Muistan lapsuuteni ja nuoruuteni varrelta kolme erilaista ammattiin liittyvää haavetta. Noin kymmenvuotiaana ajattelin, että kirjailijan työ olisi se kaikkein ihanin ammatti. Tosin olin varma, ettei minusta voisi kirjailijaa tulla, sillä koin olevani liian tavallinen niin erikoiseen työhön. Muutamia vuosia myöhemmin haaveilin omasta pienestä hotellista, sillä olin ihastunut nuortenkirjaan, jonka sankaritar työskenteli hotellissa. (Myöhemmmin neljä kesää hotellitöissä antoivat minulle hiukan realistisemman kuvan alasta, johon kuuluu muutakin kuin kukka-astetelmien tekoa aamiassalin pöydälle.) Joskus yläasteikäisenä luin lehtiartikkelin rajavartiomiesten elämästä. Kuvaus kymmenien kilometrien päivittäisistä hiihtomatkoista ja yöpymisistä rajakämpissä teki minuun suuren vaikutuksen - siinäpä vasta ihana ammatti!
Ehkäpä ammatti kannattaa valita jo kymmenvuotiaana, sillä en osaa kuvitella elämää ilman kirjoittamista. Kirjoittaminen on kyllä enemmän kuin ammatti; se on elämäntapa, tapa ajatella, tapa nähdä maailma, tapa olla yhteydessä toisiin ihmisiin.
Hotellia en ole ajatellut perustaa, mutta nautin suunnattomasti vieraista, joille saan laittaa ruokaa, lämmittää saunaa ja petata vuoteet. Äsken vietetty juhannuskin oli ihana juuri vieraiden takia. Talomme ei ole suuren suuri, mutta kyllä täältä kymmenen petipaikkaa löytyy koska tahansa!
Entä se kolmas ammattihaave? Pieni linkki siihenkin löytyy; talomme paikalla ja mailla on aikoinaan ollut valtion metsänvartijan tila.
Ole siis tarkkana, mitä toivot, toiveesi toteutuvat, tavalla tai toisella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti