tiistai 31. tammikuuta 2012

Matkaraportti



Viikko sitten tähän aikaan istuin Brysselissä europarlamentin täysistuntosalissa kuuntelemassa, kun Bill Gates puhui kehitysavun tärkeydestä myös maailmantalouden epävarmoina aikoina. Eipä tule mieleen esitystä, joka olisi tehnyt minuun yhtä suuren vaikutuksen. Se oli selkeä ja huolellisesti rakennettu, ja Gates oli sekä rento että vakuuttava. Minuun ei tee vaikutusta se, että joku on tienannut suunnattoman omaisuuden, vaan vaikutuksen tekee se, että sitä omaisuutta käytetään myös toisten auttamiseen.

Miten ihmeessä minä sinne Brysseliin päädyin? Sattumaa se lähinnä oli. Sinne oli menossa noin 40-henkinen porukka europarlamentaarikko Anneli Jäätteenmäen vieraaksi, mutta viime hetken peruutusten takia yksi ryhmäläistä, kälyni, sai ottaa mukaan ”kenet tahansa”. Kun kutsu tuli, päätös piti tehdä heti, ja minähän tein. Kolmen päivän reissuun kuului vierailut Naton päämajassa ja europarlamentissa, yksi päivä vietettiin vapaamuotoisesti Antwerpenissa. Euroopan komissiossa käynnin jätin muutaman muun ryhmäläisen kanssa väliin, kun yllättäen tarjoutui tilaisuus seurata tuota Gatesin esitystä.

Kaiken kaikkiaan hieno reissu: Järjestelyt oli hoidettu todella hyvin, ja pääosin pohjalaisista koostuva porukka oli mainiota matkaseuraa. Jostain syystä Belgiassa en tuntenut olevani ulkomailla, vaan sekä Bryssel että Antwerpen tuntuivat hyvin kotoisilta, jopa hyvällä tavalla arkisilta. Kaiken kaikkiaan viiteen päivään mahtui seitsemän turvatarkastusta, mikä panee kyllä miettimään, että mikä se tällainen maailma oikein on. Pihaistutusten kukkivia orvokkeja katsellessani olin vähän kade keskieurooppalaisille. Mutta kun ei tälle ilmastolle mitään voi, niin lisään halkoja uuniin ja uskon, että vielä ne kukkivat orvokit meilläkin.




torstai 19. tammikuuta 2012

Muutoksia osa 1

Tiistaina istuin kantakahvilassani Kangasniemellä ja lueskelin sanomalehteä. Kylläpäs Länsi-Savo-lehdessä on paljon Keski-Suomen asioita, minä ajattelin ja käänsin sivua. Hetkinen! Tämähän on Keskisuomalainen!

Muutosvauhti on nykyään nopea. Muistan hyvin, miten Keskisuomalaisen edellisen muutoksen aikaan lehti hehkutti värien käyttöä osastojen erottelussa ja miten ihmiset valittivat pienentyneestä fontista. Nyt on väripalkit poistettu ja fonttia muutettu. Muutokset ovat kuitenkin niin pieniä, että niihin tottuu nopeasti. Lehden ilme on joka tapauksessa jotenkin ilmavampi ja karumpi - aivan kuin Länsi-Savo-lehdessä.

Myös Helsingin Sanomat on uudistunut. Iloitsen siitä, että lauantaina hömppäsivu on poistettu. Olen vanhan liiton ihmisiä ja pidän sanomalehteä niin paljon arvossa, etten soisi sen itse itseään alentavan. Toivottavasti Keskisuomalaisessakin tajuttaisiin, että rikosuutisista kiinnostuneille (keitä he ovat?)  on omat lehtensä, joten maakunnan murhia ja tappoja ei olisi tarpeen käsitellä niin suurin otsikoin ja kuvin pääuutissivulla.

Suuntaus näyttää olevan se, että lehtien toimituksellinen aineisto keskittyy viikonvaihteeseen. Kun maanantaina avaan postilaatikon, luulen, että ainakin toinen sanomalehdistä puuttuu, sillä alkuviikosta lehdet ovat kovin ohkaisia. Tavoitteena lienee, että mikäli joku vielä paperilehteä kaipaa, sitä jaettaisiin vain perjantaista sunnuntaihin, mutta muulloin lehdet luettaisiin verkossa. Itse en ole siihen vielä valmis. Muutosvastarintaisutta siis havaittavissa täällä meidän kulmilla.







lauantai 14. tammikuuta 2012

Mestarimyyjä

Hän tuli paikalle, kun olin ottanut rekistä takin, pukenut sen ylleni ja todennut, että koko oli oikea, malli mukava, väri sopiva, pituus passeli, povitaskukin löytyi.
- Minä otan tämän, minä sanoin, sillä olin ollut liikkeessä jo viitisen minuuttia ja halusin hoitaa takkiasian nopeasti pois päiväjärjestyksestä. 
Myyjä ei ollut kuulevinaan, vaan kehui takin sopivan minulle hyvin. Pituuden puolesta sitä voi pitää sekä pitkien housujen että hameiden kanssa. Ja miten hyvin väri sopiikaan hiusteni väriin.
- Joo, minä otan tämän.
Jälkeenpäin mietin, olisiko pitänyt harkita pitempään, kuunnella kehuja, epäröidä, miettiä, harkita, antaa myyjälle mahdollisuus ensin näyttää osaamistaan ja sitten onnistua. Mutta hyvä hän oli, sen huomasin, vaikka ei vauhdissani ihan pysynytkään.

keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Ei ja kyllä

Äskettäin sain tarjouksen pienestä projektiluontoisesta työtehtävästä, joka yleisen käsityksen mukaan liittyy kiinteästi omaan alaani (kirjoittamiseen) mutta joka omasta mielestäni vain sivuaa sitä. Vielä jokunen vuosi sitten olisin ottanut tehtävän vastaan vain siksi, etten olisi uskaltanut sanoa ei. Ja kyse on nimenomaan uskaltamisesta! Nyt kieltäydyin välittömästi ja ehdotin hommaan mielestäni sopivampaa henkilöä. Kun vertaan meneillään olevaa näytelmänkirjoitusprosessia ja tarjottua tehtävää, tajuan eron. Jälkimmäinen olisi tarkoittanut ryhmätöitä, kokouksia, aikatauluja, suorituspaineita ja minimaalisesti omaa kirjoittamista, joten olisin siirtynyt sitku-vaiheeseen: sitku tämä homma on valmis, pääsen taas kirjoittamaan omaa. Näytelmää kirjoittaessani sen sijaan elän tiukasti tässä hetkessä, vuoroin haahuillen metsässä, vuoroin kirjoittaen aamusta iltaan sen mukaan kuin mukavalta tuntuu. Elämän täyttää kirjoittamisen ilo ja merkityksen tunne. Tälle mahdollisuudelle sanon kyllä!

lauantai 7. tammikuuta 2012

Kuusikaupan jälkeen



Yleensä joulukuusikauppa on nihkeämpää, jos ei ole kunnon hankia ja pakkaskeliä, mutta me voimme olla tyytyväisiä, sillä ensi kesän juhannuskokkoon ei tarvinnut kovin monta kuusta myyntikauden jälkeen tuoda. Iloitsen myös siitä, että asiakkailta tuli hyvää palautetta edellisjoulun kuusista, vaikka silloin kova pakkanen aiheutti monissa kodeissa omat ongelmansa kuusten hoidossa. Itsenäisyyspäivästä alkaen teimme jälleen pitkiä päiviä, usein iltapimeällä otsalamppujen valossa, kun lyhyessä päivänvalossa ei kaikkea ehdi. Myyntiaikana pidin kaupan auki 10-11 tuntia päivässä, mutta viikonhan se vain kesti, joten ei ottanut koville. Miten ihmeessä jaksavat ne yrittäjät, jotka tekevät pitkiä päiviä ja viikkoja vuodesta toiseen! Varsinainen kuntokuurihan tämä myyntikausi on, sillä kyllä niitä kuusia on aika monta kertaa nosteltava ja siirreltävä, ennen kuin lopulta sen asiakkaan autoon asettelen.

Oma joulu meni tietysti palautumiseen, ja välipäivinä oli arvioitava opiskelijoiden tehtäviä, joita aina loppuvuodesta tulee lähes ruuhkaksi asti. Jossain takaraivossa jyskytti, että 2. tammikuuta jatkan näytelmän kirjoittamista, ja kas! niin myös tein. Vaikka minulla on monia mukavia, tärkeitä ja itselleni merkityksellisiä hommia, kirjoittamista ei ylitä mikään.