tiistai 26. huhtikuuta 2011

Ajankuva

"Henriikka sanoi olevansa erilaisuuden tuoman rikkauden puolestapuhuja eikä voinut sietää itsestään poikkeavia ihmisiä. Hän sanoi olevansa aina avoin uusille ajatuksille, muttei ollut muuttanut ainuttakaan mielipidettään sitten 90-luvun puolivälin. Hän sanoi olevansa pienten, tavallisten ihmisten asialla ja halveksui pienten, tavallisten ihmisten elämää ja mieltymyksiä." (Turkka Hautala, Paluu)

Henriikoita on muuallakin kuin Turkka Hautalan romaanissa. Henriikoita on kaikkialla, jopa siellä, missä päätetään pienten, tavallisten ihmisten asioista. 

lauantai 16. huhtikuuta 2011

Nauran, jotta en itkisi

Otsikon ajatuksella olen joskus perustellut sitä, että  kirjoitan juuri komedioita. Ihmisen ahneus, vallanhimo, kateus, rakkauden puute ym. aiheet ovat niin vakavia, että yhtä lailla voisin kirjoittaa niistä tragedioita. Ehkä se tapa katsoa maailmaa, että tuppaan näkemään vakavatkin asiat koomisessa valossa.
Niin kuin tämä meidän rakkaan kuntamme paikallispolitiikka. (Tässä välissä huokaisen raskaasti.)  Aikani paikallislehtemme keskustelupalstaa luettuani rykäisin männä viikolla sinne oman kommenttini:

Montako joutsalaista tarvitaan vaihtamaan lamppu?
Kolme.
Yksi vaihtaa lamppua, toinen heiluttaa tikkaita ja kolmas laatii rikosilmoitusta.

Tälläista meillä, entä teillä?

torstai 14. huhtikuuta 2011

Maalla on mukavaa?

Tänään Ylen ykkösellä Tuomas Enbusken keskusteluohjelmassa  Tuukka Temonen kertoi kokemuksistaan kunnallispoliitikassa  sanomalla, että se "hirveintä, missä olen ikinä ollut, ylivoimaisesti". Temonen kertoi luulleensa, ettää kunnallispolitiikassa ajetaan kunnan etua, mutta sittemmin hän on huomannut, että pienessä kunnassa on vakiintuneet käytännöt ja runsaasti yksityisiä intressejä, joiden puolesta päättäjät toimivat.

Temonen osui naulankantaan, mutta luulen, että päättäjien yksityiset intressit vaikuttavat kunnallispolitiikassa myös isommissa kunnissa ja kaunpungeissa. 

keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Kuka, mitä, häh?


Lastemme jossain satukirjassa oli nukke (tai paperinukke, en muista, enkä viitsi lähteä etsimään) nimeltään Jukka Kuoppamäki. Minua tietysti nauratti, mutta lapset eivät ymmärtäneet, mikä siinä oli niin hauskaa. Hehän eivät tietenkään tienneet, kuka on Jukka Kuoppamäki. (Tietävätköhän vieläkään?)

Kirjastossa oli myynnissä vanhoja Ydin-lehtiä. Lehtien välissä kotiin tuli Suomen rauhanliiton paperille käsin kirjoitettu, kirjastolle osoitettu kirje, jonka oli allekirjoittanut lääkäri, tj. (Suomen rauhanliiton toiminnanjohtaja?) Ilkka Taipale. Kun luin kirjeen 40-vuotiaalle ystävälleni ja hehkutin allekirjoittajaa, hän katsoi minua hiukan kummeksuen, ja minun piti selittää, kuka se semmoinen Ilkka Taipale on.

Ostin kirpparilta elokuvan Gentleman’s Agreement. Tunnustin keski-ikäiselle naismyyjälle, että ostin leffan, koska siinä on pääosassa Gregory Peck. Myyjä totesi, ettei hän katso elokuvia eikä siis tiedä mainitsemaani näyttelijää.

Yhtä lailla voisin luetella tilanteita, joissa olen huomannut, että toiselle itsestään selvä asia on minulle aivan outo. Vain näennäisesti me kaikki elämme samassa maailmassa, sillä oikeasti jokainen näkee, kokee ja luo aivan erilaisen maailman kuin joku toinen. Ajattelepa mitä tahansa sanaa, asioista ja ilmiöistä nyt puhumattakaan, niin jokaisella on siitä aivan erilaiset kokemukset ja mielikuvat. Että tämmöinen lähtökohta yhteiselolle ja dialogille.

maanantai 4. huhtikuuta 2011

Ihmisarvosta on kyse

Euroopan unionin perusoikeuskirjan mukaan ”jokaisella on oikeus siihen, että hänen yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiaan ja viestejään kunnioitetaan.”

Jokaisella!

Siis myös heillä, jotka eivät tätä oikeuttaan käytä, vaan tuovat häpeilemättä kaiken julki.

Omalta osaltani kunnioitan tätä perusoikeutta sillä, etten euroilla enkä netissä hiirenklikkauksilla tue niitä tahoja, jotka kohtelevat ihmisiä epäkunnioittavasti.