lauantai 16. huhtikuuta 2011

Nauran, jotta en itkisi

Otsikon ajatuksella olen joskus perustellut sitä, että  kirjoitan juuri komedioita. Ihmisen ahneus, vallanhimo, kateus, rakkauden puute ym. aiheet ovat niin vakavia, että yhtä lailla voisin kirjoittaa niistä tragedioita. Ehkä se tapa katsoa maailmaa, että tuppaan näkemään vakavatkin asiat koomisessa valossa.
Niin kuin tämä meidän rakkaan kuntamme paikallispolitiikka. (Tässä välissä huokaisen raskaasti.)  Aikani paikallislehtemme keskustelupalstaa luettuani rykäisin männä viikolla sinne oman kommenttini:

Montako joutsalaista tarvitaan vaihtamaan lamppu?
Kolme.
Yksi vaihtaa lamppua, toinen heiluttaa tikkaita ja kolmas laatii rikosilmoitusta.

Tälläista meillä, entä teillä?

Ei kommentteja: