Meneillään olevien opintojeni yhteydessä luin brasilialaissyntyisen kasvatusfilosofin Paulo Freiren teoksen Sorrettujen pedagogiikka. Mahtava kirja! Freire kehitteli ajatuksiaan eteläamerikkalaisessa todellisuudessa, jossa oli rikkaita tilanherroja ja orjan asemassa olevia työläisiä. Todellisuudessa, joka on valitettavan yleistä vielä nykyäänkin. Freiren määritelmän mukaan jokainen tilanne, jossa ihminen käyttää objektiivisesti toista hyväkseen tai estää tätä tavoittelemasta asemaa itsenäisenä ja vastuullisena persoonana, on sortotilanne. Tilanherra estää orjaa olemasta itsenäinen ja vastuullinen persoona, mikä on siis selvä sortotilanne. Koulumaailmassa sorto tarkoittaa rakenteita ja toimintatapoja, jotka pakottavat oppilaat passiivisuuteen ja tukahduttavat heidän oman ajattelunsa ja luovuutensa.
Freireä lukiessani en kuitenkaan pysytellyt koulumaailmassa vaan aloin ajatella Keskimaata, Keskoa, Tradekaa, matkatoimistoja, autokauppoja, kodinkoneliikkeitä, lehtiä, mainontaa… En voinut mitään, mutta mitä pidemmälle ehdin Freiren kanssa, sitä selkeämmin kauppa ja talouselämä alkoivat tuntua tilanherralta, joka orjuuttaa ihmisiä pelkiksi tahdottomiksi kuluttajiksi sen sijaan, että ihmiset tekisivät itsenäisiä päätöksiä ja kuluttamisen sijaan tekisivät itse tai tyytyisivät vähempään. Minun käsitykseni mukaan ihminen on perusolemukseltaan aktiivinen, kun taas ostaminen on passiivista, vaikka tiettyjä aktiviteettejä vaatiikin. Nyt joku väittää tekevänsä kuluttajana taatusti itsenäisiä päätöksiä, mutta jos katsotaan kokonaisuutta, kuluttajat valitsevat sitä, mitä joku muu (muoti, teollisuus, sisäänostajat jne) on heille ensin valinnut.
Freire otti esiin sorrettujen eksistentiaalisen kaksijakoisuuden: sorretut ovat samanaikaisesti sekä oma itsensä että sortaja, jonka varjon he ovat sisäistäneet. Kuluttajan tapauksessa sortajan varjon sisäistäminen tarkoittaa sitä, että kuluttaja-ihminen alkaakin havitella sitä elämää, jota sortaja pitää hyvänä ja esittelee. Mainosten kauniit ihmiset, aurinkoiset rannat, hienot autot, tehokkaat tietokoneet, näppärät kännykät, hulppeat talot, seksikkäät alusasut, huurteiset olutpullot… kaikki ne luovat mielikuvaa tavoiteltavasta elämästä, ja sen voi saavuttaa tietenkin – ostamalla. Mielenkiintoista on seurata, miten mainoksista riippuvaiset lehdet taiteilevat tässä kuviossa, kun pitäisi miettiä journalistisia periaatteita ja ajanhenkeä ja samalla miellyttää mainostajia. Jos sinne lehteen joku kierrätysjuttu mahtuukin, niin pääkirjoituksessa naistenlehden päätoimittaja toteaa, että aina sinne eteiseen yhdet uudet kengät mahtuu!
Freiren mukaan sortaja tekee kaikkensa, jotta sortotilanne jatkuisi. Kun ekologinen ajattelu on alkanut viritä, kauppa on heti valppaana. Se ei pelkästään tarjoa ekologisia tuotteita, vaan antaa jopa ymmärtää, että jonkun tuotteen ostaminen on ekologinen teko. Ekologiasta puhuminen on kaupan jalomielisyyttä, johon on kuitenkin kätketty ajatus siitä, että kuluttamisen on kaikesta huolimatta jatkettava kasvuaan. Siksi sähköfirman lehdessä on kahdenlaisia juttuja. Toisissa neuvotaan, miten säästetään sähköä, ja toisissa esitellään eriaisia sähköllä toimivia vempaimia, lämmityksiä, valaistuksia jne.
Freiren soveltaminen kulutuselämään ei ole saanut ymmärrystä tuttavapiirissäni. Ehkä en vain osaa sanoa, mitä tarkoitan, tai sitten on totta mitä Freire sanoi: ”Yksi vapautumisen suurimmista esteistä on sortava todellisuus, joka nielee siinä olevat sisäänsä ja pyrkii siten tukahduttamaan ihmisten tietoisuuden. Sorto toimii sopeuttavasti. Sorron vallasta päästäkseen ihmisten on kyettävä samaan siihen etäisyyttä ja kohtaamaan se.”
5 kommenttia:
Näinhän se on, vaikka tuskin minä edes kaikkea ymmärsin. Kuluttaja orjan kahleet ovat runsaat ja moninaiset, mutta ne on valmistettu muovista. Silti meidän on hiton vaikeaa vapauttaa itseämme niiden ikeestä. Bonuskortit, plussakortit, alennus- ja käteiskortit ovat meidän kuluttajien kahleita, joista orjuuttajamme seuraavat tarkkaan käyttäytymistämme.
Joo, kortit on ovela juttu. En minä itsekään ole niistä vapaa; mukava sitä Keskimaan korttia on vilauttaa, kun saa jopa maksutapa-alennusta. Siinähän luulee tienaavansa, kun ostaa jotain:)
Otan kirjan heti lukulistalle, kuulostipa pitkästä aikaa raikkaalta näkökulmalta asiaan ja ilman muuta istuu myös kuluttajanäkökulmaan. Mehän olemme kansalaisia vain äänestyspäivänä mutta kuluttajia joka päivä – valitettavasti.
Tuosta orjuudesta vapautuminen edes osittain on todella työlästä. Kapitalismin sisäänrakennettu ominaisuus on jatkuva kasvu; kulutuksen, yritysten, talouden. Ekologisesti ainoa mahdollisuus on tunnistaa kasvun rajat.
Katsoin tässä taannoin ohjelman jossa tutkittiin miten ihmisten käyttäytymiseen voidaan vaikuttaa. Studio oloissa esitettiin ohjelman pätkiä ja mitattiin miten ihmiset niihin reakoivat. Etsittiin optimi arvoja vilauksen pituudesta jostakin asiasta. Se oli piilomainonnan tutkimusta. Voi vain todeta, että olemme todella orjia vaikkakin tietämättämme. Aikaisemmin kirjoitit vapaudesta. Tämä aihe liittyy oleellisesti myös, "niin sanottuun, ihmisen vapauteen". Loppupäätelmäsi on mielestäni aivan oikeaan osunut. Suuri osa ihmisistä elää tänäpäivänä pintaliitoa, valitettavasti.
Aivan. Kuinka usein luullaankaan, että vapaus liittyy jotenkin valinnanvapauteen markettien, halpahallien ja tavaratakojen hyllyjen edessä. Suurempaa vapautta osoittaa, jos pystyy ohittamaan tavarapaljouden ja tajuaa, että vähemmälläkin pärjää.
Lähetä kommentti