Asentti

JASU: Äiti, millaisia asentit on?
TUIJA: Mitkä ihmeen asentit?
JASU: Et sä muka tiedä mitä ne on?
TUIJA: No en tiedä, kun en ole ikinä kuullutkaan.
JASU: Miksi sä sitten kirjoitit niistä?
TUIJA: Häh?
JASU: Tässä lukee niin.
TUIJA: Mun luentomuistiinpanoissa? Näytä!
JASU: Tuossa... kutsutaan asenteiksi.
TUIJA: Heh, niin mä olen tosiaan kirjoittanut, mutta se lause alkaa täältä edellisen sivun lopulta: Uskomuksia, jotka sisältävät positiivisen tai negatiivisen suhtautumisen, kutsutaan asenteiksi. Se ei ole asentti vaan asenne, suhtautumistapa.
JASU: Miksi sä sitten sanot sitä asentiksi?
TUIJA: Ei vaan se taipuu niin, asenne, asenteet, asenteiksi. Ihan niin kuin ranne, ranteet, ranteiksi.
JASU: Ai jaa. (juoksee pois)
TUIJA (menee toiseen huoneeseen) - Jussi, tiedätkö mikä on asentti?
JUSSI: En. Pieni visentti? a-sarjan sentti? No mikä?
TUIJA: Ei mikään, kunhan juksasin. Asentti on yhtä olematon kuin rantti - ranteiksi.
JUSSI: Mä laitan iltateetä, sulla on varmaan ollut raskas päivä.