Viikonlopun aikana Radio Suomessa on useassakin ohjelmassa muisteltu Irwin Goodmania ja soitettu hänen musiikkiaan. Itse en ole koskaan Irwiniä fanittanut, mutta kerran sentään tavannut. Se tapahtui 1970-luvun lopulla, jolloin kävin opiskelujen ohessa viikonlopputöissä erään lomakylän vastaanottovirkailijana. Olin saanut paikan, kun sinne tuli päälliköksi edellisestä työpaikastani tuttu nainen, joka tarjosi hommia minullekin. Hänen poikaystävänsä, Pekka, oli töissä samassa paikassa ja muiden töiden ohella hoiteli vastaanottoa viikolla. Kun eräänä perjantaina aloitin työvuoroni, Pekalla oli minulle tärkeä homma: ravintolassa esiintynyt Irwin oli asustellut lomakylässä jo useita paiviä ja tehnyt hirveän ison puhelinlaskun. Minun tehtävänä olisi nyt saada Irwin maksamaan puhelunsa. Mikäs siinä, onhan ne laskut hoidettava, minä ajattelin, varsinkin kun Pekalla tuntui olevan kova hätä siitä laskusta.
Kun Irwin tuli vastaanottoon, Pekka vetäytyi taaemmas. Esitin puhelinlaskun Irwinille ja pyysin, että hän maksaisi sen ennen lähtöään. Irwin ei kaivanut lompakkoaan vaan selvästi närkästyneen ihmetteli sanojani ja kertoi, ettei hänen ole missään muuallakaan tarvinnut maksaa puhelinlaskuja. Ja juuri kun olin sanomassa, että kyllä se nyt on vain maksettava, Pekka astui esiin, siirsi minut sivuun ja sanoi Irwinille, että tietenkään sitä puhelinlaskua ei tarvitse maksaa. Taisi vielä pahoitella, että minä olin sellaista edes esittänyt.
Irwin varmaan luuli, että olin tehnyt virheen, mutta kyllä sen virheen teki ihan joku muu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti