Ihmisten oikeutettu pillastuminen hallituksen päätöksestä nostaa eläkeikää kertoo paljon myös siitä, että työelämässä on jotain pahasti vialla, kun niin monet eivät jaksa edes kuuteenkymmeneen ikävuoteen. Päätös herättää myös kysymään, millainen kuva yhteiskunnasta syntyy lapsille ja nuorille, kun he tajuvat, että yhteiskunta odottaa heiltä vain nopeaa valmistumista ja pitkää työuraa?
Tiedän olevani etuoikeutettu, kun voin tehdä työtä, jota en edes koe työksi vaan kirjoittaminen on enemmänkin tapa elää, tapa katsella tätä maailmaa. Tiedän myös, että minä tahansa hetkenä kuolema tai sairastuminen voi päättää kirjoittamisen, ennen kuin minkään valtakunnan eläkeikäraja ylittyy, mutta sitä on turha murehtia. Joku vuosi sitten luonani kävi Tilastokeskuksen haastattelija, joka esitti varsin runsaan määrän elämääni koskevia kysymyksiä. Mieleen on jäänyt kysymys siitä, minkä ikäisenä haluaisin jäädä eläkkeelle. Minun ei kauan tarvinnut vastausta miettiä, sillä näytelmäkirjailijana en haluaisi jäädä koskaan eläkkeelle vaan haluaisin kirjoittaa loppuun asti. Tilastokeskus ei sellaista vaihtoehtoa tuntenut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti