Kesäkuuta kotona ja Prahassa

Sain kun sainkin kylvöt ja istutukset kasvimaalla ja -huoneessa tehtyä just sopivaa aikaan, sillä esimerkiksi avomaankurkku nousi taimelle hyvin nopeasti. Seuraava haaste oli viime viikon matka Prahaan. Kasvimaa, kesäkurpitsat ja kurkkupenkki kyllä pärjäävät harson alla, mutta entäpä kasvihuone? Nyt oli pakko luottaa sääennustuksiin ja sulkea ovi matkan ajaksi, sillä Suomeen odotettiin koleaa keliä. Tietysti oli riski, että säätyyppi muuttuu ja kasvihuoneesta tulee päivisin taimet polttava pätsi. Onneksi niin ei käynyt, vaan viime yönä matkalta palatessamme kasvihuone oli  lähes siinä kunnossa kuin lähtiessämme. Toinen kasvihuonekurkun taimi oli kuollut, todenäköisesti kuivunut, mutta toinen oli virkeänä, ja samoin kukoistivat tomaatintaimet. Kaikkien kasvu oli ollut vähäistä, mutta rukolan toinen kylvös oli noussut taimelle.

Matkalla en seurannut lainkaan kotimaan tapahtumia, vaan keskityin nauttimaan Prahan ilmapiiristä, joka oli hyvin kodikas, rento ja inspiroiva. Puheet siitä, että prahalaiset lukevat paljon kirjoja, pitää kyllä paikkansa. Esimerkissä  metrossa huomattavan moni käytti matka-ajan lukemiseen. Käynti Franz Kafka -museossa oli itselleni hyvin tärkeä ja liikuttavakin.

Entä meillä Suomessa? Kun palasin kotimaan uutisten pariin, sain tietää, että "Jyväskylän yliopisto suunnittelee kirjallisuuden oppiaineen koulutusvastuusta ja pääainestatuksesta luopumista. Tieto ehdotuksesta annettiin henkilökunnalle puolitoista vuorokautta ennen infotilaisuutta, eikä sille ole esitetty selkeitä perusteita. Seurauksena olisi, että kirjallisuuteen ei oteta enää uusia pääaineopiskelijoita vuodesta 2017 alkaen. Hallitus päättää asiasta 14.6." 

Hesarin mukaan lopullinen päätös syntyy vasta syksyllä. En väitä, että pitäisi opiskella kirjallisuutta voidakseen lukea kirjoja, mutta kirjallisuuden kuten minkä tahansa oppiaineen asema yliopistossa kertoo sen saamasta arvostuksesta, mikä puolestaan heijastuu koko yhteiskuntaan ja sen ilmapiiriin. Toivottavasti yliopiston hallituksella on viisautta lopullisesti luopua moisista aikeista - ihan vain sivistyksen ja humanismin takia.