Taimet on istutettu ja kylvöt tehty, joten tästä lähtien kesä on kasvun seuraamista ja turvaamista sen verran kuin kasvattajalla siihen on mahdollisuuksia. Aurinkoiset päivät ja lempeän sateiset yöt sopisivat oikein hyvin, mutta Suomen kesässä myös kylmyys ja koleus ovat mahdollisia. Tässä vaiheessa lähes kaikki kasvimaalla on harson peitossa, jotta kasvustoille riittäisi kosteutta ja lämpöä. Tietysti myös rikkaruohot hyötyvät harsosta, joten haralla riittää kyllä käyttöä. Loppukesästä en ole rikkaruohoista niin tarkka; ei se ole niin vaarallista, jos siellä riviväleissä jotain ylimääräistä kasvaa. Ruohosipuli, lehtisalaatti ja rucola ovat jo tuottaneet satoa. Raparperiäkin olisi, mutta en pidä sen mausta niin paljon, että leipoisin siitä jotain piirakkaa. Joidenkin mielestä raparperikasvustot menevät hukkaan, jos ei niitä syödä, mutta mielestäni raparperi ansaitsee kyllä paikkansa koristekasvinakin.
Näin sunnuntaisin pidän taukoa pihatöistä, vaikka ulkona olenkin. Tänään istuskelin pihlajien varjossa kirjoittamassa näytelmää käsin ruutuvihkoon. Aurinko paistoi, satakieli lauloi tuomenlatvassa, kukkivat syreenit tuoksuivat, ajatus kulki ja tekstiä syntyi. Tämän suurempaa onnea minä en tarvitse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti