|
Tammimetsän alku:) |
Kun minun pitää kertoa jotain itsestäni uusille ihmisille, yleensä mainitsen asuvani metsän keskellä. Niin kai voi sanoa, sillä pihapiiriämme ympäröi kolmelta puolelta nuori metsä, länsipuolella on peltoa. Toisin oli silloin, kun muutin tänne Leivonmäelle; nykyiset nuoret metsät olivat taimikkoa, ja tuulet puhalsivat joka puolelta. Jos säätiedotus vähänkin vihjaisi hallasta, minun oli syytä peitellä pavut ja kurpitsat huolella. Mutta taimikot kasvoivat, ja pihapiirin ympärille muodostui suojaava metsä. Piha on kuitenkin sen verran laaja, ettei tässä suinkaan pimennossa olla, vaan aurinkoa riittää. Hallaa ei enää tarvitse pelätä, sillä puutarhan mikroilmasto on metsän myötä muuttunut suotuisammaksi.
Hallanarkoina vuosina en jaksanut uskoa, että täällä voisi kasvaa tammia, sillä tuttavan pihassa tammi kärsi kylmyydestä. Epäilyksistäni huolimatta kylvin maahan tammenterhon, jonka siskoni oli tuonut Lahdesta. Taimihan siitä nousi. Parin vuoden kuluttua siirsin sen puurtarhan reunaan, muka odottamaan lopullista kasvupaikkaansa, mutta siinä se nyt kasvaa ja saa kasvaakin. Toisen tammen olemme saaneet taimena, ja sekin voi oikein hyvin vähän etäämmällä pihapiiristä. Puutarhan tammi tuottaa jo terhoja. Onkin siis aika katsella ympärille sillä silmällä, että missä mahtaisi olla paras paikka puolen hehtaarin tammimetsälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti