Jäljillä

Metsä on täynnä jälkiä, suurempia ja pienempiä. Hirviä, oravia, päästäisiä, kettuja, jäniksiä, lintuja. Tänään seurasin jälkiä, joiden tekijä jäi epäselväksi. Olisin ollut valmis lyömään vetoa suden puolesta, mutta koska eläin on kävellyt kaatunutta puunrunkoa pitkin, kyseessä lienee ilves. Koirasta ei liene kyse, koska jäljet ovat ilmestyneet yön aikana eikä lähistöllä ole koiria. 

Suurpetosivusto kertoo aiheesta näin:

"Sudella on tyypilliset koiraeläimen jäljet. Ison koiran ja suden jälkiä on erittäin vaikea erottaa toisistaan. Koiraeläimille tyypillisesti suden etukäpälän jäljet (10-11 cm) ovat suuremmat kuin takatassun (9-10 cm). Suden jälkiä mitatessa kynsiä ei oteta mittaukseen mukaan. Suden jäljessä näkyvät selvästi pitkien ja voimakkaiden kynsien (4 kpl) painaumat. Suden takatassun varpaat ovat enemmän supussa, jolloin sen jälki näyttää hieman pitkulaisemmalta kuin etutassun jälki. Suden etu- ja takajalan jäljen voi erottaa myös keskianturan muodon perusteella. Etujalan keskiantura on hieman kovera kun takajalan on kupera tai suora. Suden etu- ja keskivarpaat ovat symmetrisesti linjassa toisin kuin ilveksellä, jonka keskivarpaiden jäljet ovat epäsymmetriset. Pehmeällä lumella, kuten myös upottavalla suolla susi levittää varpaansa mahdollisimman leveiksi. Tällöin on vaarana, että suden jäljet voidaan sekoittaa ilveksen jälkiin."

Yhtä kaikki, metsässä on elämää enemmän kuin mitä sen hiljaisuudessa muistaakaan.