Lastemme jossain satukirjassa oli nukke (tai paperinukke, en muista, enkä viitsi lähteä etsimään) nimeltään Jukka Kuoppamäki. Minua tietysti nauratti, mutta lapset eivät ymmärtäneet, mikä siinä oli niin hauskaa. Hehän eivät tietenkään tienneet, kuka on Jukka Kuoppamäki. (Tietävätköhän vieläkään?)
Kirjastossa oli myynnissä vanhoja Ydin-lehtiä. Lehtien välissä kotiin tuli Suomen rauhanliiton paperille käsin kirjoitettu, kirjastolle osoitettu kirje, jonka oli allekirjoittanut lääkäri, tj. (Suomen rauhanliiton toiminnanjohtaja?) Ilkka Taipale. Kun luin kirjeen 40-vuotiaalle ystävälleni ja hehkutin allekirjoittajaa, hän katsoi minua hiukan kummeksuen, ja minun piti selittää, kuka se semmoinen Ilkka Taipale on.
Ostin kirpparilta elokuvan Gentleman’s Agreement. Tunnustin keski-ikäiselle naismyyjälle, että ostin leffan, koska siinä on pääosassa Gregory Peck. Myyjä totesi, ettei hän katso elokuvia eikä siis tiedä mainitsemaani näyttelijää.
Yhtä lailla voisin luetella tilanteita, joissa olen huomannut, että toiselle itsestään selvä asia on minulle aivan outo. Vain näennäisesti me kaikki elämme samassa maailmassa, sillä oikeasti jokainen näkee, kokee ja luo aivan erilaisen maailman kuin joku toinen. Ajattelepa mitä tahansa sanaa, asioista ja ilmiöistä nyt puhumattakaan, niin jokaisella on siitä aivan erilaiset kokemukset ja mielikuvat. Että tämmöinen lähtökohta yhteiselolle ja dialogille.
2 kommenttia:
Vaikka maasto on sama, jokainen suunnistaa oman karttansa mukaan :)
Näinhän se on. Ja noihin toisten erilaisiin karttoihin kurkistelu esimerkiksi taiteeen keinoin tekee elämästä varsin mielenkiintoista.
Lähetä kommentti