja myynti. Tänä vuonna sitä  kesti kohdallani seitsemäntoista päivää ilman yhtään vapaapäivää, ja yöunetkin jäivät lyhyiksi ja huonoiksi. Kyllähän sen kesti, mutta heti kun homma oli ohi, iski flunssa ja epätavallinen väsymys. Onneksi sain viettää joulua oman perheen kesken rennosti, ilman turhia paineita. Nyt vuoden viimeisenä päivänä on jo mukava suunnata katse ensi vuoden kuvioihin. Joulukuusista saan hengähtää hetken, ja päällimmäisenä mielessä onkin Teatteri Ilona, jossa aloitamme Pumppuaseman harjoitukset parin viikon päästä. Kuusikaupassa vuoden mittaan tehtävä työ konkretisoituu myyntikauteen joulun alla, teatterissa puolen vuoden työ tulee julki esityksissä. Ehkä tykkään tällaisesta sesonki- tai projektityöstä kuusikauppiaana, harrastajateatteriohjaajana ja erityisesti näytelmäkirjailijana juuri siksi, että kukin homma tuntuu aina uudelta ja merkitykselliseltä. Sihen ei ehdi turtua, kun se jo loppuu, ja sitten ollaan jo seuraavassa hommassa sesongin kynnyksellä.

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Koulu

Kun aikoinaan muutin tänne Leivonmäelle, toimin ensimmäisen vuoden epäpätevänä luokanopettajana Rutalahden koulussa. Ei ollut helppo vuosi, mutta hyvät muistot siitä jäi. Kolmiopettajaista koulua oli vastikään remontoitu ja laajennettu, ja käytössä oli muun muassa hyvät sisäliikuntatilat ja viihtyisä opettajainhuone. Sittemmin koulun nimi on muutettu kylän nimikkolinnun mukaan Koskikaran kouluksi.

Vireällä kylällä toimi tuolloinkin nuorisoseura, jonka suojissa aloitin harrastajateatteriurani, ensin ohjaajana, sittemmin myös käsikirjoittajana. Vaikka olen koko ajan asunut täällä pitäjän toisella laidalla, Rutalahti on se paikka, jonka kautta aikoinaan pääsin sisälle paikallisiin kuvioihin ja missä helpoiten tutustuin uusiin ihmisiin.

Tänä syksynä Koskikaran koulu pompahti ainakin paikallisesti julkisuuteen asbestilöydöksen takia. Kyseessähän on sen verran vakava asia, että oppilaat siirrettiin välittömästi Leivonmäelle, Kurkiauran kouluun. Sekään ei ole suuren suuri laitos, vaan kodikas kyläkoulu Leivonmäen kylän keskustassa. Tilaakin on siellä niin paljon, että parinkymmenen rutalahtelaisten sijoittaminen sinne ei kai tuottanut ongelmia. Joutsan kolmas kyläkoulu sijaitsee Mieskonmäessä. Koska meitä joutsalaisia on vain viitisen tuhatta, kolme kyläkoulua keskustassa sijaitsevan yhtenäiskoulun lisäksi on tietysti paljon. Kun kunnan talous ja varsinkin talousnäkymät ovat mitä ovat, on luonnollista epällä, että vaikka Koskikaran koulun asbestit poistetaan, ei siitä enää koulua tehdä. Paikallislehti löi lisää faktoja pöytään kertomalla tämän päivän numerossaan, kuinka paljon kalliimmaksi yksi Kurkiauran tai Koskikaran koulun oppilas tulee verrattuna Joutsan tai Mieskonmäen oppilaisiin, ja aiemmin on jo uutisoitu, että asbestilöydösten lisäksi koulu on muutenkin kehnossa kunnossa ja vaadittava remontti tulisi kalliimmaksi kuin uuden koulun rakentaminen.

Katselen asioita etäältä ja yritän hahmottaa kokonaisuutta. Minulla ei ole vastauksia siihen, miten Joutsan kouluasiat pitäisi järjestää, mutta lähdetäänpä liikkeelle tästä: Onko meillä varaa sijoittaa vähintään miljoona euroa parinkymmenen oppilaan kouluun? Jos on, niin rakennetaan sitten uusi koulu. Jos ei ole, niin keksitään sitten  jotain muuta. Mutta tehdäänpä niin tai näin, aikuisten ei mielestäni pitäisi lietsoa pienten oppilaiden päähän sitä nurkkakuntaista ajatusta, että se oma kylä ja oma pieni koulu on ainoa hyvä ja turvallinen paikka maailmassa.

tiistai 4. joulukuuta 2012

Sesongin kynnyksellä

Joulukuuset ovat vielä pystyssä, mutta myyntikauden valmistelut ovat parhaillaan menossa. Kauppapaikkojen varaukset, ilmoitukset viidessä (!) eri lehdessä, kuljetusjärjestelyt ynnä  muut puuhat ovat olleet ajankohtaisia viime aikoina. Yksi kuusenmyyjäkin on vielä käsi paketissa!  Olo on ristiriitainen: jollain lailla jännään tulevaa urakkaa, mutta samalla olen innoissani siitä hektisestä parin viikon ruljanssista, jonka kuluessa  kuuset pitäisi saada kaadettua, paketoitua, kuljetettua ja myytyä. Kunhan ei kovin isoa juhannuskokkoa tulisi myymättä jääneistä kuusista, niin sitten voisin tyytyväisin mielin käydä joulua viettämään. Mutta täytyy myöntää, että aina kun joku toivottaa hyvää joulun odotusta, tunnustan odottavani enemmän juhannusta.

Minulta on myös jo kysytty, joko olen tehnyt jouluvalmisteluja. Minun tärkein jouluvalmisteluni on se, että hoidan kuusikaupan  niin hyvin kuin mahdollista, jotta ihmiset saisivat nauttia kauniista ja kestävästä joulukuusesta.  

Ja lopuksi mainospläjäys: Joulukuusiamme on tänä vuonna saatavissa seuraavista paikoista:

Laukaa, Rautian piha 18.-23.12.
Muuramen Teollisuuskylän Yrittäjäntiellä sijaitsevan Ritun puutarhan piha 15.-23.12.
Kangasniemi, Joutsantie, Kukka-Sofian piha 19.-23.12.
Säynätsalo, Saariston Helmessä on pieni määrä kuusia itsepalvelumyynnissä 17.12. alkaen.

Myynti jatkuu siis aatonaattoon saakka, mikäli kuusia riittää. Ja riittääkö niitä, sitä on vaikea mennä sanomaan vielä tässä vaiheessa. Joskus ovat loppuneet kesken, joskus on saatu reilusti juhannuskokkotarpeita.