Mustikkakauppaa

Mustikoita on minun marjastusmaillani tänä vuonna tavallista vähemmän, joten kerään niitä vain omaan käyttöön. He, jotka keräävät myös myyntiin, olkoot tarkkana!  

Kuvitellaan, että Virtanen haluaa mustikoita ja pyytää Korhosta poimimaan niitä sangollisen. Korhonen suostuu, ja hinnaksi sovitaan 50 euroa. Tulossa olevasta rahasta innostuneena Korhonen etsii aamulla kaapista sangon ja poimurin ja pyytää Salmista seurakseen marjametsään. Salminen suostuu ja ehdottaa, että mukaan otetaan myös Mäkinen, jonka maasturilla he voivat mennä metsäautoteitä pitkin kauemmas korpeen.

Myöhään iltapäivällä Korhonen, Salminen ja Mäkinen palaavat metsästä sangot täynnä mustikoita. Korhonen soittaa Virtaselle ja pyytää tätä noutamaan tilaamansa marjat. Virtasta odotellessaan Korhonen keittää kahvit marjastuskavereilleen, ja pian myös naapurin Rantanen liittyy kahvintuoksun houkuttelemana seuraan ja siinä samalla silmäilee Keskisuomalaista. Kun Virtanen saapuu ja marjat ovat vaihtamassa omistajaa, Rantanen muistuttaa, että Korhosen pitää ilmoittaa marjatulot verottajalle.

         – Luonnonvaraisia marjoja saa myydä verotta, Korhonen muistuttaa.

         – Joo, mutta koska olet kerännyt mustikat Virtasen pyynnöstä, kyseessä on työsuhde ja sinun on ilmoitettava tulot verottajalle, Rantanen tulkitsee lehden juttua.

         – Ei kai se voi niin olla, Korhonen ihmettelee.

         – Kyllä täällä lehdessä ihan verohallinnon kaveri niin väittää, Rantanen sanoo. – Luonnonvaraisia marjoja saa myydä verotta, jos ei poimi niitä työsuhteessa, ja työsuhde syntyy jo siitä, että kerää vaikkapa naapurille marjoja hänen pyynnöstään. Jos kyseessä on työsuhde, siitä maksettava raha on palkkaa, josta pitää maksaa verot. Verotta saa myydä marjoja, jos on ensin ne poiminut ja vasta sitten alkaa niitä naapurille kaupitella.

         Tiedosta yllättynyt Korhonen aikoo pitää marjat itsellään, mutta Virtanen vetoaa sopimukseen, eikä suostu lähtemään ilman mustikoita. Lopulta Korhonen taipuu tekemään marjakaupat sovittuun 50 euron hintaan. Kun seteli siirtyy lompakosta toiseen, Salminen kysyy, ostaisiko Virtanen toisenkin sangollisen samaan hintaan. Virtanen suostuu ja maksaa myös Salmiselle 50 euroa sangollisesta mustikoita.

         – Ja niitä ei sitten tarvitse verottajalle ilmoittaa, Rantanen muistuttaa lehden takaa.

         – Yhtä aikaa kerättiin, sama työ tehtiin, mutta vain minä maksan verot ja Salminen saa 50 euroa puhtaana, Korhonen puhisee.

         Nyt myös Mäkinen innostuu tekemään marjakauppaa, ja Virtanenkin olisi halukas ostamaan kolmannen sangollisen mustikoita. Mutta voi! Mäkinen on jo ehtinyt perata ja survoa mustikat. Niistä on tullut siis marjajalosteita, eikä sellaisia saa verovapaasti myydä. Mäkinen on silti valmis myymään mustikat Virtaselle ja tekemään asiaankuuluvan ilmoituksen verottajalle.

         – Kyllä me sen verran pitkästä matkasta nämä mustikat haettiin, että kun vähennän matkakulut, ei verottajalle monta senttiä kerry, mutta onpahan niillä siellä jotain tekemistä, kun tätäkin kauppaa räknäävät.