Kuva selittänee, miksi blogissani on ollut hiljaista näin kesällä - olen viettänyt aikaa enemmän ulkona luonnossa kuin sisällä tietokoneen ääressä. Pelkkää niittykukkien ihailua ei kesäni kuitenkaan ole ollut, sillä sekä puutarhassa että joulukuusiviljelmällä on paljon hommia, jotka on tehtävä ajallaan.Tuulessa heiluvista niittykukista mieleeni nousevat vanhat elokuvat, joita kunnan nuorisosihteeri kävi näyttämässä myös sillä kyläkoululla, jota itse lapsena kävin. Elokuvanäytöksen viimeinen filmi oli se odotetuin: joku hauska piirretty, joka oli kuin palkinto siitä, että katsoimme ensin asiapitoiset dokumentit. Propaganda-filmejahän ne paljolti olivat, ja luultavasti Suomi-Neuvostoliitto-Seura oli niistä ainakin osan järjestänyt, sillä mieleeni on jäänyt Neuvostoliiton kukkivasta ja kukoistavasta luonnosta niin vahvoja visuaalisia muistoja, että ne nousevat pintaan vielä nytkin niityllä kulkiessani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti