Olen ollut ymmälläni siitä kohusta, joka on syntynyt, kun brittiläinen jalkapalloilija on tullut Suomeen akillisjännettään leikkauttamaan. Vaikka en seuraa urheilua, minulla on runsaasti muita mielenkiinnon kohteita esimerkiksi kirjallisuuden, teatterin, musiikin ja elokuvan alalta, mutta en fanita ketään ihmistä niin paljon, että kokisin tarpeelliseksi seurata hänen elämäänsä tai nähdä luonnossa. Usein se on jopa päinvastoin. Mitä enemmän pidän jonkun kirjailijan tuotannosta, sitä vähemmän haluan hänestä tietää, koska en halua löytää teksteistä viittauksia kirjailijan omaan elämään.
Entä jos fanittaisin niin kuin urheilussa on tapana? Lukisin huomattavasti enemmän, kiertelisin kirjamessuilla ympäri maailmaa, seisoisin aina eturivissa, kun suosikkikirjailijaani haastatellaan kirjakaupassa, ahmisin kaiken mahdollisen tiedon kirjailijan yksityiselämästä ja teoksista, keräisin kritiikit talteen ja analysoisin niitä, mutta tosifanittamisen todistaisin sillä, että matkustaisin Turkuun, kun kirjailijan tulisi leikkauttamaan rannettaan, jossa on ahkeran kirjoittaminen aiheuttama rasitusvamma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti