Luetaan sitä toki muulloinkin, mutta itselläni viime talvi meni melko tarkoin opiskeluun liittyvän kirjallisuuden parissa. Vaikka aika ajoin lainasin kirjastosta koti- ja ulkomaista proosaa, usein palautin ne lukemattomina, sillä tartuin mieluummin (tai liian tunnollisena opiskelijana) pedagogiseen tietoon kuin fiktioon. Nyt kun viimeinen tentti on takana, on mukava jättää kasvatussosiologiat, istahtaa kuistille ja uppoutua fiktiivisiin maailmoihin.
Tänään luin pihatöiden välissä Kari Hotakaisen Syntisäkkiä. Yleensä pidän Hotakaisen tuotannosta, mutta nyt tuntui kuin olisin seurannut variksenpojan ensimmäistä lentoharjoitusta: kovaa yritystä mutta ei lähde lentoon. Sivulla 160 päätin jättää kirjan kesken. Saako niin tehdä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti