Koko talven kestänyt harjoittelukausi on päättymässä - tänään on ohjaamani teatteriryhmän ensi-ilta. Jännitän tietysti aika lailla, se kuuluu asiaan, mutta samalla olen luottavaisin mielin; näyttelijöillä, kuiskaajalla ja äänen- ja valojenhoitajalla on homma hallussa. Jännityksen lisäksi tunnen haikeutta, luopumisen kipeyttä.
Teatteri on leikkiä ja nimenomaan yhdessä leikkimistä. Kokonaisuus on ohjaajan vastuulla, mutta jokainen ryhmän jäsenen toimii sitä paremmin, mitä enemmän hän uskaltaa ja osaa tuoda omia ideoitaan ja ajatuksiaan esiin. Luova ilmapiiri ilman epäonnistumisen pelkoa on hyvä lähtökohta teatterin tekemiselle.
Harjoituskaudella näyttelijät toimivat minun katseeni alla, mutta nyt heidän on syytä unohtaa minut kokonaan ja ottaa mukaan uudet leikkijät - katsojat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti