Luulin pitkään, että kirjoja voi vain kerätä, haalia, hankkia ja omistaa mutta että luopuminen niistä olisi mahdotonta. Ei pidä paikkaansa. Kirjoista luopuminen on hyvin helppoa ja tuottaa samanlaisen vapautumisen ja ilon tunteen kuin luopuminen vanhasta talvitakista.
En ole heittänyt koskaan kirjoja paperinkeräykseen, sen sijaan lukuisia kirjoja olen vienyt ulkovarastoon. Kosteuden ja lämpötilan vaihtelut ovat tietysti suuret, mutta en ole huomannut kirjojen niistä kärsineen. Tosin sinne aitanvintille joutuvat vain oppikirjat, kirjakerhon tuotteet ja muut vähemmän ”arvokkaat” opukset, joiden hyvinvointi ei ole minulle erityisen tärkeää. Kirja ei mielestäni esineenä ole niin pyhä, etteikö sitä voisi kohdella arkisesti ja käytännöllisesti, mutta onkohan se ulkovarasto jo hiukan liikaa?
11 kommenttia:
doseombHeippa, Marita! Kirjoja voi myös kierrättää. Niitä voi viedä divareihin, kierrätyskeskukseen, kirpparille. Näin joku toinenkin saa niistä iloa. Divareissa niitä voi vaihtaa itseä kiinnostaviin opuksiin. Toki saat vähemmän tilalle määrällisesti, mutta laatu voi olla parempaa. Tosin voipi olla niin, että kirjakerhon kirjoja ei divareihin enää huolita, mutta itse ainakin nautin divarin ihmeellisestä maailmasta. Toinen toistaan ihanampia opuksia vieri vieressä - ja kohtuuhinnalla! Divareista voi tehdä todellisia kirjalöytöjä, kuten vuosisadan alun upeita nahkaselkämyksisiä teoksia pilkkahintaan, venäläisen kirjallisuuden klassikoita jne. Ja ne kaikki voit saada "ilmaiseksi" vaihtamalla muutaman sinulle tarpeettomaksi käyneen kirjan pois. P.S. Olen kyllä itsekin vienyt vanhat oppikirjat kylmään vinttiin, ja ihmetellyt, mitä niille pitäisi tehdä. ;-) T Lienuska/Kam
Hei, Lienuska! Kirppareilta ja divareista minäkin useimmat kirjani hankin, mutta hyvin vähän olen sinne vienyt. Kirjoista luopuminen ei minulle ole niin helppoa kuin aiemmin väitin ja toistaiseksi on ollut tilaa säilytellä niitäkin kirjoja, joista en erityisemmin välitä. Kirppareilta saa jopa ilmaiseksi kirjoja, joten silloin tulee kyllä hankittua aika kevein perustein teoksia, jotka jäävätkin lukematta.
Yksi tapa antaa kirjoja muiden luettavaksi on bookcrossing. Siinä periaatteena on, että kirja vapautetaan eli jätetään esim. jonnekin yleiselle paikalle jonkun muun otettavaksi. Jos kirjan rekisteröi bookcrossing-sivustolla ja sen talteenottajat ilmoittavat kirjan vaiheista, kirjan kulkua voi netin kautta seurata. Itse vapautin vastikään yhden kirjan. Täytyy käydä joku päivä katsomassa, onko sitä kukaan huolinut vai vieläkö se nököttää erään kahvilan ikkunalaudalla.
dinglJuu, bookcrossing on yksi vaihtoehto. Ei vain oikein toimi Jurvassa, eikä välttämättä Lappeenrannassakaan. Ehkäpä yliopiston alueella, rautatieasemalla tms. Vaikeaa on minullekin aina ollut kirjoista luopuminen, mutta sydän verellä siihen on joskus antauduttava, koska muuten pitäisi olla lisää neliöitä. Olen kyllä sillä silmällä katsellut makkaria, että josko jonkun hyllyn vielä saisi mahtumaan. Meilläkin maalla on tilaa vaikka hur mycket, mutta sinnekään ei voi kaikkea raahata. Unelmissani näen oikein ison huoneen, kaikki seinät täynnä kirjoja, pehmoinen tuoli, hyvä lamppu ja lämmin shaali ympärillä. Ja villasukat jaloissa! Sit vain sukeltamaan vaikka Dostojevskin maailmaan! - Kieltämättä kirjasta luopuminen on kuin antaisi raiskata itsensä.......Rajusti sanottu?? T Lienuska
Ja aivan kuin ei kirjoissa olisi tarpeeksi, olen alkanut kirppareilta kerätä elokuvia, VHS:t vievät aika paljon tilaa...
Sama tauti on alkanut vaivata meikäläistäkin T Lienuska
Minä olen vissiin sitten jo tarpeeksi tai liian vanha, mutta pari vuotta sitten iski luopumisvimma. Ensin lähti suuri määrä erilaisia kaiken varalta säästettyjä maatalous- ja hevostyökaluja, sitten lähti kunnostusta odottavia huonekaluja ja lopulta puolet kirjoista. Kaikki pääsivät hyviin, tarvitseviin koteihin. Hyödyllisiksi perheenjäseniksi.
Sen jälkeen lähes kaikki ostetut kirjat ja DVD:t ovat menneet tuttaville luettavaksi ja kiertoon. Harvat ja valitut saavat jäädä ja syrjäyttävät tullessaan mielellään kaksi vanhaa.
Kuulostaa tosi hyvältä, haluaisin toimia juuri noin. Tosin en taida olla vielä valmis. Kirjojen kertymiselle olen laittanut stopin, mutta elokuvia kerään sitäkin innokkaammin. Parasta olisi "kerätä" vain eläviä näytelmä- ja musiikkiesityksiä ja taidenäyttelyitä:)
Elokuvista on muodostunut pieni ongelma minullekin.
VHS:ä en ole koskaan harrastanut, mutta DVD:t ovat kasautumassa. Jos haluat, voisin tuoda kirjoittajapiiriin sekä sellaisia, joista olen valmis kokonaan luopumaan että lainaksi (Kurosawan Kulkukoira, Ikiru ja Köyhän pikajuna sekä Andrei Rublev, La Srada, Hours, Ariel, Kaunis mieli, Brokeback Mountain, Minun Afrikkani, Good by Lenin!, Satyricon, Mamma Mia!) Lea-Elina
Sopii oikein hyvin. Noista mainitsemistasi minua kiinnostavat Kurosawan Kulkukoira, Ikiru ja Köyhän pikajuna sekä Andrei Rublev, La Srada, Good by Lenin!, Satyricon, Mamma Mia! Loput on itselläni tai en kaipaa toista katselukertaa.
Huomasitteko? Juuri kun olen puhunut luopumisen ihanuudesta, hihkaisen riemusta, kun joku tarjoaa leffoja.
mutta nämä kun palautat, jäljelle jää se tärkein
Lähetä kommentti