sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Loistava ulkoilusää




 Tänään oli niin tuulista, että sulan maan aikana olisin pysynyt sisällä. Luotin kuitenkin roudan pitävän nyt puut pystyssä ja kävin pariin otteeseen ulkoilemassa. Aamulla lähinnä seisoskelin aukealla pellolla katsomassa, kuuntelemassa ja tuntemassa tuulen voimaa. Oli mahtavaa seurata, kun tuuli pöllytti lunta, ja kun tuulenpyörre tuli vasten kasvoja, hengitys salpautui hetkeksi. Iltapäivällä kävin kävelemässä viiden kilometrin lenkin tietä pitkin. Aukeimmilla pätkillä sain taas tuntea tuulen voiman, välillä metsä suojasi puhurilta. Loistava ulkoilusää!

Tuuli, tuisku, pyry, räntä, sade, vihmonta… hyviä syitä lähteä ulos. Toki nautin kauniistakin päivistä ja tyynistä ilmoista, mutta jotain kiehtovaa ja houkuttelevaa noissa kurjina pidetyissä säätiloissa on. Täällä on onneksi sen verran harvoin vastaantulijoita, ettei kukaan pääse voivottelemaan ”huonossa” säässä ulkoilua, vaan saan ihan rauhassa nauttia kävelystä kaikenlaisilla keleillä.

Ukkosella on viisainta pysytellä sisätiloissa, mutta muuten sään ei pitäisi liiemmin rajoittaa ulkoilua. Itselläni pakkasraja on noin -25 astetta, ja kesähelteillä liikun oikeastaan vain lakkasoilla ja marjametsissä. Kirjoissa ja elokuvissa tuulilla, sateilla ja myrskyillä on symbolista merkitystä. Minulle ne ovat meteorologisia ilmiöitä, mutta voisin selittää niiden viehätystä sillä, että on mukava kulkea vastatuuleen ja silti päästä perille.

 


maanantai 2. helmikuuta 2015

Riskillä mentiin

Vuoden ensimmäinen kuukausi mennä humpsahti kirjoittamisen merkeissä, ja tuloksena on uusi käsikirjoitus Lähde. Sen tulee tulee kantaesittämään meidän paikallinen viihdekuoro Karpalot. Karpalot on minulle aiemmilta vuosilta tuttu yhteistyökumppani, sillä olen tehnyt parikin käsikirjoitusta kuoron konserttiin. Niissä produktioissa (Lähellesi, 2004, Leikisti, 2009) olen sekä valinnut musiikin että kirjoittanut draamalliset osuudet, semmoista musiikkiteatteria siis, jos määritellä pitää. Nyt toimin hiukan toisella tavalla kirjoittamalla muiden valitseman musiikin eli Karpaloiden ohjelmistoon kuuluvien kappaleiden pohjalta.

Sain hyvissä ajoin syksyllä listan kappaleista ja kuvittelin, että äkkiähän niistä jotain tarinaa keksii. Ei se ollutkaan niin helppoa, sillä jostain syystä kyseiset kappaleet eivät minua liiemmin innostaneet. Vaikka kuinka niitä kuuntelin, mieleni teki vetäytyä koko hankkeesta. En kuitenkaan halunnut antaa periksi, vaan lueskelin laulujen sanoja uudelleen ja uudelleen löytääkseni sieltä jotain inspiroivaa. En halunnut toistaa draamaosuudessa laulun tarinaa, vaan etsiä jotain muuta yhteyttä. Kaikenlaisia ideoita ja hataria ajatuksia alkoikin viritä, mutta yhtään sanaa en kirjoittanut. Sitten alkoivatkin jo joulukuusikiireet.

Mitään tarkkaa aikarajaa kirjoittamiselle ei tilaaja ollut määrännyt, mutta itse sanoin jo syksyllä, että eiköhän se ole valmis, kun kuoroharjoitukset tammikuussa alkavat. Kun joulukuu oli jo yli puolenvälin, en  ollut vielä saanut aikaan muuta kuin joukon ideantynkiä ja aihelmia. Mitä tein? Laitoin tilaajalle tekstiviestinä väliaikatietoja, joiden mukaan kässäri on hyvällä mallilla ja kohta puoliin valmis! 

Jälkeenpäin ajateltuna tuo viesti oli tietysti uhkarohkea veto, mutta  kaipa minä itseäni sen verran tunnen, että tiedän, milloin tarinat ovat tulollaan. Eipä siinä sitten muuta tarvittu kuin joulukuusikauden jälkeen pari päivää joutenoloa ja runsaasti kävelyä, niin johan alkoi tarinaa tulla. Vaikka alkutalvesta manasin, että piti tämmöiseenkin taas lupautua, niin nyt olin taas täynnä kirjoittamisen iloa. En voi liikaa kehua kävelyn merkitystä kirjoittamisprosessille. Kun aamulla lähdin kävelylle, sanoin, että käyn hakemassa yhden tarinan, ja aina minä sellaisen myös mukanani toin. Työ valmistui ajallaan ja sai tilaajataholta runsaasti kiitosta, joten olen siitäkin syystä tyytyväinen ja hyvillä mielin.

Lähde koostuu itsenäisistä dialogeista ja yhdestä monologista. Karpaloiden versiossa niitä on yhteensä yhdeksän, lopulliseen versioon niitä tuli kaksitoista. Jokaisessa dialogissa toisena osapuolena on toimittaja, terapeutti tai pankinjohtaja, jotka työnsä puolesta kohtaavat erilaisia ihmisiä eri elämäntilanteissa. Näytelmän nimi Lähde voi tarkoittaa erilaisia lähteitä, mutta sen voi ymmärtää myös käskymuodoksi lähteä-verbistä.

Karpalot ovat aloittaneet Anu Rankilan ohjauksessa Lähteen harjoitukset. En  puutu niihin, vaan suuntaan omat ajatukseni seuraavaan näytelmään. Mutta ihan ensin käyn kävelemässä.