Kävelin joulun jälkeen Citymarketin leveää käytävää ja ohitin miehen, joka kulki käsikädessä alle kouluikäisen lapsensa kanssa. Kuulin heidän puhuvan jostain tavaratalon katossa olevasta mutta sinne kuulumattomasta esineestä. Nopealla vilkaisulla en huomannut mitään, ja jatkoin kulkuani. Ehdin kuitenkin napata vielä pätkän isän ja lapsen keskustelusta.
Lapsi: Miten sen saa sieltä pois?
Isä: Kyllä siihen nosturia tarvitaan.
Lapsi: Niin. Tai pitää laittaa tikkaat.
Isä: Sekin käy, jos on oikein pitkät tikkaat.
Tämän jälkeen he jäivät kuuloni ulottumattomiin, mutta tuon lyhyen tilanteen perusteella ennustan pienelle pojalle hyvää elämää. Lähtökohdat ainakin ovat hyvät, kun saa tavaratalon arkisessa hälyssä ihmetellä maailmaa, tulla kuulluksi ja mielikuvitusta käyttäen ratkoa
ongelmaa aikuisen kanssa. Ja mikä parasta, lapsen rinnalla on aikuinen, joka osaa/jaksaa keskustella rakentavan vuorovaikutuksen periaattein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti