Kun Pumppuasema-näytelmäni valmistui, sain vaihtaa toisenlaisiin työvälineisiin; läppärin tilalle tulivat moottorisaha ja halkaisukone. Puiden katkominen, halkaisu ja pinoaminen on minulle hyvinkin mieluista hommaa, sillä tiiviin kirjoittamisperiodin jälkeen ruumiillinen työ auttaa pääsemään irti valmistuneesta kässäristä ja tekee tilaa uusille ideoille. Saunaa ja tupaa ei voi lämmittää, ellei välillä tee klapeja. Samalla tavalla kirjoittaminen edellyttää, että välillä on mielen varastoja täydennettävä. Yksinkertaiset, arkiset askareet ovat siihen tarkoitukseen omiaan. Pinoja kootessani en mieti lainkaan, mistä seuraavaksi kirjoittaisin, mutta en pane vastaan, vaikka jokin idea mieleen putkahtaisi. Itse asiassa yksi kiinnostava päähenkilö tuli joku päivä sitten mieleeni. En mieti häntä kovin tietoisesti, mutta näen mielessäni ensimmäisen kohtauksen... siitä se alkaa.
PS. Sain kirsimarialta mukavan haasteen, johon palaan lähiaikoina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti